Big Island ja oman elämänsä Ironwoman

Jossain vaiheessa lupasin hövelisti kirjoitella isomman lomapostauksen Havaijin reissulta. Ensimmäisen lomaviikon vietimme New Yorkissa, josta suuntasimme keskimmäiseksi lomaviikoksi Havaijin Big Islandille. Tässä lyhyet päiväraportit keskimmäisen lomaviikon tekemisistä, treeneistä, turisteilusta ja auringonlaskuista. Major take home point: Big Island on mieletön mesta – jos teillä on ikinä mahdollisuus vierailla Havaijilla, käykää myös Big Islandilla. Mielestäni se on saarista upein – ja kyllä, olen käynyt myös Mauilla ja kolmasti Oahun saarella. 

Honolulustakin laitan kuvia tulemaan – aikanaan.

Miles & More -maanantai

Viikko starttasi kankeissa tunnelmissa. Meillä oli melko aikainen lento JFK:lta Honolulun kautta Konalle, joten jouduimme lähtemään hotellilta jo klo 06 aamulla. Havaiji on maantieteellisesti maailman eristynein paikka ja kyllähän sitä lentämistä riitti 8000 kilometrin ja 11 tunnin edestä. Matka sujui kuitenkin mukavasti, koska Hawaiian Airlinesin kone oli uusi ja turistiluokassakin jalkatilaa oli riittävästi. Lennon kohokohta: lensimme Niagara Fallsien yli, joten tuli tämäkin ihme nähtyä 33 000 jalan korkeudesta. Honolulusta meillä oli parin tunnin stopover lentoövereiden välissä ennen kuin matka kohti Big Islandia jatkui. Toisella lennolla nukahdin jo ennen nousua ja heräsin Boeingin tömähtäessä Konan kentälle. Kona International Airport oli ihan paras kaikista maailman kentistä: kokoelma kaislakattoisia mökkejä ja yksi matkatavarahihna. Hotellille pääsimme vihdoinkin 21 tunnin reissaamisen päätteeksi. zzz...

Kauas on pitkä matka

Kona International Airport

Turistikruisailua

Tiistaina heräsimme paratiisista. Hotellimme oli perinteinen jenkkiresort Fairmont Orchid: isot huoneet, megakokoluokan kylppäri, kokolattiamatot ja useampi ravintola. Amerikkalaiseen tyyliin sisustus oli konservatiivista ja neutraalia – vähän liiankin tylsää omaan makuuni. Olen itse enemmän Semiramis meets Ibiza –tyyppisten paikkojen ystävä.

Hotellin uima-altaalla

Hotellin yksi sisäpihoista - julkista tilaa oli kuin Vegasin hotelleissa konsanaan

Hitaan aamun jälkeen hyppäsimme nopean ponin selkään – Mustang is a must! Ihmetellen ajoimme kohti pohjoista: laavakentät vaihtuivat kuin huomaamatta vehmaiksi niityiksi ja välillä stoppasimme kauniilla uimarannoilla. Matkalle osui niin King Kamehamehan patsas kuin upea Pololu Valley Lookout.

Vaarallista elämää

Osavaltion lippu

Hawi - King Kamehamehan patsas ja Ironmanin pyöräilyosuuden kääntöpaikka

Pololu Valley Lookout

Jollain rannalla kotimatkalla

Illalla vierailimme Konassa. Ja tästä päästäänkin jouhevalla aasinsillalla aiheeseen: miksi Big Island on niin inspiroiva paikka? Triathlonistit tietävät vastauksen: näissä maisemissa kisataan joka vuosi Ironman-kisat! Triathlon näkyi myös Queen Kaahumanu Highwaylla: huippukuntoisella maantiellä suhasi kaikenkuntoisia pyöräilijöitä hullussa tuulessa ja +34 helteessä – oli arki tai viikonloppu.

Pyöräily + Triathlon -lehti & Kona Pier

Kona

Oman elämäni ironwomanina kävin juoksemassa illalla lyhyen treenin hotellin kuntosalilla. 30 minuutin kuntoilusääntöä en aikonut noudattaa, koska olin yksin salilla. Mahalo! Matolla juokseminen oli kuitenkin niin puuduttavaa, että sain kuin sainkin tarpeekseni puolessa tunnissa. Hotellihuoneessa ähistelin vielä lyhyet lonkka-pakaravenytykset.

I beg your pardon? Tämä on minun Ironman-saari!

Tuima ilme salin ainoalla asiakkaalla. Päivän toppi Lorna Jane ja hame Lululemon. 

Turistin lepopäivä

Keskiviikkona pidimme lepopäivän kaikesta turistihulinasta emmekä lähteneet merta edemmäs kalaan. Kävimme tutustumassa paikalliseen Foodlandiin, joka sai toimittaa Wholefoodsin virkaa loman aikana. Viereisestä smoothiebaarista löysimme minikokoiset smoothiet yhdeksällä dollarilla... Mikä diili! Iltapäiväksi linnottauduin hotellin kuntosalille. Juoksentelin puolen tunnin alkuverkan matolla ja tein siihen päälle hyvän salitreenin. +34 asteen helle ei vielä houkuttanut ulos treenaamaan. Illalla ihastelimme upeaa auringonlaskua.

Näkymät kuntosalin juoksumatolta

Yksi reissun kauneimmista auringonlaskuista

Pari minuuttia myöhemmin

Big Island Runt

Torstaina palasimme taas turistimoodiin ja lähdimme ajoissa ponilla baanalle. Suuntasimme kohti itää. Laavakenttien valloittamalta rantakaistaleelta lähdimme nousemaan kohti korkeuksia: 500 ft – 1000 ft – 1500 ft – 2000 ft. Kuumat laavakentät muuttuivat ensin niityiksi, sitten lehtimetsiksi ja lopulta taas laavakentiksi. Sininen taivas ja hellekeli vaihtuivat sateeksi ja + 15 asteen sumuksi. Maisemat kohti Mauna Keaa ja Mauna Loaa olivat kuin avaruuselokuvasta. Ajoimme saaren läpi itärannikolle Hiloon, jossa ilmasto oli taas trooppinen. Hilossa etsimme kotona odottavaan Mustangiin uusia varaosia (poikaystävän shoppailut) ja minä taas iloitsin Sports Authorityn Asics-osastolla. Hilosta löysimme myös loppuloman lounasmestan: Jamba Juice!

Matkalla Kohalasta Hiloon

Keskellä saarta näytti näin vehreältä

Laavakentillä

Hilosta kipusimme takaisin tulivuorten väliseen laaksoon ja puolimatkassa kurvasimme kohti korkeuksia. Ajoimme pilvien läpi noin 9 000 jalan korkeudessa sijaitsevaan Mauna Kea Visitor Centeriin. Mauna Kean huipulle olisi ollut turvallisinta kaahata nelivedolla, joten Mustangilla huiputus jäi haaveeksi. Kiviä potkiskellen tyydyin vierailukeskuksen tarjoamiin maisemiin. Pää pilvessä ja lievästä korkeuserosta kärsien teimme pienen kävelyretken läheiselle kukkulalle: maisemat olivat huikeat!

Pilvien yläpuolella

Mauna Loa ja monta pientä kraateria

Mauna Kean rinteillä

Korkean paikan leirillä

Saaren keskellä ponin kanssa

Kotiinpäin laskettelu oli yhtä juhlaa – ainakin poikaystäväni mielestä. Itse puristin penkkiä rystyset valkoisena, kun kurvailimme vuoristoratamaista tietä kohti hotellia. Huvipuistoajelusta toivuttuani lähdin illalla kevyelle juoksulenkille ja pääsin ihailemaan kaunista iltataivasta. Pimeän tien varressa juokseminen arvelutti, mutta askel oli kevyt.

Kotimatkalla kohti hotellia

Hotellilla meitä odotti jälleen yksi upea auringonlasku

Välipäivä

Perjantai oli vähän lässähtänyt päivä upean Mauna Kea –kokemuksen jälkeen. Taivaskin oli pilvinen. Yritin päästä iltapäivällä suppaamaan ja laudan ja kaikki muutkin rantalelut olisin saanut vuokralle viikoksi 75 dollarilla. Vuokrauskojulla kävikin ilmi, että suppaus olisi ollut sallittua vain hotellin pienessä laguunissa. Laguunin koko oli noin 20 x 15 metriä. Just joo... Ei tullut kauppoja. Suppauksen sijaan kävimme ajelulla ja ruokaostoksilla Konassa ja takaisin tullessa stoppasimme Konan pohjoispuolella Wawawoli Beach Parkissa.

Loma ei ollut pelkkää auringonpaistetta

Ironwoman on the road

Lauantai starttasi taas aurinkoisena ja helteisenä. Olin lenkillä jo heti kahdeksan jälkeen. Ohjelmassa oli kolmen vartin kiihtyvä VK-lenkki. Kymmenessä minuutissa olin hotellihuoneella takaisin täyttämässä juomapulloja Gatoradella. Lämpötila heilui jo +30 asteen tietämillä ja aurinko porotti pilvettömältä taivaalta. Lämmittelin hotellin rannoilla ja sitten suuntasin kohti sisämaata. 50 minuuttia vauhtikestävyyttä helteessä oli yksi vuoden rankimmista treeneistä eivätkä laavakentät tarjonneet minkäänlaista helpotusta auringonporotukselta. Reippain kilometri meni noin viiteen minuuttiin loivassa alamäessä. Viimeisen viiden minuutin aikana meinasin hyytyä kuumuuteen. Mietin triathlonisteja, jotka kisaavat täysmatkalla samoissa olosuhteissa. Respect! Koikkelehdin hotellin suojaan, ripsin naistenhuoneessa kylmää vettä naamalle, täytin juomapullot uudestaan ja kävin vielä lönköttelemässä ”jäähdyttelyt”. Palkintona kävin heittämässä tämän vuoden talviturkin Tyyneenmereen. Veden lämpötila reilut +20!

Aamulla klo 08

Fressinä vielä ekan minuutin kohdalla

Hotellin ranta

Big Islandin länsirannikkoa

Beach Trail - täällä tuli jo kuuma

Näymät Mauna Kealle

Muut treenaajat olivat pyörällä liikkeellä - kyllä tällä baanalla kelpasi!

Ironman-maisemat

Lauta käteen ja aalloille :)

Iltapäivästä taivas jälleen pilvistyi, mutta teimme lyhyen roadtripin läheisille rannoille. Viikonlopusta johtuen osalla rannoista oli tunkua, kun taas toisilla saimme nauttia hiljaisuudesta.

Rantaelämää

Kova yritys päällä!

Aurinkoinen aamulenkki ja upeita maisemia

Sunnuntaina oli edessä toinen helteinen aamulenkki. Olin baanalla hyvissä ajoin ennen yhdeksää. Pääsin juoksemaan jälleen yhden upean lenkin. Hotellilta suuntasin ensin merkittyä polkua pitkin vanhoille kalliokaiverruksille, josta jatkoin keskelle ”ei mitään” hylättyä tietä pitkin. U-käännöksen jälkeen hölkkäilin tietä ja polkua takaisin rannalle, jossa jatkoin rauhallista palauttavaa lenkkiä meren rannassa. Valkoiset kivet ja mustat laavalohkareet vuorottelivat juoksualustanani. Lenkin päätteeksi tein vielä pikaisentehokkaan kuntopiirin hotellin kuntosalilla.

Polkujuoksua

Jossain ei missään

Rantapolulla

Vähän haasteellisempaa maastoa

Sitten olikin aika pakata laukut ja suunnata Mustangin nokka kohti itää. Olimme kahdeksi viimeiseksi yöksi varanneet Bed & Breakfast –majoituksen Hilosta, koska halusimme vierailla saaren kaakkoisosassa sijaitsevassa Volcanoes National Parkissa. Ajomatka saaren läpi oli taas vaihteleva. Aurinkoinen helle vaihtui Waimeassa kaatosateeseen ja lämpötila putosi alle +20 asteen. Saaren itärannikkolla pysähdyimme kahdella hienolla näköalapaikalla Waipio Valleyssa ja Laupahoehoe-rantapuistossa. Ajomatka Hiloon oli todella huippu merenrantaa pitkin!

Waipio Valleyn näköalapaikalla

Waipio Valley

 

Laupahoehoe Lookout ja yksi taulapää-Laura...no, en kastunut tai pudonnut kalliolta

Muikeat maisemat

Seuraavalla viikolla matka jatkui tulivuorille, laavakentille ja asteittain sivistyksen pariin Honoluluun. Näistä oma postaus, ettei kuvamäärät räjähdä ihan käsiin. Stay tuned.

-Laura

Helteisen LOMAviikon treenisaldoa:

Ma LEPO

Ti Kevyt PK matolla .30 (4.5 km) + venyttelyt .20

Ke Verkat matolla PK .30 (4.3 km) + salitreeni .50

To Kevyt iltalenkki PK .45 (6.6 km)

Pe LEPO

La VR + kiihtyvä VK (6.00 -> 5.00 / km) + VR 1.05 (10 km)

Su Kevyt aamulenkki palauttava PK 1.00 (7.8 km) + nopea coretreeni .10

Juoksua yhteensä 33.2 km