Lidingöloppet 2014!

Yli 40 000 juoksijaa, matkoja lasten pikkuspurteista 30 kilometriin, huikean sujuvat järjestelyt ja upea luonto. Mitä muuta sitä juoksukisalta voisi toivoa? Tervetuloa Lidingön mäkisille poluille – kisaraportin Lidingöloppetin 15 kilometrin kisasta tarjoilee juoksuturistinne Laura.

Olette huipputyypppejä! Runner's High'n perhepotretti ja seuramatkalaiset

Mutkan kautta Tukholmaan

Matkani kohti maailman suurinta maastojuoksutapahtumaa alkoi jo torstaina, jolloin Arlandan koneen sijasta hyppäsin sinivalkoisille siiville kohti Amsterdamia.

Arlanda klo 16:00, Amsterdam 16:15 - olisi sitä helpommallakin päässyt...

Olin alunperin suunnnitellut viettäväni pitkän viikonlopun Amsterdamissa ennen sunnuntaina alkavaa kongressia, mutta HCM:n jälkeisessä euforiassa minut oli naurettavan helppo houkutella viikonlopuksi iloisen Amsterdamin sijaan vielä iloisemman Tukholman Lidingöloppetiin. Aikaisemmin varattuja Amsterdamin supersaver-verybasic -lentoja oli turha yrittää muuttaa, joten ei auttanut muu kuin lentää kiltisti Schipholin kautta. Lento sujui vauhdikkaasti hyvässä myötätuulessa ja sopivan sivistyneessä shampanjamaistissa lomanalkamisen kunniaksi. Yön vietin lentokenttähotellissa, mikä osoittautuikin aivan huippuvalinnaksi. Citizen M Schiphol - olin hotellista ihan liekeissä!

Hotellin olohuone

Hotelli sijaitsi lyhyen kävelymatkan päässä terminaalista. Ulospäin hotelli ei ollut mikään tajunnanräjäyttäjä, mutta jo aulassa tuli ihan superfunky-fiilis. Aulassa oli baari/take away kioski/ravintola ja olohuonemaiset tilat oli sisustettu kivan twististi Vitran kalusteilla. Sisäänkirjautumisen sain hoitaa aivan itse automaatilla. Huoneeni oli neljännessä kerroksessa ja ikkunasta avautuivat näköalat kiitoteille! Huoneet itsessään olivat pelkistetyt ja suihku ja WC olivat laivamaiset kopit, mutta yksityiskohdissa oli panostettu laatuun. Sänky oli aivan huippuluokkaa ja sadesuihku suorastaan autenttinen – onneksi lämmin versio syyssateesta... CitizenM asetti lentokenttähotellille ihan uudet kriteerit.

Kaikki tarpeellinen

Trevlig resa!

Valitettavasti en päässyt nauttimaan ihanasta hotellihuoneesta pitkään, koska aikainen aamulento nosti minut sängystä jo aamuviideltä. Loistavaa hotellia oli todella kurja jättää taakseen lyhyen tuttavuuden jälkeen. Lentokentällä vein isomman matkalaukun matkatavarasäilytykseen: viikon matkalle piti mahduttaa tavaraa treenivarusteista virallisempaan kongressivaatetukseen, mutta en aikonut funktionaalisena treeninä hinata kahta laukkua perässäni ympäri Tukholmaa. Aamulla klo 06 kentän turvatarkastusjonot olivat järkyttävän pitkät: uusi ja hieno täysin automatisoitu turvatarkastus kesti VAIN puoli tuntia ja boardingkin ehti alkaa, kun keräilin vielä iPadeja ja energiageelejä mukaani. Koneeseen ehdin sujuvasti rennonkovan aamuhölkän ansiosta ja kahta tuntia myöhemmin löysin itseni Tukholmasta.

KLM:n vintageväritys

#HHM2015

Kaunis ja sumuinen aamu

Lidingöloppet ei ollut soolojuoksu vaan reissu oli juoksukouluni Runner’s High’n ensimmäinen virallinen seuramatka. Ryhmä rämän etujoukot olivat remunneet jo yön Viking Linella ja tapasin matkalaiset Vanhassa kaupungissa. Jätimme matkatavarat hostelliimme ja matka kohti Lidingötä alkoi.

