Treenivuosi 2014 - Helsingistä Milanoon!

Treenivuosi 2014 on takana ja tänään on jälleen tilinteon aika. Kuinka paljon ulkoilutin lenkkareita? Muistinko venytellä? Mitenkäs lihaskunnon laita? Mikä oli vuoden hauskin treeni? Oliko päiviä, jolloin tossut painoivat tonnin eikä suksikaan luistanut? On aika kaivaa harjoituspäiväkirja esiin! 

Fonttikoot/taustavärit eivät suostuneet tottelemaan allekirjoittanutta tämänkertaisessa tekstissä - pahoittelut tekstin kummallisesta ulkonäöstä!

Ainakin treeneissä oli hauskaa!


Heia heia, Movescount, Strava...

Kolmen aikaisemman vuoden tapaan olen merkinnyt treenit HeiaHeia-liikuntapäiväkirjaan. Pidän Heiaheiasta sen monipuolisuuden ja nopeakäyttöisyyden vuoksi. Lajeja löytyy niin juoksusta TRX:ään kuin siivouksesta saunomiseen. Arvaatkaa vain rustaanko ylös saunottelut, shoppailureissut ja imuroinnit... Myöskään kauppareissukävelyt tai roskien ulosvieminen eivät ole treeniä vaan ihan normaalia elämää. Ainoa poikkeus vuosien mittaan höytyliikunnan puolelta on olleet kaksi marjanpoimintareissua – kuvake oli niin hassunnäköinen, että ”treeni” oli saatava kuriositeettina lajivalikoimaan! Heiaheiasta pääsen seurailemaan myös ihanien juoksukavereiden päivittäisiä treeni-iloitteluja.


Uusina harjoituspäiväkirjoina olen ottanut käyttöön Movescountin ja itselläni juoksu- ja pyöräilykerrat siirtyvät automaattisesti Movescountista myös Stravaan. Movescount tuli automaattisesti käyttöön, kun keväällä sain lahjaksi uuden ihanan Suunto Ambit 2R:n. Movescountista on helppo tsekata kilometrivauhdit ja sykekäyrät ja varsinkin kisojen kilometrivauhdit ovat mielenkiintoista luettavaa: tuliko negative split vai kanttaus? Stravassa on hauskoja kuukausihaasteita ja muutenkin sovelluksen visuaalinen ilme miellyttää silmää enemmän kuin Movescountin – käytännössä Strava tarjoaa saman oleellisen informaation kuin Movescount. Stravalla on myös kannustava tapa verrata suoritusta muihin palveluun kirjautuneiden juoksuihin ja aikaisemmin samalla reitillä juostuihin lenkkeihin. Tasaisin väliajoin olen ansainnut pokaalin omasta mailiennätyksestä tai omasta nopeimmasta ajasta Viikon Vitosen raastosuoralla.

Helsingistä Milanoon

Vuonna 2014 urheilin 560 kertaa ja tunteja treeneistä napsahti yhteensä 518 tuntia. Keskimäärin ehdin pyhittää päivästä 1 h 25 minuuttia urheilulle. Edellisvuonna treenikertoja kertyi yhteensä 477 ja tunteja 463, joten harjoittelumäärissä tapahtui melkoinen hyppäys. Osa reippaasta kasvusta on täysin tilastollista harhaa. Aikaisemmasta vuodesta poiketen kirjasin treenien loppuvenyttelyt erillisenä harjoituskertana, jos käytin loppuvenyttelyihin varttia enemmän aikaa. Alkuvuodesta tein myös Ido Portalin liikkuvuushaastetta päivittäin noin puoli tuntia, joten lyhyitä treenejä kertyi selvästi viime vuotta enemmän. Kaikki lisätreenit eivät todellakaan olleet juoksua!

Kilometrejä kertyi yhteensä 2612 km. Viime vuonna juoksin-pyöräilin-hiihdin Lichtensteiniin saakka 2357 kilometrin verran ja vuodelle 2014 asetin tavoitteeksi päästä Italiaan saakka. Google Mapsin mukaan reilulla 2600 kilometrillä pääsee juuri sopivasti Milanon tuomiokirkolle, joten vuoden leikillinen kilometritavoite täyttyi kirkkaasti! Pääsinpä samalla shoppailemaan Dimensione Danzan liikkeeseen ja La Rinascente tavarataloon, yes! Tänä vuonna haluan jonnekin vähän lämpimämpään ja Italiasta matka jatkuu luontevasti Ranskan kautta Espanjaan. Asetan tavoitteeksi pyöräilijöiden suosiman Gironan, jonne kertyy matkaa reilu 3300 km.

Vuoden 2014 treenisaldoa


Huikea heinäkuu

Kuukausittaiset treenimäärät vaihtelivat 34 ja 58 tunnin välillä. Vuoden 2013 ykköskuukaudesta kävivät kovan kisan heinä- ja maaliskuu ja kalkkiviikoilla kirikamppailuun liittyi yllättäen myös marraskuu. Tällä kertaa voittajaksi selviytyi helteinen heinäkuu! Maalis- ja marraskuu jakoivat kakkossijan 54 tunnilla. Heinäkuun helteillä lomailin kolme viikkoa ja luonnollisesti treenimäärät maratonia edeltävänä kuukautena olivat suurimmillaan. Lisäksi heinäkuussa tuli suppailtua ja riehuin ystäväni treenimaisemissa yhden vaellustäyteisen mökkireissun.

Helteisen heinäkuun treeni-iloittelua


Vuoden jumbosijalle jäi kylmä kesäkuu. Alkukuusta olin vielä toipumassa lievästä hengitystieinfektiosta ja kevään puolimaratonputken jälkeen kesäkuu otettiin tarkoituksella muutenkin rennonkevyesti. Treenejä kertyi vesisateessa ja raekuuroissa yhteensä 34 tuntia. Rauhallinen välikuukausi teki kuitenkin vain hyvää loppuvuotta ajatellen.


Lunki kesäkuu


Ja vuoden voittajalaji on...

Tietenkin juoksu! Olisihan se noloa mainostaa kirjoittavansa juoksublogia ja sitten vuoden päätteeksi tunnustaisin, että oikeasti olen sauvakävellyt vuodessa 500 tuntia... Vuodelle 2014 asetin tavoitteeksi hilata vuosikilometrit lähelle 2000 km ja tämä tavoite ylittyi reilusti: 2100 km ja 255 tuntia. Edellisenä vuotena kilometrimittari pysähtyi 1418 kilometriin, joten lisäys oli lähes 50%. Ihan näin reipasta määrälisäystä en todellakaan tavoitellut – itselleni olisi hyvin riittänyt noin 30% kasvu. Loppuvuodesta juoksu lähti kuitenkin rullaamaan vauhdikkaasti ja marras-joulukuussa lenkkitossujen pohjat kuluivat huomattavasti suunniteltua enemmän. Toisaalta vuonna 2013 olin yhteensä lähes kaksi kuukautta juoksematta kaikennäköisten juoksuun liittymättömien nilkkavaivojen vuoksi ja vuoden 2014 sain painaa ”sata lasissa” viikosta toiseen. Lisääntyneistä kilometrimääristä huolimatta en ole kärsinyt yhdestäkään edes alkavasta rasitusvammanpoikasesta ja tämän linjan aion säilyttää myös jatkossa. Tälle vuodelle fiilisten mukaan kepeitä juoksukilometrejä saanee kertyä 2500 – 2700 km.

Vuoden parhaita lenkkejä olivat ehdottomasti maratonille valmistavat pitkät lenkit heinäkuussa, joita juoksin niin Sipoonkorvessa, Hollannissa kuin upeissa Luxemburgin metsissä. 

Tour de Clervaux - Luxemburgin huikeat maisemat ja juoksureitit!

Hollannin nummilla


Aikaisempaan tapaan olen viihtynyt erinomaisen hyvin kaikissa mahdollisissa Runner’s High’n tarjoamissa aktiviteeteissa, joista kunniamaininnan ansaitsee huikeiden tyyppien Maratonklubi ja syksyinen Pimp My Run –tekniikkakurssi. Iso kiitos pitkämielisille ja kovahermoisille valmentajillemme, jotka jaksavat kaitsia sanallisesti vauhdikasta ryhmäämme viikosta toiseen! Treenien lisäksi hauskaa pidettiin HHM:n neljän euron drinksujen afterruneissa, Lidingöloppetin seuramatkalla ja lopullisesti mojitoreki karkasi käsistä Runner’s High’n pikkujouluissa. Loppuvuodesta tossu oli kevyt ja vauhdikkaat VK-lenkit olivat ehdottomasti vuoden parasta juoksuantia – juoksu alkoi vihdoinkin tuntua JUOKSULTA!

Runner's High'n seuramatkalla Lidingöloppetissa

Maraklubin joulujuoksulla


Kakkosijalla keikkuu edelleen..

...venyttely viime vuotiseen tapaan. Jaksoin syväkiduttaa lonkkiani yhteensä 60 tuntia. Vuonna 2013 jaksoin ähistä lonkat solmussa 12 tuntia enemmän, joten venyttelyn osalta suuntaus ei todellakaan ole oikea! Viime vuonna kaikenlaista työhon liittyvää iltavelvoitettava oli aikaisempaa huomattavasti enemmän ja monet kivat syvävenyttelytunnit menivät sivu suun ja ohi lonkan. Ja tunnustan, että kotona venyttelyt jäävät liian helposti lonkankoukistaja-pakaralinjalle. Onneksi pidin voimassa uuden vuoden lupauksen hieronnoiden säännöllistämisestä: kävin hieronnassa keskimäärin kaksi-kolme kertaa kuukaudessa ja pääsin eroon pohkeiden tukkoisuudesta ja ajoittain päätään nostaneesta ITBS-kipuilusta. Kun lisään venyttelyihin ja hierontaan vielä joogat, Ido Portalin liikkuvuusharjoittelut ja Fitroller-vatkailut, kehonhuoltoon käytin yhteensä 123 tuntia (vuonna 2013 106 tuntia). Onneksi suuntaus on sittenkin oikea! Tänä vuonna kun malttaisin vielä hölkkäillä selvästi palauttavia, lyhyitä lenkkejä ja käydä jopa vesijuoksemassa, niin olen tyytyväinen. Ihanat joogatunnit ovat valitettavasti edelleen arkivapaiden luksusta, mutta lupaan nauttia täysillä niistä kerroista, kun tunnille pääsen!

Lonkankoukistajien venyttely on ihanan kamalaa - joku olisi saanut korjata etusormien asennon tässä kuvassa :)


Ja pronssille ponnistaa...

Vuoden 2014 kolmannen sijan jakaminen oli jälleen hankalaa, koska juoksun ja venyttelyn jälkeen treenit ovat melkoista sillisalaattia. Pronssimitalin päätin luovuttaa tällä kertaa ”samoilulle”. Palauttavilla kävelylenkeillä, vaellusreissuilla ja sauvakävelyillä heiluin yhteensä 50 tuntia, joten lihaskuntotreenit saleilusta pilatekseen jäivät neljänneksi 43 tunnilla. Varsinkin vaellukset ovat aivat loistavaa peruskuntotreeniä, joilla sykealue pysyy tiukasti PK-alueen alaosissa ja hiihtotaustani ansiosta jopa viiden tunnin vaellukset ovat ihan perussettiä. Kiitos Heidille parista ihan mahtavasta vaellusreissusta – nämä olivat erityisesti Helsinki Half Marathonin jälkeisenä päivänä ihan parasta ”palauttavaa ulkoilua”.

Väsynyt vaeltaja Nuuksiossa

HHM:n jälkeisen pävän palauttava ulkoilu Nuuksiossa = neljän tunnin vaellus :)

Pirkan Hölkän jälkeistä palauttelua Usmin metsissä


Vuoden aikana myös kävin myös lihaskuntoilemassa (salitreenit PT:n kanssa, kahvakuula, TRX, toiminnnallinen harjoittelu, jne), tanssimassa ja hiihtämässä.

Heinäkuu ja klo 07 Morning Glory Bootcamp -aamutreenit Espoossa 


Salitreenien puolelta nostan yhdeksi vuoden treenikohokohdaksi marraskuisen päivän Salmisaaressa. PT-Antti pyöritteli treenin alkajaisiksi kuntopalloa sen verran viekkaan näköisenä, että arvasin mitä tuleman piti: testipäivä ja lajina ”I Need My Cardio” aka yrjöt suussa 50 yleisliikettä, 400 metriä juoksua, 100 wall ballia, 400 metriä juoksua ja kirsikkana kakun päällä 50 yleisliikettä. Ensimmäisen kerran tein treenin keväällä 2013 ja aikaa meni reilu 18 minuuttia – viimeiset 30 yleisliikettä olivat aivan helvetilliset! Elokuussa 2013 testi meni jo aikaan 15:28 ja tuon väännön jälkeen olo oli kuin kukkulan kuninkaalla. Tänä vuonna salilla painiminen on jäänyt vähemmälle ja oletin, että kädet hirttävät kiinni viimeistään wall ball –osuudessa. Mutta mitä vielä – kunto oli kohdillaan ja päivä sopivan pöljä. Loppuaika 14:02, maksimisyke 202 yleisliikkeiden loppusuoralla. Mikä fiilis – sain itsestäni kaiken irti! Vastaavaa treeninjälkeistä euforiaa saa hakea kymmenen vuoden takaa kiksutrancespinningspesiaaliajoilta, tjeu!

Kiksuuu!


Sivulajien osalta tarina on lyhyt ja koruton: hiihtovuosi oli Etelä-Suomessa vaihteeksi surkea, vaikka menomono olisi kovasti vipattanutkin ja tanssitunnitkin jäivät juoksuharrastuksen ja viikonloppumatkojen jalkoihin. Kaunis Spessunikin (Specialized cyclocrossarini) seisoi melkein koko pyöräilykauden tallissa, kun sali- ja juoksutreeneihin oli höyryttävä tukka putkella ja pakoputki kuumana suoraan töistä. Mutta... juoksijaksi ei tulla kuin juoksemalla ja oheistreeneistä on väistämättä jossain vaiheessa pakko tinkiä.

Totovaaran huipulla Ylläksellä



Mitä viime vuoden suunnitelmista jäi sitten toteuttamatta? Lupaukset työmatkapyöräilyn kokeilemista jäivät kesällä flunssien ja liiallisten päivystysvuorojen jalkoihin. Etelä-Suomen hehkeät hiihtokelitkään eivät saaneet minua osallistumaan alustavasti kaavailtuun Finlandia-hiihtoon. Tänä vuonna hiihtoa saa tulla reippaasti enemmän, vaikka mikään massatapahtuma ei innostakaan. Kesäkuussa olen varannut yhden viikon pelkälle tanssille – ja vieläpä Nizzassa! Spessukin ansaitsee säännöllisempää ulkoilua.

Aleksanterin teatterissa tanssitunnilla



Aloha!

Jotain uutta ja haastavaakin pääsin kokeilemaan viime vuonna. Vappua vietin erittäin epäsuomalaisesti: surffasin ilman ainoatakaan haalaria, kossupulloa tai ilmapalloa näkökentässä. Huhti-toukokuussa tein kolmannen Havaijin matkani ja Honolulussa oli tietenkin pakko päästä harjoittelemaan Waikiki Beachin leppoisille aalloille. Olin kokeillut surffausta jo kahdesti aikaisemmin edellisellä Havaijin reissulla, joten ihan uudesta lajista ei ollut kysymys. Suppauksen ansiosta laudan päällä keikkuminen tuntui heti kotoisalta ja kaksituntinen laudalla kului todella nopeasti Jedi-opettajani kanssa. Jos teillä on ikinä mahdollisuus matkustaa Honoluluun, voin varauksetta suositella Gone Surfing Hawaii –koulun tunteja. Seuraavan kerran haluan päästä kokeilemaan suppausta Waikikin aalloilla!

Waikikin aalloilla vappuna

Baby waves

Kesän viimeinen SUP-reissu - syyskuussa!

#boardie


Anima Sana In Corpore Sano – kuten viime vuonnakin

Viimevuotiseen tapaan yksi hienoimpia saavutuksia oli TERVEYS. Vuoden aikaan sairastin kaksi vajaan viikon kuumeetonta flunssaa, joista toivuin nopeasti. Ärsyttävimmät krempat olivat kaksi niskajumia, joista toisen onnistuin hankkimaan leuanvedossa ja toisen juoksulenkillä sykemittariin vilkaistessani (oikeasti!). Muuten olin terve kuin pukki enkä joutunut jättämään yhtään treeniä väliin juoksuun liittyen kremppojen vuoksi. Niitä ei yksinkertaisesti ollut. Tätä ihanuutta tarkoitukseni on jatkaa myös alkaneena vuotena. Nyt kuulutetaan sitä kuuluisaa malttia mikä ei ole allekirjoittaneen vahvin puolin – pappamopo keulii ja homma karkaa ajoittain ihan totaalisesti käsistä.

Nyt edessä on vuoden ensimmäinen juoksulenkki. Suuntana HCM-maisemat ja Seurasaari ja seurana kaimani Laura. Ihania ja kepeitä kilometrejä kaikille lukijoilleni, joita todistettavasti on ainakin kolme kappaletta. Reipasta uutta vuotta 2015!

Run happy!


Jättäkää ihmeessä kommenttia! Minua kiinnostaa kovasti kuinka paljon kilometrejä tuli viime vuonna ja mitä muita ”oheislajeja” tykkäätte harrastaa juoksun ohella.

Treeniterveisin,

Laura




Kommentit

  1. Täällä on yks lukija! Kirjoitat ihanan mukaansatempaavasti ja inspiroivasti :) Harrastan paljon muutakin kuin juoksua, joten km-määriä en edes ole koko vuodelta laskenut. Kätevää toki tommoinen nettiohjelma, joka tekisi sen puolesta.

    Olisko sulla muuten suositella keväälle jotakin puolimaratonia Keski-Euroopassa? Oon ymmärtänyt, että koluat paljon kisoja myös muualla kuin Suomessa :)

    Iloa ja terveyttä tähänkin vuoteen!
    T. Satu - juoksuaskeleet.blogspot.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moi Satu,

      Kiitos kommentistasi! Itsessäni asuu pieni tilastonikkari-juoksija, joten treenien suuret linjat kiinnostavat :)

      Juoksuturismissa yhdistyy hauskasti kaksi harrastustani: juokseminen ja matkailu. Keväisin olen juossut pääasiassa vain Suomessa, koska touko-kesäkuulle osuu sekä Helsinki City Run että Helsinki Half Marathon, joten Keski-Euroopan kevätpuolikkaista minulle ei ole vielä kokemusta.

      Hollannissa olen kahdesti juossut uniikin puolimaratonin Egmond Halve Marathonin, josta osa juostaan merenrannalla ja osa luonnonpuisto dyyneillä. Reitti on kelistä riippuen raskas (sateen jälkeen hiekkaranta voi olla pehmeä, dyyneillä polut ovat kapeat ja mäentöppyrää riittää), joten reitille ei kannata lähteä ennätyksiä rikkomaan. Juoksu on jo tammikuussa, mutta kannattaa pitää mielessä! Molemmat juoksut ovat olleet hienoja kokemuksia ja vuoden 2014 kisasta kirjoitin blogiin myös raportin.

      Itse suuntaan maaliskuun lopussa Berliinin puolimaratonille, joka juostaan aivan Berliinin keskustassa. Kuulin kisasta kehuja saksalaispariskunnalta, mutta itse en ole osallistunut juoksuun aikaisemmin.

      Mielenkiintoisia tapahtumia voisivat olla esimerkiksi Lissabon (22.3. - ei nyt ihan Keski-Euroopassa...) ja Wien 12.4.

      -Laura

      Poista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit