Helsinki City Run - mikä on fiilis?
Heissan!
Leppoisat helatorstaiterveiset täältä kotisohvalta. Viikon
treeniteema on ollut LEPO ja löysäily jatkuu vielä lauantai-iltapäivään saakka,
jolloin saan painella taas sata lasissa ja päästellä ulos pahimmat
juoksupatoutumat. Edessä siis kauden toinen puolimaraton: Helsinki City Run!
Mikä on fiilis?
Suunnittelin ensin kirjoittavani postauksen puolimaratonille
valmistautumisesta, mutta tietenkin jokainen blogituutti on täynnä
valmistautumisvinkkejä ennen Suomen suurinta puolimaratonia. Kattavimman postauksen
kirjoitti maajoukkuejuoksija Aki Nummela Asics Training Club –sivustolle.
Ehkäpä tuota kirjoitusta uskaltaa jakaa eteenpäin, kun kirjoittajalla on
kilsoja takana enemmän kuin keskivertotossunkuluttajalla. Jos et jaksa lukea Akin Pakinaa kokonaan, niin tässä lyhyt tiivistelmä: viimeinen viikko kevyesti,
turhat kikkailut pois, matkaan ei lähdetä uusilla kengillä tai taskut täynnä
testaamattomia geelejä, alussa ei kannata rynniä ja shortseissa ja topissa
pärjää Suomenkin keväässä – tuulipuku kannattaa siis jättää varustesäilytykseen
lauantainakin.
Viimeinen pitkis kaksi viikkoa ennen starttia – HCR-reitti testattu!
Oma valmistautuminen Helsinki City Runille on sujunut ilman
suurempia kommervenkkejä. Kaksi viikkoa sitten juoksin viimeisen pitkän lenkin
ennen kisastarttia. Olimme päättäneet jo aikaisemmin keväällä Lauran kanssa,
että käymme juoksemassa HCR:n reitin ennen kisaa ja vappuviikonloppu tarjosi
pitkikselle ihanat aurinkoiset maisemat.
Vauhtitie oli sopivasti suljettu meidän pitkistä varten :) |
Laura ja Heidi Eläintarhanlahdella |
Kolmanneksi jäseneksi iloiseen
porukkaamme liittyi Heidi. Vertaistuki oli tosiaan tarpeen, koska Laura oli
juossut edellisenä päivänä kympin kisan Helsinki Central Parkissa ja itse olin
käynyt riehumassa reippaan vauhtikestävyystreenin matolla. Kuten kuvista
huomaa, polvi ei hirveästi meillä noussut, mutta hyvässä seurassa 21 kilometriä
taittuivat suhteellisen kivuttomasti. Huopalahden poluilla tosin suusta taisi
päästä aika moneen kertaa valitusta väsyneistä jaloista ja loppureitille osuneista
ylämäistä. Onneksi Runner’s High’n juoksuvalmentaja Hannu Granberg tuli meitä
vastaan loppumatkasta, joten väsyneiden puolimaratoonareiden oli pakko kohentaa
juoksuasentoa ja nostaa sitä polvea - ainakin hetken aikaa #pimpmyrun
Laura ja meidän paras kaveri Paavo |
Viimeinen vauhtikestävyystreeni viimeistään viikko ennen starttia
Viime viikonloppuna kävin suorastaan NAUTISKELEMASSA
viimeisen kunnon vauhtitreenin. Alunperin VK oli ohjelmoitu perjantaille, mutta
pitkän kiihtyvän vauhtikestävyystreenin juokseminen on itselleni huomattavasti
helpompaa viikonloppuna kuin työpäivän päätteeksi, joten erityisluvalla sain
siirtää treenin päivää myöhemmäksi. Perjantai olikin surkeuden huipentuma, kun
töissä tahkosin tehottomana mitä ihmeellisempien oirekokonaisuuksien parissa.
Iltapäivästä olin aivan rikki. Onneksi Peter Pihlströmin joogavenyttelytunti
sai ajatukset pois ammatillisesta epätoivosta ja iltapäiväruuhkassa jumitetusta
puolituntisesta!
VK-maisemat |
Lauantaina starttasin Baanalle jo heti yhdeksältä ja
verkkailin aurinkoisessa - ja hurjan tuulisessa - aamussa Hietsun läpi kohti
Meilahtea. Hölkän lisäksi tein kevyitä liikkuvuustreenejä ja kirmasin pari
rentoa spurttiakin. Paciuksenkadulta nappasin kellon päälle ja Seurasaaren
kautta suuntasin HCM-reitille. Reitistä on tullut kevään aikana oma suosikkini
ja Munkkiniemi-Kuusisaari-Lehtisaari-Kaskisaari-Lauttasaari –saarihyppely on
juuri sopiva pidemmälle vauhtikestävyyslenkille: pituutta noin 15 km ja
suurimman osan reitistä saa juosta ilman yhtäkään liikennevaloa tai autojen
seassa poukkoilua. Askel oli ihanan kevyt ja kiihtyvässä treenissä vauhdikaskin
meno tuntui todella vaivattomalta, kun jalat saivat rauhassa herätä reippaaseen
menoon. Kiihtyvän puolituntisen juoksentelin 5:10/km-keskivauhtia ja sen
jälkeen pidin parin minuutin hölkkäpalautustauon. Palauttelun jälkeen pääsin
reippailemaan vielä kymmenen minuuttia puolimaratonvauhtia ja Lauttasaaren mäet
menivät jopa pelottavan kevyesti. Kiltin harjoittelijan keskivauhti oli 4:29/km,
jolla 21 kilometrin ravaamisen jälkeen olisin puolimaratonin maalissa aikaan
1:35.
Treenin päätteeksi pääsin vielä nauttimaan Kampin Elixian 1v-synttäreistä:
puolitoistatuntinen joogavenyttely ja pikkumaistiaisia ihanankamalan
lonkkakidutussession päätteeksi. Lonkkien juurihoidosta suuntasin vielä Helsingin
Urheiluhierojille, ja Fredalla kuului kadulle asti äkäinen kiroilu, kun vähän
jumisia sääriä pehmennettiin kisakuntoon...
Kisaviikko: LEPOA
Kisaviikon keveyden olen ottanut tällä kertaa jopa
kiitollisena vastaan. Rotterdamin jälkeen tuli tosiaan sekoiltua mitä
ihmeellisimmissä juoksukarkeloissa ja olen joutunut kuulostelemaan palautumista
tavallista tarkemmalla korvalla. Lisäksi kuun vaihteeseen osui työrintamalla
rapsakka päivystysryväs ja parhaimmillaan – vai pitäisikö sanoa pahimmillaan –
viikkotunnit pyörivät 70 tunnissa. Onneksi kohdalle osuneet päivystykset olivat
keskivertoa leppoisampia, joten taisin
selvitä vauhdikkaista työviikoista ilman suurempia henkisiä jumeja.
Peruskestävyyslenkillä Kulosaaressa |
Totaalista lepoa en suosittele ennen kisastarttia, koska
kisapäivänä voi olla hieman vaikea saada konetta käyntiin viikon
sohvallamakoilun ja hiilaritankkailun jälkeen. Kisaviikkooni mahtuu kaksi
kevyttä ja lyhyttä peruskestävyyslenkkiä, joista huomiseen lenkkiin sisällytän
yhden parin minuutin vauhtikestävyysvedon. Reippaampi juoksu toimi hyvin ennen
Berliinin starttia ja juokseminen on sen verran taikauskoista puuhaa, että hyvältä
vaikuttava rutiini on päässyt nopeasti osaksi valmistautumisrituaalia.
PK-höntsäilyjen lisäksi avasimme keskiviikkona Maraklubin kesäkauden Eltsussa,
jossa keli oli todella kesäinen: vaakasuoraa vesisadetta ja puuskaista
myrskytuulta. Etusuoraa oli kiva rallatella myötätuuleen – takasuora olikin
toinen juttu. Verkkailujen, suunsoiton ja Adidasheimon kuvabombailujen lisäksi juoksimme rennon
vauhtileikittelytreenin, jossa rullasimme Eltsua ympäri 2’ – 60” – 30” vedoilla
ja välissä palauttelimme kokonaisen minuutin. Rentoa ja helppoa ja sykekin
pysyi hapottomasti vauhtikestävyyskarsinassa.
Kevyen treenailun lisäksi kisavalmistautumiseen kuuluu
vältellä kaikkea mitä en ole aikaisemmin tehnyt. Alkuviikon yövuorojen jälkeen
yritän NUKKUA riittävästi. GEELIT ovat olleet käytössä jo kahden vuoden ajan.
RUOKA ei poikkea mitenkään totutusta, mutta kiinnitän JUOMISEEN enemmän
huomiota. Kisapäivää asti menen ihan vesi/tuoremehu –linjalla ja vasta
kisapäivänä tapani on ollut juoda puolisen litraa URHEILUJUOMAA ennen starttia.
MAGNESIUM-lisä on ollut säännöllisessä käytössä viikko ennen starttia, vaikka
käytännössä normaalista ruuasta magnesiumia saa ihan riittävästi. Ehkä tuo
Solgarin purkki menee sinne taikausko-osastolle. Suurinta päänvaivaa aiheuttaa
tällä hetkellä KENGÄT: Asicsit, New Balancet vai Adidakset?! Järjestetäänkö
huutoäänestys? KISA-ASU ja KYNSILAKAN VÄRI päätetään tietenkin, kun kengät on
valittu.
Asics, Adidas vai New Balance? |
Rentoa valmistautumista kaikille HCR-juoksijoille. Huomenna
onkin edessä kisaviikonlopun kohokohta: EXPO!
Kepeitä kilsoja ja aurinkoista viikonloppua kaikille,
Laura <3
Kevät <3 |
Kommentit
Lähetä kommentti