Sporttista porukkaa Slussenilla

Kohti Ropstenia

Sompailimme Slussenia ylös-alas ja ehdimme aiheuttaa tuttuun tapaa pientä mekkalanalkua lipunmyyntipisteellä ennen kuin pääsimme Ropsteniin. Metroasemalta jatkoimme ilmaisella yhteysbussilla Lidingön saarelle. Haimme ensin kisanumerot ja sen jälkeen edessä oli matkan ehdoton kohokohta: kisaexpo! Mukaan tarttui pitkähihainen tietenkin pinkki kisapaita ja kassillinen Enervitin geelejä ja proteiinipatukoita.

Puoliklassikossakin riitti tekemistä

Matkanjärjestäjä oli hoitanut ilmoittautumisen - nimi listassa, elämä edessä!

Blue Brother World Tour

Kisanumeroiden haun jälkeen toikkaroimme Grönsta Gårdetiin, joka tulisi lauantaina toimimaan maalialueena. Perjantain ohjelmassa oli viestit, johon ryhmämatkamme Oikeat Juoksijat osallistuivat. Viestin alkua odotellessa kävimme tekemässä Akin ja Mattin johdolla ”kevyen” hölkkäverkan ja saimme ensikosketuksen Lidingön mäkiin. Huhuh... Ensimmäisen kahden sadan metrin jälkeen olin korviani myöten hapoilla rahjustaessani mäkiä ylös. Olin erinomaisen tyytyväinen, ettei minun tarvinnut rykiä viestiä – pelkkä ajatus nosti Brämhultsin smoothiet kurkkuun. Sen sijaan sain keskittyä huutelemaan ”heiaheioja” ja seuraamaan Bluen Brother World Tourin keskittyneitä valmisteluja. 

Keskittyneet valmistelut

Heiaheia!

Maraklubin edustus (kuva: Runner's High / Kaija)

Helsinki Half Marathonin sininen nelikko starttasi viestiin klo 14:30 ja näiltä vauhdikkailta veljeksiltä 4 x 4 km viesti sujui reilusti alle tunnissa (56:46). Tuloksena kunniakkaankirvelevä neljäs sija. Palkintosijan ulkopuolelle jääminen vaati tietenkin lohturuokaa pastapartyssa. 

Ensimmäinen vaihto: Peikko ja Matt (kuva: Runner's High / Kaija)

Nelikko maaliviivalla: Peikko, Matt, Aki kameramiehenä ja Tuomo ankkurina (kuva: Runner's High / Kaija)

Banaanitankkausta

Team Helsinki Half Marathon #werunhelsinki

Iltatankkausta jatkoimme vielä italialaisessa ravintolassa ja kovakuntoisimmat osallistujat heittivät vielä kunniakierroksen olutravintolan kautta. Itse hipsin hostellin hämyyn jo kymmenen aikoihin #väsynytpuuma

Gamla Stan (kuva: Runner's High / Kaija)

Kisapäivä – uksi maki enaa jaljella

Kisapäivä valkeni aurinkoisena ja tuulisena. Matkanjohtajamme suunnittelema aikataulu kuulosti harrastelijajuoksijoiden korvaan turhan tiukalta, joten maraklubilaisten Henrin ja Sannan kanssa päätimme ottaa varaslähdön kisapaikalle tunti ennen pääjoukkoja. Kävelimme kauniissa ja aamu-unisessa Tukholmassa seuraavan yön majapaikkaani, jotta kisan jälkeen minun ei tarvitsisi raahata matkatavaroita laktaatinkyllästämillä lihaksilla. 

Virkeänä ja pirteänä kohti Lidingötä

Aamupala on the go

Lidingövallen

Metroon hyppäsimme T-Centralenilta ja eiliseen tapaan siirtyminen kisapaikalle sujui supersutjakkaasti. Meidän ei tarvinnut jonottaa MISSÄÄN: ei bussiasemalla, ei WC-jonoissa eikä varustesäilytyksessä. Ihana Lidingöloppet – näin sitä pitää pyörittää kymmenientuhansien juoksujoiden tapahtumaa! Löysimme kisakeskuksesta tuulensuojaisen paikan, jossa virittelimme kisa-asut kuntoon.

All set!

