Pirkan Hölkkä 2014 - upeat 33 kilometriä

Jatkoin Lidingöstä alkanutta maastojuoksukiertuettani viime viikonloppuna. Sunnuntaina osallistuin Valkeakosken ja Tampereen syksyisissä maisemissa Pirkan Hölkkään, joka on yksi Pirkan Kierroksen neljästä osakilpailusta. Tänä vuonna Pirkan Kierrokseen riitti kolme osasuoritusta, koska maaliskuussa Pirkan Kierroksen ensimmäinen osakilpailu 90 km Pirkan Hiihto jouduttiin perumaan - ensimmäistä kertaa vuosikymmenisessä historiassa. Itse en ainakaan vielä ole niin fanaattinen kestävyyshirmu, että olisin osallistunut kesäkuussa Pirkan Pyöräilyyn (217 km) tai heinä-elokuun vaihteessa Pirkan Soutuun (26 km). Ehkä sitten joskus... Tällä kertaa minulle sai riittää juoksu.



Trail running tour 2014


Pirkan Hölkkään osallistuminen oli yhden treenintäyteisen viikonlopun ideakukkanen heinäkuun helteiltä. Kisakalenteri kaipasikin kevyttä täytettä Helsinki City Marathonin ja Amsterdamin puolikkaan väliin, joten elokuussa ilmoittautuminen lähti eteenpäin. Juoksuseurakseni lähti ihana ystäväni Heidi.

Valkeakoskelta Tampereelle

Parhaat palat 28 km kohdalla... 


Fiilikset Lidingöloppetin jälkeen olivat hyvät ja luottavaiset. Palautuminen sujui ongelmitta rankasta reitistä ja täpöillä vedetystä kisasta huolimatta ja kongressimatkalla juostut lenkit Amsterdamissa kulkivat kevyesti. Olihan se ihanaa päästä juoksemaan kesävermeissä +20 asteen lämmössä! Kolmen päivän aikana ehdin hilpaista puolipitkän lenkin pitkin Amstelin rantoja (noin 10 km Amsterdamin maratonin reitillä) ja rennon aamulenkin Vondelparkissa. Kanaalienreunukset kolusin parilla iltakävelyllä kongressipäivien päätteeksi. Oikeastaan on aivan huikeaa päästä palaamaan Amsterdamiin jo ensi viikolla!

Vondelpark


Amsterdamin puolikkaan läheisyyden vuoksi tarkoitukseni ei ollut juosta Pirkan Hölkkää laktaatit korvissa vaan enemmän relatiivisella hölkkämentaliteetilla. Ihan peruspitkisvauhtia en kuitenkaan suunnitellut lähteväni, koska reissu olisi venynyt lähes nelituntiseksi ja numerolappu rinnassa lönköttely ei allekirjoittaneelta onnistu – tunnetusti.

Kisaviikonloppuun starttailin perjantaina Seijan hierontapöydän kautta. Etureidet olivat vielä käpynä Lidingön alamäistä, mutta eivät enää hieronnan jälkeen. Viikonloppumoodiin hyppäsin täysillä Teatteri Takomon mielettömän huikeassa näytelmässä ”Paras mahdollinen maailma ja hyviä ehdotuksia vieläkin paremmasta” . Nauroin ja itkin ja melkein putosin penkiltä – ja kaikkea samaan aikaan. Näytökset jatkuvat vielä lokakuun loppuun – vielä ehdit! 

Kulttuuripläjäyksen jälkeen lauantaina kävin purkamassa pahimmat menohalut spinningpyörän päällä. Perussetti: 90-minuuttinen spinning ennen 33 kilometrin pitkistä. Jepjep. Mutta... Jos tunnin nimenä on ”EDM: Illusion”, minua ihan turha yrittää saada pysymään poissa (valmentajan näkökulmasta) ”pahanteosta”. Bileet vedin kevyesti chillaillen ja jokaisesta biitistä nautiskellen – tänään ei ollut päivä vetää maksimiövereitä.

