No niin, se on siinä: ensimmäinen alle 1:45 puolimaratonaika
ja uusi ennätys kirkkaalla marginaalilla. Sunnuntaina entisestä ennätysajasta tipahti
Amsterdamin kaduille reilu kaksi minuuttia ja puolimaratonin PB kirjataan nyt
1:44:06. Kisakausi 2014 ei olisi voinut saada parempaa päätöstä. YES! On tämä
juoksuturistin elämä yhtä juhlaa.
|
Tuuletusharjoitukset Good Morning Runilla. Kuva: Tourist Run Amsterdam |
|
Let's race! |
Kisapäivä sai loistavan startin, koska nukuin kisaa
edeltävän yön kuin tukki. Alkuperäinen suunnitelmani oli käydä katsomassa
eliitin maratonia Rijksmuseumin seutuvilla, mutta pitkälle venähtänyt
aamuherääminen muutti suunnitelmat ja jäin katsomaan kisaa suorana
Eurosportilta. Olin tietenkin tyytyväinen
hyvistä yöunista ja kisapäivältä jäi jälleen pari tuntia hermoilua pois.
Maratonin seuraaminen vei täysin mennessään, että vasta reilu kolme tuntia
ennen starttia maltoin 1ähteä hakemaan aamupalaa läheisestä Stach-kahvila-myymälästä. Mukaan tarttui raakapuuroa manteleilla ja avokado-punajuurismoothie.
Kahvia taisi mennä vähintää kaksi tuplaespressoa – sen verran oli kisatäpinät päällä.
|
Stach = paikallinen Sis+Deli - aivan ihana paikka, suosittelen!
|
Maratonin maaliintuloa katsellessa pakkailin kisapäivän kamat valmiiksi: vaihtovaatteet ja –kengät, pullollinen Extremellä terästettyä Northforcen Tournamentia, banaani ja Bounce maaliintulon jälkeisen äkkikuoleman varalta. Damin maratonin maalihuolto on kokemuksesta surkea, joten lisäeväät olivat välttämättömät. Central Stationilta nappasin mukaan vielä luottoenergiajuoman, jota myydään Hollannissa onneksi joka marketissa.
|
Kisapäivän varustukset |
|
Paikallinen S-market Albert Heijn toivotti kaikille maratoonareille onnea ja menetystä. Veel succes! |
Kisapaikalle lähtö meni relatiivisesti viime tinkaan, koska
metro ehti lähteä juuri nenäni edestä. Kymmenen minuutin steppailun jälkeen
pääsin vihdoinkin matkaan. Keskusrautatieasemalta ei mene suoraa metroa Amstelveenseweg-asemalle,
joten jouduin vaihtamaan metroa Overamstelissa. Samalla näin ensimmäiset
maratoonarit juoksemassa 25-30 kilometrin väliä. Viimeiset asemanvälit olivat
melkoisen tuskaiset totaalisen täyteen ahdetussa metrossa. Toinen vaihtoehto
oli mennä kisapaikalle ratikalla, mutta maratonin aiheuttamien reittimuutosten
vuoksi en uskaltanut riskeerata kisapaikalle pääsyä.
|
#undergroundie |
Metromatkan aikana tuli todistettua jälleen tosiasia, että
juoksuvarusteet on testattava ennen kisapäivää. Tälle reissulle lähti
poikkeuksellisesti mukaan myös iPod ja siihen huolellisesti laadittu
soittolista. Metrossa tajusin, ettei kapineesta löydy äänenvoimakkuuden
säätönappulaa mistään! Kuulokkeissa oli hiljaista kuin huopatossutehtaalla,
josta kymmenen kilometrin päässä on hyvät festarit käynnissä. Viime hetkellä
singahdin expoon, mutta en onnistunut löytämään äänenvoimakkuusnappulalla
varustettuja hyviä kuulokkeita mistään. Pah! Expon ulkopuolella treffasin HCR
Street Teamin Annan, jolle pääsin tilittämään rehellistä mielipidettä ko
Apple-tuotteesta. Pahimman tuohtumuksen laannuttua kävimme viemässä tavarat
varustesäilytykseen, joka veti hyvin ja reppu oli järjestäjien hellässä
huomassa parissa minuutissa.
|
Annan kanssa lähtöalueella |
Ihmeempiä alkuverkkoja en ehtinyt tehdä, koska
kuulokemetsästelyjen, pakollisen Bajamaja-pysähdyksen, yhteiskuvien ja
lähtöpaikalle siirtymisen vuoksi starttiin ei jäänyt kuin kymmenen minuuttia
aikaa. Kulautin viimeiset kofeiiniboostit napaan ja samalla tamppailin pari
korttelinväliä hermostuneena ”alkuverkkana”. Lähtökarsinassa luikahdin oman
ryhmäni kärkeen. Pääsin tällä kertaa lähtemään sinisessä lähtöryhmässä
(tavoiteaika 1:40 – 1:50). Lähtöryhmän vauhdissa ei ollut moittimista, mutta
jälleen kerran edelläni lähti sankka joukko sponsoreiden vieraita ja
järjestäjäorganisaation jäseniä, kavereita, serkkuja ja serkun kaimoja. Ihan
ok, jos he kaikki olisivat 1:30 puolimaratoonareita, mutta asia ei ollut niin. Saman
ongelman kanssa olen kiroillut myös Egmondin puolimaratonilla. Tulpan ohi on päästävä, jos ei halua jäädä hölköttelemään 6:30 km-aikoja.
|
Oman lähtöryhmän kärjessä |
|
Kolme minuuttia starttiin |
Amsterdam on huikean kaunis ja idyllinen kaupunki ja se on
New Yorkin ohella ehdoton suosikkikaupunkini. Amsterdamin puolimaratonreitti
sen sijaan ei ole mikään pläjäys hollantilaisidylliä. Kanaalien täyttämän
keskustan kadut ovat aivan liian kapeat ja epätasaiset, jotta keskustan
kaduille voisi ajatella yli 40 000 juoksijan massatapahtumaa. Lisäksi
liikenne on muutenkin puuroa ja raitiovaunut ja bussit ajelevat
poikkeusreiteillä maratonpäivänä, vaikka suurin osa reitistä kierteleekin
keskustan etelä- ja kaakkoispuolella. Maratonreitti tekee sentään lenkin
Amstelin rannoille, mutta puolimaraton kulkee suurimmaksi osaksi asuinalueiden
ja tylsän teollisuusalueen läpi. Onneksi viimeiset seitsemän kilometriä ovat
hauskat, kun reitti kulkee takaisin keskustaan päin ja kannustajien määrä
kasvaa lähes eksponentiaalisesti. Torontobrug on hieno. Päätä pitää tosin
kääntää taaksepäin upean Intercontinental-hotellin jäädessä selän taakse.
Rijksmuseumin jälkeen reitti sukeltaa Vondelparkiin, jossa kannustuksesta ei
todellakaan ole puutetta! Viimeinen kilometri on kaksijakoinen: puoli kilometriä
leveää nousuvoittoista puistokatua ja loput huikeassa kannustuksessa
olympiaportin kautta Olympiastadionille.
|
Intercontinental Torontobrugilta kuvattuna. Kuva vuoden 2006 reissulta, sunnuntaina jäi fotot ottamatta... |
|
Good Morning Runin idylliä |
Omasta juoksustani ei ole oikeastaan mitään jännittävää
kerrottavaa – juoksuni oli yhtä kutkuttava kuin tasaisen reitin
korkeusprofiili. Ensimmäiset viisi kilometriä olivat edellisvuosien tapaan yhtä
tempoilua, vaikka kuinka yritin keskittyä tasaiseen omaan juoksuun. Viime
vuonna lähdin reuhtomaan liikaakin alkukilometreillä ja ohituskurvailut söivät
energiaa. Tänä vuonna malttia oli hieman enemmän ja kilometriajat olivat
tasaisesti hieman alle viiden minuutin. Ensimmäiset viiden kilometrin
tungoksesta selvittyäni pystyin keskittymään juoksuuni sataprosenttisesti.
Yritin hakea rauhallisempaa baanaa jalkakäytävien puolelta ja muistelin mielessäni
viimeviikkoisia Akin ohjeita rentoudesta. Huippujuoksijoilla meno näyttää
vaivattomalta kuin sunnuntailenkillä, mutta harrastelijalla
vauhdinlisäysyritykset johtavat yleensä vain oheistoimintojen korostumiseen
kilometrivauhdin pysyessä samana: kädet käyvät sivulta toiselle, hartiat
jännittyvät ja sivusuuntaista liikettä tapahtuu enemmän kuin eteenpäin. Guilty
as charged.
Matkan jännittävimmät tapahtumat lyhyesti tässä: kahdeksan
kilometrin kohdalla ohitin 1:50-jänisryhmä, joka ilmeisesti oli kuitenkin lähtenyt
edellisen lähtöryhmän mukana kuusi minuuttia aikaisemmin. Olin vakuuttunut,
että olin 1:45-vauhdissa ennen puoliväliä. Siitä 1:45 ryhmästä olisin sen
sijaan ollut hyvin kiinnostunut, mutta näin ryhmän jäniksen vasta maalissa.
Suurimmat sydämentykytykset aiheuttivat huoltopisteeet, joissa sienien metsästäminen
vaati pari äkkijarrutusta: milloin sienet olivat loppu, milloin vapaaehtoinen
hautoi sieni sylissään sen sijaan, että olisi ojentanut ne reippaasti
ohijuoksijoille. Muuten huolto pelasi, juomapisteitä oli kiittettävän usein ja
juomapisteiltä pääsi läpi sujuvasti, jos malttoi napata mukinsa sieltä pöydän
kauimmaisesta päästä.
Kilometrit seurasivat toisiaan nopeasti ja seitsemän
kilometriä ennen maalia aloin jo aistia kirihaluja kannustuksen lisääntyessä.
Maltoin kuitenkin mieleni. Vasta Vondelparkin porteilla laitoin ylimääräisen
vaihteen silmään. Oli aivan huikeaa tunne, kun pystyin kilometri kilometriltä
kiristämään vauhtia eikä väsymys noussut missään vaiheessa
ylitsepääsemättömäksi. Viimeisen kilometrin alkaessa nappasin huvikseni
sykemittariin ylimääräisen kierroksen alkaneeksi: oli maksimitonnin aika!
Jaksoin runtata viimeiselle kilometrille jopa kunnon loppukirin. Viimeinen
viisisataa metriä oli yhtä vääntöä ja saapuminen Olympiastadionille taisi olla
tosi mahtava - muistikuvat viimeiseltä kahdelta kilometriltä ovat todella
hatarat. Jossain Voldelparkin porteilla muistan kuunnelleeni Super 8 & Tabin
Suru-biisiä, mutta sen jälkeisistä kappaleista minulla ei mitään muistikuvaa.
Kokemus ei kuitenkaan ollut vielä hartaasti metsästämäni flow – olin vain niin
keskittynyt juoksuun senhetkisen suorituskyvyn äärirajoilla. Viimeiset kymmenet
metrit olivat varmasti tavallista rumempaa katsottavaa juoksuteknisesti –
taisin käytännössä rojahtaa maaliviivan yli 194 sykkeillä. Itseni ja tärisevien jalkojen kokoilemisessa meni minuutin verran, jonka jälkeen jaksoin lähteä kohti mitalijonoa ja Maratonphoton-kuvauksia.
|
Uupunut supersankari maalissa. Iso plussa järjestäjille kuvapalvelusta! |
Stadionfiiliksissä jäin seuraamaan hetkeksi vielä kanssajuoksijoiden maaliintuloa ja yritin samalla bongata Annaa juoksijoiden joukosta. Kylmyys kuitenkin yllätti kovassa tuulessa, joten kymmenen minuutin päästä luikin kohti huoltoon johtavaa jonoa. Aikaisempaan tapaan Damin maali"huolto" oli valitettavan minimalistinen: 3 dl urheilujuomaa, puolikas banaani ja neljäsosa appelsiinia. Vanginvartijannäköinen appelsiininpilkkoja kehtasi vielä toitottaa juoksijoille, että vain yksi appelsiinilohko juoksijaa kohden. En uskaltanut pullikoida. Ja uskomatonta kyllä, meillä oli täysin sama huolto maratoonareiden kanssa!
|
Maalissa!
|
|
Irtonainen loppukiri |
|
Mitali et Co |
Juoksu oli ensimmäinen, jota tunsin hallitsevani. Pystyin
tsemppaamaan ja kiristämään kilometri kilometriltä. En ollut liian väsynyt
missään vaiheessa ja kisa meni nousujohteisesti viimeiseen metriin saakka.
Itselläni tavoitteena oli parantaa puolimaratonin ennätystä ja sivulauseessa
lisätavoitteena oli juosta alle 1:45 aika. Molemmat tavoitteet saavutin, mutta
silti loppuaikaa katsellessa minulla on alitajuinen tunne, että pystyn paljon
parempaan.
Tässä vielä lyhyt data juoksusta:
Keskisyke 178
Maksimisyke 194
Kulutus 1260 kcal
|
Hellyttävän tasaiset vitoset viiden sekunnin sisään
|
Niin ja se maksimitonni meni aikaan 4:41 - ei oikein enää irronnut!
|
Perusposet expon ulkopuolella
|
|
1:44:06 |
|
Vaikka maalihuolto tökki, kisakuvat olivat parasta A-ryhmää! |
Uusien ennätysten rikkojaisia ei kuitenkaan nähdä enää tänä vuonna.
Olen maalissa tämän kauden osalta ja on aika aloittaa ylimenokausi.
Juoksulenkkarit saavat levätä eteisenkaapissa ja aion viettää enemmän aikaa
salilla, pyöränsatulassa ja toivottavasti myös joogaten. Ennätyshuumassa mieli
on nälkäinen, mutta keho tarvitsee lepoa.
|
Dank je wel, mijn liefje |
|
IJdok ja kisanjälkeinen aamu |
|
Ylimenokauden aloittajaiset Finnairin päivälennolla
|
Dank je wel, mijn liefje. Kiitos rakas Amsterdam. You rock!
In a state of runner's high,
Laura
Jee, ihan mahtava juoksu sulta ja kiva raportti!! <3 Onnea vielä upeasta enkasta, ja ihan huippua, jos oli sellainen fiilis, että vielä pystyisit parempaan! En epäile sitä yhtään, mulla oli vähän samanlainen olo Vantaan jälkeen, että en antanut ihan kaikkeani! Toisaalta se on aika positiivista, koska silloin jää nälkää ja motivaatiota! :) Hmm…mun mielikuva muuttui kyllä aika paljon tosta Amsterdamin Maratonista, kun luin näitä postauksia sieltä..jotenkin olin ajatellut, että se on kaikin puolin ihan super tapahtuma, mutta yllättävän paljon heikkouksiakin sitten on (ruuhkat, kapeat kadut, tylsä reitti, huono maalihuolto jne.), eli ehkä en laitakaan sitä bucket listalle! ;) Muuten voisin kyllä lähteä Damiin, se on ihana kaupunki! :) Saat lähtee mun oppaaks joku kerta! ;) Ja jee, että #puumatrikoot on myös päässyt haistelemaan tunnelmaa! :D
VastaaPoistaKiitos, Karoliina! On se hassua, miten harvoin sitä on 100% tyytyväinen kisasuoritukseen, vaikka Damissakin juoksu kulki ilman minkäänlaisia ongelmia ja maalisuoralla vedin itseni ihan piippuun.
PoistaAmsterdamin maraton ei tosiaan ole mikään tajunnanräjäyttäjä, mutta ydinkeskustan kanaalien varteen on tosiaan ihan mahdoton kaavailla edes Midnightrun-tyyppistä massatapahtumaa. Maalihuolto on järjestävän organisaation Le Championin kisoissa aina yhtä surkea: olen juossut seka Egmondissa puolikkaan että Zandvoortissa 12K eikä tarjoilu ole koskaan ollut kummoisempi. On kuitenkin kurja varsinkin maratoonareiden kannalta, että huolto on aivan riittämätön! Itsellänikin palautuminen on ollut hidasta, kun heti kisan jälkeen en saanut tarpeeksi nesteitä ja energiaa ja illasta vajetta oli turha korjata väsyneenä/dehydroituneena/huonovointisena.
Damiin kyllä voidaan lähteä milloin vain! Omalla listallani on ainakin 10 mailin Dam tot Damloop (syyskuussa). Sinne ensi vuonna, jos ei Berliinin maralle!
http://www.damloop.nl/en/
Let´s go! <3 ;)
PoistaVaraanko jo lennot?!
PoistaJa suunnittelin jo meneväni ensi vuonnakin Damin puolikkaalle, mutta ensi vuonna kaupunkiin on lennettävä jo keskiviikkona riehumaan parit bileet Amsterdam Dance Eventiin :-D
Kiva raportti ja onnittelut ennätyksestä! Mikä muuten on sun maksimisyke? Haen tässä vähän blogi-inspiraatiota ja eksyin tänne. :)
VastaaPoistaT.Minna
Moi Minna, kiitos viestistä. Viime syksynä RH Performance Centerissä tasotestissä AerK 147 ja AnaK 171 ja maksimi 193. Viime keväänä kympin maalisuoralla maksimisyke 200.
PoistaMinusta olisi mielenkiintoista lukea juoksijan voimaharjoittelusta (lajivoima, salitreenit) ja ihan Oikean Juoksijan treeniviikosta :)
Moikka Laura! Onnittelut hienosta puolikkaan enkasta, kovaa työtä on vaadittu tuohon aikaan! :) Itsellä ei ihan 1:45 alitus onnistunut tällä kaudella, mutta ensi kaudella pitää kyllä runtata vähintään tuo 1:45 rikki. :D Kun näin samoissa ajoissa mennään puolikkaan suhteen, olisi kiinnostavaa kuulla, miten sun puolikkaan aika on kehittynyt vuosien saatossa. Sä ilmeisesti kilpailet aika paljon. Itselläni on kokemusta vain muutamista kisoista, joten siinäkin mielessä olisi kiva nähdä, millaista kehitystä muilla tällä hetkellä melko samantasoisilla juoksijoilla on ollut, jotta voisi miettiä millainen tavoitteenasetanta voisi omalla kohdalla olla realistista. Entä onko sulla jo mielessä tavoitteita ensi kaudelle puolikasta ja maraa ajatellen? Kiitos, jos jaksat vastata! :)
VastaaPoistaMoi! Kiitos onnitteluista :)
PoistaOma juoksutaustani on lyhyt. Aloitin juoksemisen kuntoilumielessä vasta vuoden 2012 keväällä. Ehdin käydä hölkkäilemässä 150 kilometriä ennen ensimmäistä puolimaratonia. HCR 2012 meni 1:55 pintaan ja ensimmäisen kesän aikana paransin puolikkaan ennätyksen aikaan 1:48. Viime vuonna paras juoksu tuli alimittaisella HCR:lla - loppuaika olisi ollut noin 1:47 täysmittaisella puolikkaalla. Loppukausi meni vähän puolitehoilla parin nilkkaoperaation vuoksi, joten viime vuonna virallista aikaparannusta ei tullut.
Tämän vuoden aikana keväällä juoksin HCR:lla 1:46 ja kevään ja kesän aikana pystyin nipistämään enkasta vielä kaksi minuuttia pois. Damin kokemus oli se, että vieläkin olisi varaa parempaan. Nyt ruuhkissa ja kurveissa eteneminen oli tosi hidasta ajoittain. Alle 1:44 olisi ollut melko varma nakki ilman tuota "Business Run" -tulppaa...
En ole vielä jaksanut pohtia ensi vuoden aikatavoitteita sen ihmeemmin. HCR ja HHM ovat jo kisakalenterissa, mutta kumpikaan ei ole mikään huippunopea reitti. Jo pelkästään uuteen minuuttilukuun olen tyytyväinen - 1:42 alkuinen aika kuulostaa hyvältä ;) Menen vielä uuteen tasotestiin, kun uusi harjoituskausi alkaa marras-joulukuussa: viimeksi sieltä tuli varsin tarkkaa ennustetta potentiaalisesta "hyvän päivän" tuloskunnosta.
Eli reilussa kahdessa vuodessa puolikkaan aika on parantunut 1:55 -> 1:44.
Tsemppiä uuteen treenikauteen ja 1:45 alitukseen!
-Laura
Kiitos Laura vastauksesta. :) Meillä on sitten ollut todella samantyyppistä kehitystä. Itse juoksen tapahtumissa harvakseltaan, ja tahti on parin vuoden "juoksu-urani" (heh) aikana ollut vain 1-2 puolikasta ja 1 maraton per vuosi. 2013 puolikkaan aika oli 1:54:xx (juoksin vain yhden), ja tänä vuonna paras aika kahdesta oli 1:45:xx. HCR:lle olen itsekin menossa ensi keväänä, jos treenailu sujuu suunnitelmien mukaan ja pysyn terveenä. Tuosta 1:45 alituksesta jäi niin vähän puuttumaan, että alle 1:45 on ihan minimitavoite, ja mielellään aika saisi parantua enemmänkin. Joku 1:42-alkuinen kelpais kyllä mullekin! :D Mutta treeneistähän se on pääasiassa kiinni, vaikka tietty monet muutkin asiat vaikuttavat. Tsemppiä sullekin tulevaan treenikauteen, ja mukavia treenejä syksyyn ja talveen! HCR:llä tuun sit tervehtimään vähemmän anonyymisti, jos bongaan sut. :) Ja jään seurailemaan kiinnostavia ja inspiroivia kirjoituksiasi. :)
VastaaPoista