Bajamaja ja sen kaverit - näissä jonoissa ei tuhraantunut turhaa aikaa

Reput veimme kisakeskukseen säilytykseen, josta ne 40 kruunun maksua vastaan kuljetettiin maalialueelle. Reilu puoli tuntia ennen ensimmäisen lähtöryhmän starttia myös loput Runner’s High’n edustajat ehtivät pääkallopaikalle ja tulihan siinä lopulta itsellänikin kiire ehtiä lähtöpaikalle, jonne olikin 1.8 kilometrin sopiva alkuverkkamatka.

Koltorpin lähtöalueella tungin ylimääräiset päällysvaatteet juoksunumerollani varustettuun muovipussiin, jonka heitin pari minuuttia ennen lähtöä lähtökarsinassani olevalle lavalle. Nämäkin varusteet löysivät tiensä sujuvasti maalialueelle. Ehdin rekisteröidä ”minuutti starttiin” –kuulutuksen, kipitin eturiviin ja lähtölaukaus pamahtikin noin 15 sekuntia kuulutuksesta – time flies fast when you are having fun. Eturiviin loikkiminen kannatti, koska takarivistä lähteneillä Henrillä ja Sannalla ensimmäiset sadat metrit olivat mennen kävelyksi niityllä sijaitsevan ison lähtöalueen kavennuttua ahtaaksi hiekkatieksi.

Kakkosryhmä valmiina matkaan

Reittiprofiilin perusteella oletin, että ensimmäiset viisi kilometriä olisivat kevyttä tasamaata. Olihan siellä kilometrin jälkeen jo ensimmäiset Ekholmnsåsin tiukanjyrkät nousut. Yritin kipittää nousut ylös tiheämmällä frekvenssillä ja päkiäaskeella voimia säästellen. Myönnettäköön, että porukkaa pyrki ensimmäisissä nousuissa ohi aika reilunlaisesti niin oikealta kuin vasemmalta. Parin nousun jälkeen reitti tasaantui ja Lidingövallenissa pääsin juoksemaan rentoja hieman alle 5.00 kilometrejä. Edellisaamuinen aikainen herätys, päivän värjöttely tuulisella kisa-alueella ja energiavajeinen iltatallustelu Tukholman kaduilla ravintolaa etsien olivat vetäneet reidet tukkoon, mutta onneksi tasaisella osuudella sain jalat toimimaan riittävän hyvin. Viiden kilometrin kyltin jälkeen edessä oli jälleen nousu ja jo tässä vaiheessa ensimmäiset juoksijat tulivat kävellen selkä edellä vastaan eikä ensimmäisen kilometrin jälkeen ohittelijoitakaan ollut kuin muutama hassu Oikea Juoksija. Onneksi nousunjälkeinen alamäkiosuus oli loiva, joten pari kilometriä menivät kuin itsestään metsäpolkuja lasketellessa. Näihin pariin kilometriin se kiva laskettelu sitten jäikin. Jävlä, mitä nousuja! Ja alamäet olivat niin  jyrkkiä, että osa energiasta meni väistämättä liike-energiaa vastaan taistellessa. Mäkiä ei todellakaan lasketeltu rennosti – enemmin jäkitettiin vastaan hampaat irvessä ja rystyset valkoisina. Jalkoja hapotti ja kympin kohdalla lenkkareihin köytettiin kaksi lyijypainoa. Kaiken kivan lisäksi nousujen jälkeen reitti tarjoili tasaiset osuudet ennen ”palauttavia” laskuja. Oikeastaan epämukavuusalueella juokseminen oli kuitenkin erinomaisen hyödyllistä – kolmen viikon päästä viihtynen Amsterdamin tasaisilla kaduilla tavallista paremmin. Toivottavasti en kuitenkaan tavallista kauempaa...

Grönstä Gårdetissa olivat edessä viimeiset nousut, joihin vauhti meinasi hyytyä tykkänään. Tsemppasin itseäni eteenpäin lupauksella viimeisestä laskuvoittoisesta kilometristä. Juoksu oli melkoista raastoa ja sykkeet paukuttivat noin 15 pykälää yli anaerobisen kynnyksen. Puolimaralla syke harvoin nousee yli 180:n – nyt mäkien päällä Suunnossa vilkutti iloinen lukema 185-186. Viimeiset kaksi kilometriä olivat onneksi tasaiset ja maalisuoralle pääsimme laskettelemaan alamäen antamassa vauhdissa. Kirikin irtosi viimeisille kymmenille metreille, kun edellä juosseet kaksi naista oli ihan pakko saada kiinni.

Maalissa!

Maalissa juoksun rasitukset hävisivät ihmeen nopeasti verrattuna siihen miten hirveältä viimeiset kuusi kilometriä olivat tuntuneet. Mitali kaulassa kumosin liiankin vauhdikkaasti vettä ja urheilujuomaa kurkusta alas sillä seurauksella, että juomat yrittivät tulla banaanin mukana ylös. Hetken kakomisen jälkeen suuntasin into piukassa kahvijonoon ja kofeiinipaukun antamin voimin jaksoin etsiä maalialueelta tuttuja kasvoja. Korvapuustit jätin suosiolla herkkusuille. Tavarani olivat odottamassa siistissä rivissä noutajaansa ja edellispäivän värjöttelystä opiksi ottaneena vaihdoin heti juoksun jälkeen kuivat ja lämpimät vaatteet päälle. Maalialueella oli tarjolla niin Skyrin rahkaa, alkoholitonta olutta kuin käärmesalvaa (ulkoisesti nautittavaksi) ja lisäksi maalihuoltoalueelta sai tarpeen mukaan hakea täydennystä.  

Tässä tiukka analyysi kisasta: keskisyke 177, maksimi 192, aika 1:16:39, keskivauhti 5.06/km, irronneita varpaankynsiä nolla, rakkoja nolla, yhdet todella mutaiset Adiokset kotiinviemisinä ja kisan voittaneelle Mikael Ekvallille turpiin tuli melkein puoli tuntia. Lauantaina naiset ja miehet kisasivat samassa sarjassa.

Keskisyke? Maksimisyke? Keskivauhti? Ehkä viisi sekuntia loppuajasta pois järkevämmällä aloituksella... (kuva: Runner's High / Kaija)

Peruspose - staattinen muna-asento (kuva: Runner's High / Kaija)

Hotellikuolema

Hetken haahuilun ja ryhmäkuvien tallentamisen jälkeen pakkasimme kimpsut ja kampsut ja kassit täynnä korvapuusteja suuntasimme kisakeskuksen kautta kohti Tukholmaa. Oma paluulentoni Amsterdamiin oli vasta sunnuntaina, joten sain tehdä rauhassa hotellikuolemaa muun ryhmän suunnatessa kohti paluumatkan karaokebaaria ja aamuyön laivakuntopiiriä. Hotelli Nobis oli täydellinen hotelli kisanjälkeiseen laiskuuteen. Hieman ennen kauppojen sulkeutumista sain nostettua itseni letistä ylös ja ehdin tehdä pikaiset vierailut Asicsin lippulaivamyymälään ja Mood-tavarataloon (suosittelen!).

Täydellinen hotellikuolema kivassa pienessä yksiössä

50. Lidingöloppet DONE!

Asicsin myymälä oli "sattumoisin" hotellini vieressä, hahaha!

Ihana uusi tavaratalo!

in the Mood

Pop-up store

Ilta Tukholmassa

Perusshoppailut

Hotel Nobis

Syksyn viimeiset viikot

Lidingöloppetin reissu osui ajallisesti täydelliseen saumaan. HCM:n jälkeen piukin treenimotivaatio on ollut hukassa, vaikka esimerkiksi ennätysvauhtia sujunut Midnightrun todisti, ettei kunnossa ole mitään vikaa. Haastava kisa nosti intokäyrän taas kohti taivasta ja tästä jatkan reippaalla mielellä kohti kauden viimeistä kolmea viikkoa. Ensi viikonloppuna on pitkiksen virkaa toimittava Pirkan Hölkkä – maastojuoksuteemalla siis jatketaan – ja kolmen viikon päästä lähden puolimaraennätysjahtiin täällä Damissa.

Tässä vielä viikon treenisaldo:

Ma Kevyt PK 40' (5.9 km)
Ti LEPO
Ke Kevyt PK 40' + päälle Maraklubin treenit: aitakoordit + COOPERIN TESTI (2810 m) yhteensä 2.00 (12.6 km)
To LEPO
Pe Verkkalenkki Lidingössä 25' (3.6 km)
La VR 15' (2 km) + Lidingöloppet 1:16:39 (15 km) + illalla kevyt kävelypalautus 40' (4 km) + venyttelyt 20'
Su Kevyt PK Amsterdamissa 50' (6.9 km)

Juoksua yhteensä 46 km

Heaiheia!
-Juoksuturisti

Kohti Damia!