Lauantaibileet


Iltahämärissä oli vihdoin aikana suunnata kohti Hämettä ja syksyistä mökki-iltaa. Wallanderit jäivät katsomatta, kun maha täynnä herkullista kaakaota ja Masterchef-Heidin loihtimaa raakasuklaata suuntasin untenmaille jo hyvissä ajoin.

Syksyn upeat värit


Sunnuntaiaamu oli koleanpilvinen. Perinteisen kahvi-puuro-banaani-saksanpähkinä-trailmix –aamupalan jälkeen suuntasimme kohti Valkeakosken Tehtaan kenttää. Lähtö oli ihanasti heti klo 09, joten minuuttiakaan päivästä ei mennyt hermostuneeseen steppailuun ennen kisaa. Aurinko pilkisteli pilvien lomasta ja syksyn huikeat ruskan värit pääsivät täyteen loistoonsa parin pilvisen päivän jälkeen. Asetuimme 3-4 tunnin ryhmien välimaastoon ja jämptisti tasan klo 09:00 starttipistooli lähetti 1733 juoksijaa matkaan.

Kisapaikalla patsastelua

Peruspitkis - not!

Tehtaan kenttä

Lähtökarsinan tunnelmia


Ensimmäiset kilometrit olivat asfalttia, kun juoksimme näyttävänä letkana Valkeakosken läpi. Kaupungin ulkopuolella asfaltti vaihtui pururadaksi ja pururata edelleen metsätieksi. Rutajärvellä pääsimme juoksemaan ensimmäiset lyhyet polkuosuudet, jonka jälkeen tulikin todella polveileva metsätiepätkä useammalla pitkällä ja loivalla nousulla. Juomapisteitä oli sopivasti noin 4-5 kilometrin välein ja veden ja urheilujuoman lisäksi tarjolla oli mustikkakeittoa, mehua ja suolakurkkua. Varoitusmerkit ampiaisista, mudasta ja hevosenlannasta piristivät mieltä ja hämäläisellä huumorilla höystetyt kannustuskyltit avautuivat toisille paremmin kuin toisille. 






Hieman ennen puolivälin krouvia sukelsimme metsään ja vauhti hidastui letkassa noin 8:00/km pintaan. Kevyempi osuus toimi loistavasti keskellä kisaa. Puolimatkan kivi vilahti vasemmalla näkökentässä keskellä syheröistä metsäpolkuosuutta. Kilometrikyltit suorastaan juoksivat silmissä aina noin 23 kilometriin saakka, jossa vauhti meinasi kiihtyä liikaakin. Oli ns ”tossu syönnillään”. Heidin kanssa päätimme kuitenkin vähän himmata vauhtia 5:30 -> 5:45 / km ja voimien säästely viimeisille kilometreille oli loistopäätös. Kuusi kilometriä ennen maalia reitillä oli melkoinen tappomäki Suolijärven kohdalla ja väsyneitä selkiä tuli vastaan vielä väsyneemmällä askeella. Ihmekö tuo: kisassa oli yhteenä 585 nousumetriä ja loppukilometreillä mäet alkoivat mukavasti poltella pakaroissa ja lonkissa.

Ja niitä laskumetrejä: vain 551 m. Damn, huono diili.



Viimeiset kilometrit sujuivat kepeästi, koska lähestyvä maali antoi tossuihin uutta puhtia. Maistoin jo banaanit ja tuoreen kahvin suussani. Rennolla fiiliksellä ehdimme ikuistaa viimeiset nousut huolellisilla poseerauksilla ja mäen päällä kannustaja jopa toppuutteli meidän puhehaluja ja käski tomerasti säästään juoruilut maalialueelle. Heidin kanssa oli superhauskaa juosta, kun jutut ja vauhdit osuivat täysin yksiin.

Viimeinen kilometri on lunkia loivaa nousua ja maalisuora pääsi suorastaan yllättämään meidät. Tarkoitus oli spurtata reippaasti maaliin käsi kädessä, mutta ahtaassa ”maalikuilussa” näyttävä askel typistyi varovaiseksi sipsutteluksi. Käsi kädessä ja kylki kyljessä ylitimme maalilinjan ja onnistuimme saamaan sekunnilleen saman loppuajankin: 3:18: 33. Maalissa ei ollut valitettavasti tarjolla kuin vettä, mehua ja urheilujuomaa, joten kahvittelun sijaan suuntasimme pikaiseen kymmenen minuutin palauttavaan hierontaan. Tämä viiden euron sijoitus oli kyllä hintansa väärti! En ollut aikaisemmin kokeillut kisanjälkeistä hierontaa ja myönnän, että palauttava ravistelu toimi aivan loistavasti.




Lewis Koririn uusi upea reittiennätys! Lewis voitti myös Lidingöloppetin 30K kisan.

Sutjakkaalla askeleella hyppäsimme maalialueelta bussiin, joka kyyditsi kisailijat ilmaiseksi takaisin Tampereelle. Kotimatkaseikkailumme jatkui linja-autolla edelleen Valkeakosken lähtöpaikalle, jonne olimme jättäneet auton. Palauttelut täydensimme herkullisella myöhäisellä lounaalla ja lopulta iltasaunalla ja palauttavalla pulikoinnilla +12 asteisessa vedessä. Rauhallisesti vedetty kisa, hieronta ja jääkylmä uintipulahdus = kaikkien aikojen nopein palautuminen.



Takana on jälleen yksi vauhdikas viikko ja mahtava viikonloppu. Jäljellä on enää Amsterdamin puolikas ja sitten kisakausi on paketissa. Tavoitteet ovat selkeät: palautua hyvin Pirkan hölkästä ja pysyä terveenä. Ja olla myöhästymättä ensi viikon Damin lennolta.

Tässä vielä viime viikon kirmailut:

Ma Iltakävely: Museumplein ja Vondelpark 1.05 (6.2 km)
Ti PK Amstelin rannoilla 1.25 (12.9 km) + illalla kävely Jordaanissa ja Westerparkissa 50’ (4.5 km)
Ke Aamulenkki Vondelparkissa 50’ (6.2 km) + iltapäivällä kävely Amsterdamse Bos 40’ (4 km) + salitreeni (TRX, kahvakuula, core) 40’
To VR 15’ + VK kiihtyvä 40’ + VR 10’ (10.6 km) + hieronta 1.00
Pe LEPO – Lympha Touch –hieronta 2.00
La VR juoksu 15’ (2.3 km) + Spinning 1.30
Su Pirkan Hölkkä 33 km + hieronta 10’ + venyttelyt 20’

Juoksua yhteensä 65 km


Kiitti ja kuitti – ihanaa alkanutta viikkoa kaikille! Onko kukaan lähdössä Damiin ensi viikolla?


Kommentit

  1. Voi vitsi! Kuulostipa taas kivalta kokemukselta! :) Tää ilmoittautuu messiin seuraavaan polkujuoksujuttuun..alan olla täysin myyty, kun on lukenut näitä ihania raportteja! Tsemppiä Damiin valmistautumiseen <3 Oon hengessä mukana ja varma, että pääset tavoitteeseen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tsempeistä, Karoliina! Reitti oli kiva yhdistelmä pururataa, metsätietä ja polkuja. Perinteistä juurakkoista/kivistä/kallioista polkua oli vain muutama kilometri ja senkin osuuden olimme käyneet juoksemassa Heidin kanssa kesällä. Jos me tänä vuonna ehditä polkujuoksemaan niin ensi vuonna sitten. Ainakin Bodomin kisa on lähellä ja itse olen pohdiskellut esim Pyhän Tunturimaratonia ;) Kalenteri selviää aikanaan: päätavoite on päästä joko Berliiniin tai New Yorkiin.

      Poista
  2. Ihanan pirteää menoa. Tsemppiä Damiin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Olen ihan onnessani jo siitä, että pääsen taas viikonlopuksi Damiin :) Jospa kolmas kerta toden sanoisi: Damin puolikkaalla tossu on aina painanut kummasti ja ajat ovat olleet 1:52-1:53 haarukassa. Tänä vuonna lähden tavoittelemaan ihan toisia minuuttilukuja!

      Poista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit