Juoksun flow ja kympin ennätys 46:13

Edellisessä kirjoituksessa pääsin juuri surkuttelemaan, etten ole vielä päässyt kokemaan juoksussa flow-fiilistä. Lauantaina 1.11.2014 se vihdoinkin tapahtui! Jälleen yksi välietappi harrastelijajuoksijan uralla on saavutettu ja siinä sivussa paransin kympin ennätystä melkein kahdella minuutilla aikaan 46:13. Viikonlopun tapahtumissa on ollut melkoinen pala purtavaksi ja tällä hetkellä ylimenokauden jatkaminen on todella vaikeaa. Virtaa olisi kuin pienessä kylässä ja hinku kisaamaan on suorastaan raivostuttava.




Takana vuoden paras juoksu


Amsterdamin jälkeen fiilikset olivat toiset: takki oli tyhjä ja fyysisesti olin valmis lepokauteen tai juoksutermein ylimenokauteen. Sääret olivat olleet koetuksella ratatreeneissä ja palautuminen ei sujunut parina viimeisenä treeniviikkona totutusti. Ensimmäisen lepoviikon todellakin LEPÄSIN. Sohvan sijaan kävin pötköttelemässä kahdessa hieronnassa, mutta muuten treenipäiväkirjaan ei ilmaantunut muita merkintöjä. Toissaviikonloppuna matkustin Turkuun kurssikokoukseen juhlimaan 60 kollegan kanssa kymmenvuotista lääkärinuraa ja vanhoissa treenimaisemissa tuli vedettyä kevennetty yliannos TRX- ja toiminnallista treeniä. Ruissalon upeutta ja myrskyisää Airistoa kävin ihmettelemässä vajaan tunnin tossujentuuletuslenkillä, jolta kertyi kuvia enemmän kuin juoksukilometrejä.


Kuuvannokka

Myrskyinen sunnuntai Airistolla

Kisaviikko sujui yhtä rauhallisissa merkeissä. Maanantaina nautiskelin Eltsussa Mattin erinomaiset Pimp My Run –tekniikkatreenit aitakoordeineen ja dynaamisine venyttelyineen. Maraklubin keskiviikkotreenitkin sujuivat lokoisasti Runner’s High’n toimistolla ”juoksutohtori Nummelan väitöstilaisuudessa”. Kahden tunnin aikana tuli vedettyä hyvä coretreeni naurulihasten ollessa kovilla, mutta puheenaiheiden vaihdellessa rasvatankkauksesta överigeelimättöön omakohtainen hyöty jäi vähän kyseenalaiseksi. Yhdessä mieltä askarruttaneessa asiassa sain kuitenkin hyviä neuvoja ja ensi kevään osalta alan kallistua yhä enemmän pelkkiin puolimaratoneihin ja jättänen maratonin suosiolla syksylle. Torstaina hölköttelin tunnin lenkin vanhoissa hiihtomaisemissa Hyvinkään Sveitsissä.

Runner’s High’n Halloween Run järjestettiin tänä vuonna ensimmäistä kertaa Talissa. Maraklubin kautta ilmoittautumismaksu oli vain kympin, joten ilmoittautuminen lähti vähän puolivarkain eteenpäin. Harjoitusohjelmassa oli taas jotain juristin laatimaa pientä pränttiä ”Rennolla otteella hei!”, joten en uhrannut kisalle turhia ajatuksia. Viikonlopun päätähtäin oli jo asetettu illan pikkujouluihin.

Näihin maisemiin olisi upeaa herätä vähän useammin!


Lauantaina heräsin superhyvällä fiiliksellä: ulkona paistoi aurinko! Ihan epätodellista kaiken harmauden, aamukuuden herätysten ja sateisten moottoritiekilometrien jälkeen. Aamupalaksi valmistin perussetin banaani-minttusuklaasmoothieta  ja puuroa, jonka kanssa söin maustamatonta soijajugurttia, mustikoita, siitepölyä ja mulpereita. Energiabuustit sain lisäämällä smoothieen Four Sigma Foodsin Sport-juomajauhetta ja kahvin korvasin saman valmistajan XOCO Red Suklaashotilla. Pikaisesti nappasin juoksukamat kassiin, täytin juomapullon Northforcen Extremellä ja suuntasin Sciroccon kohti Talia.

Aamupalaa ja uuden vuoden suunnittelua


Runner’s High’n kisat ovat muodostuneet kuin varkain omiksi suosikkijuoksuikseni. Rakastan tietenkin isoja tapahtumia, mutta esimerkiksi Runner’s Twilightissa ja nyt Halloween Runissa on aina hauskanrento fiilis ja kanssajuoksijoista iso osa on hyviä ystäviä ja treenikavereita. Lisäksi sain viime hetkellä tietää, että myös ihana ystäväni Heidi oli tulossa juoksemaan ja juuri ennen starttia myös Tanja kiirehti paikalle.

Heidin ja Tanjan kanssa ennen starttia. Kuva: Tanja Piha


Kaverukset valmiina lähtöön


Heidin kanssa saavuimme paikalle aivan samaan aikaan. Kävimme hakemassa numerolaput ja hölköttelimme kahden kilometrin verkkalenkin. Lopussa Heidi veti pari pidempää avausvetoa ja itse tyydyin lyhyempiin koordisetteihin ja venyttelyihin. Aurinko paistoi siniseltä taivaalta eikä tuulikaan kiusannut. Lämpöä oli vain pari plussa-astetta, joten päätin kisata pitkähihaisella juoksupaidalla, caprimittaisilla trikoilla ja kompressiosukilla. Juuri ennen starttia nappasin yhden kofeiinilla terästetyn Enervitin geelin.

Veitsi kurkulla - Runner's High Maraklubin parhaimmisto perhepotretissa


Lähtöviivalle kerääntyi sekalainen seurakunta kansallisen tason huippujuoksijoista Halloween-asuisiin kirmailijoihin: sulassa sovussa olivat niin Jarkko Järvenpää ja Laura Markovaara kuin Batman ja Kermit. Lähtölaukauksen pamahtaessa letka lähti rinta rottingilla spurtaten liikkeelle. Itse sain rajoitettua menohalut 4:45/km pintaan. Kaksi ensimmäistä kilometriä juoksin Heidin ja Maraklubin Kaarinan, Maijan ja Batman-Jaakon kanssa.

Lähtöviivalla

Meidän valmentajilla ei ole aina (koskaan) helppoa... Kuva: Runner's High


Jo verryttelyssä tunsin, että tänään oli hyvä päivä ja jalat olivat rennonirtonaiset aka #hyvälonkkapäivä. Kisasta minulla ei ollut minkäänlaisia paineita. Tähänkin kisaan otin omat soittolistat mukaan ja Amsterdamin epäonnistuneesta kokeilusta viisastuneena olin ostanut uudet Sennheiserit varustettuna Damissa kaivatulla äänenvoimakkuussäätönappulalla. Volat kaakossa laskettelin kohti Laajalahtea ja en tiedä mitä siinä sillalla oikein tapahtui. Aurinko paistoi, meri säkenöi ja luureista tuli kunnolla euforisoivaa kiksutrancea. Samalla näin juoksukaverini Kaijan houkuttelevan selän. Nostin vauhdin 4:35/km ja juoksu oli edelleen vaivatonta. Tiesin, että tästä juoksusta tulisi jotain tavallisuudesta poikkeavaa. Ohessa todistusaineistoa hetken fiiliksistä:

Maaliin vielä kahdeksan kilometriä... Kuva: Runner's High


Reitti oli aivan ihana ja varsinkin Laajalahden merimaisemat tekivät vaikutuksen ja antoivat huikean lisäboostin. Kaija oli loistava tsemppari juostessaan parikymmentä metriä edelläni ja jälkikäteen sain kuulla, että hengittäessäni Kaijan selän takana olin kirittänyt häntäkin eteenpäin. Täydellinen win-win –tilanne! Reitti oli helppojuoksuinen, varsin tasainen ja sopiva sekoitus asfalttia ja hiekkapohjaa. Tietenkin aurinko teki juoksusta tavallista energisempää ja kilometrit taittuivat melkein itsestään. Musiikki vei ajatukset pois väsymyksentunteista ja tasaisin väliajoin naamalle ilmaantui onnellinen virnistys, kun uusi tsemppibiisi pärähti soimaan.

En oikein osaa selittää, miksi en ole käyttänyt musiikkia aikaisemmin kisoissa. Juoksutreenit ovat pitkälti omien ajatusten selvittelyä ja lenkeillä oikeasti nautin hiljaisuudesta. Espoon rantapuolikkaalla vm 2012 minulla oli hyvät tsemppibiisit kuulokkeissa, mutta sateessa iPod sanoi työsopimuksen irti jo ennen puolimatkaa. Hyvät kiksubiisit saivat minut kaiken lisäksi aloittamaan aivan liian lujaa ja kanttasin pahasti kolme kilometriä ennen maalia - eikä siinä tilanteessa ollut enää musiikki tsemppaamassa. Loppuaika oli kuitenkin silloinen ennätys 1:48:18, joten jotain taikaa musiikissa on.

Tiedän, että itselleni musiikkilla on valtava vaikutus ja tietyllä tavalla olin siihen addiktoitunut opiskeluvuosina ja pari vuotta valmistumisen jälkeen. Turussa pääsin nauttimaan huikeista bileistä spinningpyörän päällä ja kymmeniä kertoja sain ajettua itseni täydelliseen flow-tilaan, jossa ympäristö ja ajantaju katosivat ja äärimmäisestä fyysisestä suorituksesta huolimatta kaikki oli käsittämättömän helppoa. Olen usein kuvannut tuntemusta sanoilla ”minulla on tunne, että voin tehdä itselläni aivan mitä haluan”. Tämän saman tunteen saan myös tanssista – oli sen sitten neworkilaisella klubilla Armin van Buurenin keikalla tai vauhdikkaalla tanssillisella aerobictunnilla.

Tätä samaa fiilistä olen hakenut myös juoksusta. Olen ollut kärsivällinen, koska juoksu on vasta-alkajalle fyysisesti raskasta. Tiesin, että flow tulisi jossain vaiheessa, kun kuntotaso olisi riittävä. Damissa juoksu oli kontrolloitua, muttei helppoa. Halloween Runilla juoksu oli käsittämättömän helppoa ja biitit veivät minua ilmaiseksi eteenpäin. Jossain 7-8 kilometrin välimaastossa kiristin Kaijan ohi ja sieltä Talin poluilta löysin sen: FLOW. En edes muista mitä kappaletta kuuntelin siinä vaiheessa. Olo oli kevyt ja olemisen sietämättömän keveyden vuoksi aloin melkein itkeä. Pitkään metsästetty tunne oli tässä ja nyt. Henkisesti jouduin kuitenkin läpsäisemään itseäni poskelle – itkupilli ei tätä juoksua pilaisi. Utopistisella tsempillä jaksoin juosta reitin hivuttavimman nousun, joka jatkui ja jatkui. Ratamestarina taisi olla sama hemmo, joka suunnitteli Helsinki Half Maratonille superärsyttävän Pasilan nousun viimeisille kilometreille.   

Nousun jälkeen pääsin onneksi nauttimaan pitkästä loivasta laskusta ja pian edessä oli viimeinen kilometri. Kympin voittaja Järvenpää ja vitosen voittaja Salonen sattuivat onnekseni loppuverkkaamaan samaan aikaan, kun yritin selvitä viimeisistä sadoista metreistä – nipin napin pääsin kavereista ohi omalla kympin kisavauhdillani. Viimeisiin kurveihin jaksoin tsempata loppukirin ja maaliviivan ylitin aikaan 46:13. Aika on itselleni vielä täysi mysteeri – reilussa kahdessa kuukaudessa kympin ennätyksestä tipahti pois melkein kaksi minuuttia! Midnightrun ei ollut mikään surkea esitys, vaikka mara ja äidin synttärijuhlat eivät olleetkaan optimaalisin valmistautuminen. Halloween Runiin en valmistautunut mitenkään. Olisin olettanut, että intensiivinen lepäily ja tiukat viikonlopun TRX-kyykkykarkelot olisivat jumittaneet jalat kiinni. Ehkä kohdalle sattui vain se kuuluisa pöljä päivä.

Heidi tuli maaliin pian minun jälkeen omalla kauden parhaalla ajalla ja Tanja juoksi myös oman kympin ennätyksen. Juomapisteellä join pari mukia vettä ja urheilujuomaa ja yhden Gainomaxin. Heidin kanssa verkkailimme vielä lyhyen loppuverryttelyn.

Onnelliset juoksijattaret maalissa: PB & SB!


Olo on edelleen pöllämystynyt juoksusta. Viime vuonna loppusyksy oli väsynyttä puurtamista ja lokakuun puolivälissä heitin lenkkarit kaappiin talvilevolle. Tämä syksy onkin eri tarina ja nyt en millään malttaisi jättää kilpailemista! Mainioon marraskuun vireeseen syyt löytyvät monelta taholta. Maltoin kesäkuussa ottaa rennosti kevään puolimaratonien jälkeen ja heinäkuussa treenit sujuivat mallikkaasti pitkän kesäloman ansiosta. Damin puolikkaan jälkeinen parin viikon lepo on tehnyt ihmeitä ja lisäksi töissä en ole tehnyt lainkaan pitkiä, kuluttavia päivystysvuoroja pariin kuukauteen. Kunto kasvaa levossa. MOT.

Yhden kisan vielä ”ahnehdin” tälle kaudelle: Viikin vitonen lauantaina. Sitten menee MyNextRun-sivusto kiinni pariksi kuukaudeksi!

High as a kite,
Laura


Ennätyseuforiaa!

Kommentit

  1. Onnea uudesta ennätyksestä. Tosi kova aika! Mä olen kerran osallistunut twilight runille ja siellä oli hyvä tunnelma.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Hanna onnitteluista! Tästä juoksusta sain kyllä hyvät tsempit ensi vuoden treeneihin. Runner's High järjestää kesäkuussa myös Helsinki Half Marathonin - mukaan vaan! Ja olettaisin, että tuolta Viikin Vitoselta löytyy myös kivaa "kyläjuoksutunnelmaa"

      Hauskaa ja energistä päivää!

      Poista
  2. Ihanaa, kun löysit vihdoin juoksuflown! Se on siitä hassu tunne, että se tulee kun sitä vähiten odottaa! Ja itselle myös ajankohtainen postaus, kun Jarkon kanssa mietittiin kovasti tuota musan käyttöä kisoissa (meillähän se on kielletty ratakisoissa ja ymmärtääkseni virallisissa "eliittijuoksija-starteissa" maantiejuoksuissa). Treeneissä kuitenkin toisinaan tuntuu, että pääsee musan avulla kovempaa).
    -Minna
    Ps. Nyt luen aina aamupalan yhteydessä muutaman blogitekstiin, niin saan kirjoitusintoa. Kiitti tästä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka Minna! Kiitos kommentistasi. Näin jälkikäteen ajatellen taidan olla iloisempi juoksuflown löytymisestä kuin päivän fiiliksen lopputuotteesta eli ennätyksestä. Nämä flow-fiilikset ovat suurin syy miksi hiihtouran loppumisen jälkeen innostuin uudestaan urheilusta parin vuoden tauon jälkeen ja miksi päivä toisensa jälkeen haluan lähteä salille tai juoksulenkille. Addikti mikä addikti.

      Olen kuullut, että osassa isoista kaupunkimaratoneista musiikinkuuntelu on kielletty ihan tavallisiltakin kuntoilijoilta. Itse tulen jatkossa ehdottomasti käyttämään musiikkia kisoissa (puolimaraton ja lyhemmät matkat). Maratonilla liian aikainen flow voi kostautua kolmenkympin jälkeen, joten maralla säästän musiikin antaman lisäenergian sinne viimeisille kilometreille :) Harmi, kun emme ehtineet jutella enempää lauantaina, mutta varmasti näemme jatkossakin!

      Tsemppiä treeneihin ja blogikirjoituksiin :)
      -Laura

      Poista
    2. Kyllä flow-tilasta kannattaa olla yhtä ylpeä, kun enkasta! Varmasti nähdään ja päästään jutskailemaan vielä. Oli niin pitkä aika taas vierähtänyt viimeisestä Helsinki-käynnistä, ettei ehtinyt läheskään kaikkien kanssa kunnolla päivittämään kuulumisia muutenkaan. :/

      Heh kiitti, tarviinki varmaan enempi tsemppausta kirjoitteluun. :) Ja sulle tsemppiä ylimenokaudelle. Sehän mullakin tässä vähän on menossa vielä.

      Poista
  3. Vau, mikä juoksu :)! Ihan tässä herkistyi sun flow-tilan löytymisestä!! Onnea enkasta ja kivan energinen blogi sulla!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihanasta kommentistasi, Hanna! <3 Täälläkin oli herkät hetket, kun yritin saada fiilikset tietokoneen ruudulle ymmärrettävässä muodossa :-D Hassua ja hienoa, miten muutamien minuuttien ohikiitävä hetki voi sekoittaa pään moneksi päiväksi!
      -Laura

      Poista
  4. HUIKEA UUSI ENNÄTYS! Onnea :) olet kyllä ihmepakkaus! Tuo musiikki treenatessa tuo kyllä ällistyttävästi energiaa menoon! Itse käytin musiikkia ennen jatkuvasti mukana, mutta nyt lasten myötä juokseminen täydessä hiljaisuudessa on luksusta :) Yllätys, yllätys K paukuttaa edelleen luurit kaakossa niin juoksupoluilla kuin spinningsaleissa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahaha, kiitos Tiina :) Kohdalle taisi osua vain se pöljä ja oikean biisit luureista! On se uskomatonta, miten 10-15 vuotta vanhoihin biiseihin on niin vahva side, että sitä putoaa mentaalisesti ja fyysisesti flow-tilaan kappaleen alkaessa soimaan. Treeneissä käytän musiikkia oikeastaan vain salilla (kun harvoin sinne eksyn) ja juoksumattoa jurnuttaessa. Juostessa itselläni on aina riski, että vauhdit kiihtyvät liikaa, ja peruskestävyyslenkistä tuleekin ihan jotain muuta... ;)
      Tsemppiä treeneihin ja K:lle terveisiä! Millaista aikatavoitetta olet kaavaillut HCR:lle?

      Treeniterkuin,
      Laura

      Poista
    2. Kiitos ja terkkuja takaisin :) ehkä liiankin kunnianhimoinen tavoitteeni on juosta alle 1.50 :D eli mä juoksen sun peräs niin kauan kuin jaksan ;)) tsemppiä myös sinne ja mennään treenaa joskus yhdes! Hymyjä!

      Poista
    3. Aikatavoite ei kuulostaan yhtään hullulta. Itse juoksin aerobic-sali-spinning -pohjalta ekan puolikkaan 1:55 - "juoksu"kilometrejä oli takana vain noin 150 km. Sulla valmistautuminen paljon paremmassa aikataulussa! Ehkä kisa tai pari ennen puolimarastarttia voisi olla hyvä vauhdin totutteluun - esim Länsiväyläjuoksu on kiva.

      Ja yes, joku päivä treenaamaan yhdessä - joko juoksemaan tai SATS/Elixia-akselille :)

      Poista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit