Helsinki City Run - mikä on fiilis?

Heissan!

Leppoisat helatorstaiterveiset täältä kotisohvalta. Viikon treeniteema on ollut LEPO ja löysäily jatkuu vielä lauantai-iltapäivään saakka, jolloin saan painella taas sata lasissa ja päästellä ulos pahimmat juoksupatoutumat. Edessä siis kauden toinen puolimaraton: Helsinki City Run! Mikä on fiilis?



Suunnittelin ensin kirjoittavani postauksen puolimaratonille valmistautumisesta, mutta tietenkin jokainen blogituutti on täynnä valmistautumisvinkkejä ennen Suomen suurinta puolimaratonia. Kattavimman postauksen kirjoitti maajoukkuejuoksija Aki Nummela Asics Training Club –sivustolle. Ehkäpä tuota kirjoitusta uskaltaa jakaa eteenpäin, kun kirjoittajalla on kilsoja takana enemmän kuin keskivertotossunkuluttajalla. Jos et jaksa lukea Akin Pakinaa kokonaan, niin tässä lyhyt tiivistelmä: viimeinen viikko kevyesti, turhat kikkailut pois, matkaan ei lähdetä uusilla kengillä tai taskut täynnä testaamattomia geelejä, alussa ei kannata rynniä ja shortseissa ja topissa pärjää Suomenkin keväässä – tuulipuku kannattaa siis jättää varustesäilytykseen lauantainakin.



Viimeinen pitkis kaksi viikkoa ennen starttia – HCR-reitti testattu!


Oma valmistautuminen Helsinki City Runille on sujunut ilman suurempia kommervenkkejä. Kaksi viikkoa sitten juoksin viimeisen pitkän lenkin ennen kisastarttia. Olimme päättäneet jo aikaisemmin keväällä Lauran kanssa, että käymme juoksemassa HCR:n reitin ennen kisaa ja vappuviikonloppu tarjosi pitkikselle ihanat aurinkoiset maisemat.

Vauhtitie oli sopivasti suljettu meidän pitkistä varten :)

Laura ja Heidi Eläintarhanlahdella



Kolmanneksi jäseneksi iloiseen porukkaamme liittyi Heidi. Vertaistuki oli tosiaan tarpeen, koska Laura oli juossut edellisenä päivänä kympin kisan Helsinki Central Parkissa ja itse olin käynyt riehumassa reippaan vauhtikestävyystreenin matolla. Kuten kuvista huomaa, polvi ei hirveästi meillä noussut, mutta hyvässä seurassa 21 kilometriä taittuivat suhteellisen kivuttomasti. Huopalahden poluilla tosin suusta taisi päästä aika moneen kertaa valitusta väsyneistä jaloista ja loppureitille osuneista ylämäistä. Onneksi Runner’s High’n juoksuvalmentaja Hannu Granberg tuli meitä vastaan loppumatkasta, joten väsyneiden puolimaratoonareiden oli pakko kohentaa juoksuasentoa ja nostaa sitä polvea - ainakin hetken aikaa #pimpmyrun

Laura ja meidän paras kaveri Paavo


Viimeinen vauhtikestävyystreeni viimeistään viikko ennen starttia


Viime viikonloppuna kävin suorastaan NAUTISKELEMASSA viimeisen kunnon vauhtitreenin. Alunperin VK oli ohjelmoitu perjantaille, mutta pitkän kiihtyvän vauhtikestävyystreenin juokseminen on itselleni huomattavasti helpompaa viikonloppuna kuin työpäivän päätteeksi, joten erityisluvalla sain siirtää treenin päivää myöhemmäksi. Perjantai olikin surkeuden huipentuma, kun töissä tahkosin tehottomana mitä ihmeellisempien oirekokonaisuuksien parissa. Iltapäivästä olin aivan rikki. Onneksi Peter Pihlströmin joogavenyttelytunti sai ajatukset pois ammatillisesta epätoivosta ja iltapäiväruuhkassa jumitetusta puolituntisesta!

VK-maisemat


Lauantaina starttasin Baanalle jo heti yhdeksältä ja verkkailin aurinkoisessa - ja hurjan tuulisessa - aamussa Hietsun läpi kohti Meilahtea. Hölkän lisäksi tein kevyitä liikkuvuustreenejä ja kirmasin pari rentoa spurttiakin. Paciuksenkadulta nappasin kellon päälle ja Seurasaaren kautta suuntasin HCM-reitille. Reitistä on tullut kevään aikana oma suosikkini ja Munkkiniemi-Kuusisaari-Lehtisaari-Kaskisaari-Lauttasaari –saarihyppely on juuri sopiva pidemmälle vauhtikestävyyslenkille: pituutta noin 15 km ja suurimman osan reitistä saa juosta ilman yhtäkään liikennevaloa tai autojen seassa poukkoilua. Askel oli ihanan kevyt ja kiihtyvässä treenissä vauhdikaskin meno tuntui todella vaivattomalta, kun jalat saivat rauhassa herätä reippaaseen menoon. Kiihtyvän puolituntisen juoksentelin 5:10/km-keskivauhtia ja sen jälkeen pidin parin minuutin hölkkäpalautustauon. Palauttelun jälkeen pääsin reippailemaan vielä kymmenen minuuttia puolimaratonvauhtia ja Lauttasaaren mäet menivät jopa pelottavan kevyesti. Kiltin harjoittelijan keskivauhti oli 4:29/km, jolla 21 kilometrin ravaamisen jälkeen olisin puolimaratonin maalissa aikaan 1:35.



Treenin päätteeksi pääsin vielä nauttimaan Kampin Elixian 1v-synttäreistä: puolitoistatuntinen joogavenyttely ja pikkumaistiaisia ihanankamalan lonkkakidutussession päätteeksi. Lonkkien juurihoidosta suuntasin vielä Helsingin Urheiluhierojille, ja Fredalla kuului kadulle asti äkäinen kiroilu, kun vähän jumisia sääriä pehmennettiin kisakuntoon...




Kisaviikko: LEPOA


Kisaviikon keveyden olen ottanut tällä kertaa jopa kiitollisena vastaan. Rotterdamin jälkeen tuli tosiaan sekoiltua mitä ihmeellisimmissä juoksukarkeloissa ja olen joutunut kuulostelemaan palautumista tavallista tarkemmalla korvalla. Lisäksi kuun vaihteeseen osui työrintamalla rapsakka päivystysryväs ja parhaimmillaan – vai pitäisikö sanoa pahimmillaan – viikkotunnit pyörivät 70 tunnissa. Onneksi kohdalle osuneet päivystykset olivat keskivertoa leppoisampia, joten taisin selvitä vauhdikkaista työviikoista ilman suurempia henkisiä jumeja.

Peruskestävyyslenkillä Kulosaaressa


Totaalista lepoa en suosittele ennen kisastarttia, koska kisapäivänä voi olla hieman vaikea saada konetta käyntiin viikon sohvallamakoilun ja hiilaritankkailun jälkeen. Kisaviikkooni mahtuu kaksi kevyttä ja lyhyttä peruskestävyyslenkkiä, joista huomiseen lenkkiin sisällytän yhden parin minuutin vauhtikestävyysvedon. Reippaampi juoksu toimi hyvin ennen Berliinin starttia ja juokseminen on sen verran taikauskoista puuhaa, että hyvältä vaikuttava rutiini on päässyt nopeasti osaksi valmistautumisrituaalia. PK-höntsäilyjen lisäksi avasimme keskiviikkona Maraklubin kesäkauden Eltsussa, jossa keli oli todella kesäinen: vaakasuoraa vesisadetta ja puuskaista myrskytuulta. Etusuoraa oli kiva rallatella myötätuuleen – takasuora olikin toinen juttu. Verkkailujen, suunsoiton ja Adidasheimon kuvabombailujen  lisäksi juoksimme rennon vauhtileikittelytreenin, jossa rullasimme Eltsua ympäri 2’ – 60” – 30” vedoilla ja välissä palauttelimme kokonaisen minuutin. Rentoa ja helppoa ja sykekin pysyi hapottomasti vauhtikestävyyskarsinassa.

Kevyen treenailun lisäksi kisavalmistautumiseen kuuluu vältellä kaikkea mitä en ole aikaisemmin tehnyt. Alkuviikon yövuorojen jälkeen yritän NUKKUA riittävästi. GEELIT ovat olleet käytössä jo kahden vuoden ajan. RUOKA ei poikkea mitenkään totutusta, mutta kiinnitän JUOMISEEN enemmän huomiota. Kisapäivää asti menen ihan vesi/tuoremehu –linjalla ja vasta kisapäivänä tapani on ollut juoda puolisen litraa URHEILUJUOMAA ennen starttia. MAGNESIUM-lisä on ollut säännöllisessä käytössä viikko ennen starttia, vaikka käytännössä normaalista ruuasta magnesiumia saa ihan riittävästi. Ehkä tuo Solgarin purkki menee sinne taikausko-osastolle. Suurinta päänvaivaa aiheuttaa tällä hetkellä KENGÄT: Asicsit, New Balancet vai Adidakset?! Järjestetäänkö huutoäänestys? KISA-ASU ja KYNSILAKAN VÄRI päätetään tietenkin, kun kengät on valittu.

Asics, Adidas vai New Balance?


Rentoa valmistautumista kaikille HCR-juoksijoille. Huomenna onkin edessä kisaviikonlopun kohokohta: EXPO!

Kepeitä kilsoja ja aurinkoista viikonloppua kaikille,

Laura <3

Kevät <3

Kommentit

Suositut tekstit