Vuosi 2014 kuvina: Ylläkseltä New Yorkiin, Hollannista Havaijille
Loma alkoi ja elämä edessä. Tai niin minä luulin. Viikon
epämääräinen väsymys ja jalkasäryt paljastuivatkin sitten perinteiseksi
flunssaksi. Parin päivän lepäilyn jälkeen erehdyin eilen viiden kilometrin
sosiaaliselle sauvakävelylenkille, jonka jälkimainingeissa olenkin saanut
viettää koko päivän pakkolevossa nenäliinapaketin kanssa. Toistaiseksi olen
onnistunut keksimään yhden positiivisen asian lomaflunssasta: kotona on
helpompi sairastaa kuin töissä. Niitä menetettyjä aamulenkkejä, pitkiksiä,
vauhtikestävyystreenejä, lounastreffejä, tanssitunteja ja päiväjoogatunteja on
parempi olla miettimättä...
Pakkolevossa minulla oli aikaa järjestellä puhelimissa ja
tietokoneen työpöydällä roikkuneet kuvat uuteen ojennukseen ja samalla sain
inspiraation koostaa viimevuotiseen tapaan kuvamatkan vuoden tapahtumista.
Vuosi 2014 oli huikea! Sain nauttia upeasta kesästä Suomessa, löysin Nuuksion
ihanat polut, nautiskelin Luxemburgin polkujuoksumaastoista, kulutin kolme
päivää Lapin latuja oikein urakalla, hikoilin tärisevin käsin crossfit-tunnilla
New Yorkin Central Parkissa, juoksin vuoden kovimman vauhtikestävyystreenin
Havaijin Big Islandilla ja heittäydyin juoksuturistiksi Amsterdamissa. Vuoden
aikana juoksin viisi puolimaratonia, yhden kokonaisen maratonin ja neljä kympin
kisaa – ja kaikilla matkoilla paransin henkilökohtaisia ennätyksiäni. Kympin
kisoista jokainen juoksu oli ennätysjuoksu. Mukaan mahtui myös pari
maastojuoksutapahtumaa. Tervetuloa kuvamatkalle endorfinistin vuoteen 2014!
Viimevuotiseen tapaan jaoin vuoden kahteen osaan, ettei postauksesta tulisi
täysmaran pituista solkotusta.
Tammikuu
Tammikuu, tammikuu, tammikuu... Mitä tapahtui tammikuussa?
Talvi oli kateissa eikä lunta ollut. Juoksu oli tasaista puurtamista, koska pieni
nilkkatoimenpide aiheutti useamman viikon juoksitauon loka-marraskuussa ja harvalukuiset
lenkit olivat alle kympin kurvailuja. Kisavuosi käynnistyi kuitenkin upeassa
auringonpaisteessa merenrannalla – osallistuin toistamiseen kuun alussa Hollannissa Egmondin puolimaratonille. Edellispäivien sateet olivat pehmentäneet
hiekkarannan upottavan pehmeäksi ja juoksu oli muutenkin tasapaksua tahkoamista.
Aika 1:51:05 oli kaksi minuuttia huonompi kuin vuonna 2013, mutta hienosta
tapahtumasta jäi kuitenkin positiivinen fiilis.
 |
Helmikuu starttasi rohkeasti. Osallistuin Hollannin
Apeldoornissa ensimmäistä kertaa puolimaratonia pidempään kisaan Midwinter Marathonilla. Matkanani oli
27.5 km ja etukäteen jännitin kisaa aika lailla: jaksaisinko edes juosta noin
pitkää matkaa? Kisapäivä oli upean aurinkoinen. Sosiaalisten
hollantilaisjuoksijoiden seurassa matka taittui vikkelästi aikaan 2:26:04,
vaikka Itä-Hollannin nousut meinasivat hyydyttää juoksijanalun viimeisellä
kahdella kilometrillä. Pitkän kisan rasituksista sain palkaksi flunssan, joka
entisestään pitkitti kunnon treenien käynnistymistä. Hiihtolomaviikolla pakkasin
kolme kassillista urheiluvaatteita auton takakonttiin ja suhasin viettämään
mahtavan treeniviikonlopun Turkuun. Sieltä spinningpyörän päältä löytyi kauan
kaivattu iloinen treenifiilis ja muistin jälleen miten hyvältä kunnon
endorfiilipöllyt tuntuivatkaan!
Maaliskuu
Turun inspiraatioreissun jälkeen treenit alkoivat vihdoinkin
sujua ja kadoksissa ollut luottamus omaan tekemiseen löytyi. Vietimme työntäyteisen
viikonlopun Go Expo -messuilla HCR Street Teamin huippuporukan kanssa.
Juoksumäärät lisääntyivät keväisessä kelissä ja kuun lopulla sain nautiskella
vuoden ensimmäisen shortsilenkin Hollannissa. Lapissa hiihdin ystäväni kanssa
kolmessa päivässä vaatimattomat 142 kilometriä ja hullaannuin täysin
Kukasvaaran nousuista ja laskuista. HCR Street Teamin Lauran ja Karoliinan
kanssa pääsimme hauskoihin Sykesportin videokuvauksiin,
joissa tunturinvalloittajan
jalat olivat kovilla mäkitreenissä.
Huhtikuu
Huhtikuu = lomakuu. Kaksi kiireistä viikkoa ja lopulta loma!
Ensimmäinen pysähdys New Yorkissa, jossa lentoa seuraavana aamuna heiluin
Central Parkissa puolimaratonin lähtöviivalla aamukahdeksalta. Pilvenpiirtäjien
keskellä juokseminen oli aivan mieletöntä eikä puiston tiukat nousutkaan
estäneet minua juoksemasta uutta ennätystä 1:47.07. Päätös New Yorkin maratonin
juoksemista JOSKUS vankistui. Lenkkeilin Central Parkissa ja Hudsonjoen
varrella, joogasin Pure West –studiolla, kolusin kaikki Lululemonin liikkeet
läpi ja elin reilun viikon reissun lehtikaalilla ja smoothieilla. Kymmenen
päivän cityloman jälkeen matka jatkui 11 tunnin lennolla triatlonistien pyhälle
saarelle Havaijin Big Islandille, joka oli hurjan hieno kokemus. Saarelta
löytyi nelitonnisia tulivuoria, valkoisia hiekkarantoja, sademetsää,
rikkilähteitä, tulivuoren kraatereita... Tunnin treenit kolmenkymmenen asteen
aamuhelteessä tekivät tiukkaa enkä vieläkään käsitä miten täysmatkan
triatlonista voi selvitä hengissä niissä olosuhteissa!
Toukokuu
Vappua vietin Honolulussa Waikiki Beachin leppeillä
aalloilla surffaillen ja Banana Man Chase Runissa pääsin kokemaan vitosen kisan
kauheuden. Aamuseitsemältä juostu kisa irtosi aikaan 22:31. Ehdin juuri ja
juuri selvitä kahden päivän kotimatkasta ja kaameasta kankkusmaisesta
aikaerorasituksesta Helsinki City Runin lähtöviivalle. Mitään
viimeistelytreenejä en todellakaan jaksanut tehdä, mutta kylmiltään kisa sujui
hyvän kannustuksen siivittämänä ja kavereiden kanssa häröillessä uuteen
ennätysaikaan 1:46:13. Pienen palauttelun jälkeen pääsin treeneihin mukavasti
kiinni, kunnes kuun lopulla päivystysväsymyksen jälkimainingeissa sain
riesakseni vuoden toisen flunssan – ja sopivasti viikko ennen kevätkauden
päätavoitetta Helsinki Half Marathonia.
Kesäkuu
Kuvamatkan kakkososa seuraa, kun kuvat ovat löytäneet oikean paikkansa.
-Laura
Kommentit
Lähetä kommentti