My Super Saturday

Viikonloppuni oli aivan ihana! Päivystin vappuaaton, joten shampanjan, vappupallojen ja serpentiinien sijaan vappuuni kuului stetoskooppi ja sanelukapula. Onneksi kaikkien ennakko-odotusten vastaisesti ilta ja yö päivystyksessä olivat todella rauhalliset, joten perjantaina pääsin muihin vappujuhlijoihin verrattuna hyvin levänneenä vapaapäivän viettoon. Työvuoro oli kuitenkin pituutensa vuoksi rasittava useamman tunnin tyynynhalailusta huolimatta, joten nukuin vielä neljän tunnin rennot päikkärit ennen rauhallista iltalenkkiä Laura-kaimani kanssa. Seuraavanakin yönä huitaisin kunnon yöunet, joten pääsin nauttimaan hienosta treeniviikonlopusta rinta rottingilla ja silmät kirkkaina.

Iltalenkillä

Lauantai oli hauska juoksuntäyteinen päivä, joten annan vapaapäivälleni hetken blogini valokeilassa. Päivä oli sopivalla tavalla täydellinen – juuri sellainen kuin vapaapäivän pitää ollakin. Minulla ei ollut mitään muita suunnitelmia kuin treeniohjelmaan merkityt aamupäivän ja iltapäivän treenit. Muuten annoin virran vain viedä, pyykkien lojua nurkissa ja villakoirien pyöriä sängyn alla.

Lauantain suunnitelmat

Heräilin pilviseen aamuun kahdeksan jälkeen. Ei herätyskelloa, ei aikatauluja. Vappupäivystyksen irtokarkkinapostelut ja vinksahtanut vuorokausirytmi olivat sekoittaneet kroppaa sen verran huolella, etten ollut heti aamusta nälkäinen. Keitin ison kupin kahvia ja kofeiinikiksujen jälkeen päätin suunnata ulos ensimmäisen treenin kimppuun. Aamulenkkiä voinee siis kutsua aamuaerobiseksi ja kirjoituksen tunnisteeksi voin lisätä ”fitness”? 

Pinkki fitnesskissa, aamuaerobinen ja peiliselfie - olisi kai pitänyt ottaa belfie?

Rasva tirisi hirveää kyytiä koko 25 minuutin aamuhöntsän aikana. Aamuisesta luonnosta löytyi lupaavia keväänmerkkejä ja salaperäisiä puiden asukkeja. Vajaan neljän kilometrin hölkkäilyn jälkeen tein vielä lyhyet venyttelyt ja liikkuvuustreenit ja samalla whatsappailin Heidin kanssa seuraavan päivän juoksutreffit.

Heräilevää luontoa ja iloinen puun asukas

Aamulenkin jälkeen aamupalakin maistui ja viikonlopun tavoilleni uskollisena valmistin ison kannullisen smoothieta. Smoothien valmistan aina fiilispohjalta ja tällä kertaa kannuun sujahti pari banaania, mansikoita, karpaloita, mantelimaitoa, psylliumia, hyppysellinen guaranaa, vaniljanmakuista proteiinijauhetta, macajauhetta, Puhdistamon Marja-smoothiejauhetta ja iltapäivän treenejä silmälläpitäen terästin smoothien Four Sigma Foodsin Sport-jauheella. 

Aamusmoothie ja terästykset

Iltapäivällä edessä oli reippaampi intervallitreeni ja suunnittelin juoksevani treenin Paloheinä-Pirkkola –akselilla, koska olin muutenkin suuntaamassa Paloheinään katsomaan kavereiden raastoa Helsinki Central Park Runissa. Pakkasin kisatossut ja vaihtovaatteet kassiin ja suuntasin ovesta ulos. Porraskäytävässä minua kuitenkin tervehti sadepisaroiden koristama ikkuna. Auts.

Itse olin jo Rotterdamin jälkeen päättänyt jättää kaikki kisat väliin ennen Helsinki City Runia. Palauduin Rotterdamista kivasti, mutta kympin kisan jälkeinen viikko meni ihan häröilyn puolelle treenien puolesta: viikkoon mahtui ex tempore –Cooper, ilman alkuverkkoja hötkyilty ”Akin salainen hölkkä” Pirkkolan happokolmosella ja tiukka ratatreeni Helsinki Half Marathonin klubitreeneissä. Ja kaikissa sykkeet enemmän tai vähemmän yli anaerobisen kynnyksen. Minua alkoi ahdistaa päämäärätön höntyilyviikko, joten halusin rauhoittaa neljä viikkoa ennen Helsinki City Runia hieman nousujohteisemmalle treenille. HCP oli minulle suunniteltu DNESU = did not even sign up. 

Viikonlopun kiireettömissä fiiliksissä missasin kisan startit, mutta ehdin sopivasti kannustamaan vitosen kisan juoksijoita maalisuoralle. Sade yltyi kaatosateeksi ja välillä vettä tuli horisontaalitasossa päin naamaa. Kisaaminen on kivaa, mutta tällä kertaa olin todella iloinen ollessani kisakatsomon puolella! Hetken steppailun jälkeen kymmenen minuuttia vitosen juoksijoiden jälkeen lähteneet kympin juoksijatkin olivat saaneet ensimmäisen vitosen ravattua ja kurvasivat toiselle kierrokselle. Höntsäilin raastosuoran ja maalisuoran väliä ja huutelin kannustuksia tutuille ja tuntemattomille. Laura Markovaara kiihdytti toisen vitosen hurjaa vauhtia ja lopulta voitti koko kisan. Treenikavereista Jaakko, Mari ja Laura tekivät kaikki ennätyksensä kympillä ja nyt meidän kaikkien kympin enkat ovat kahdeksan sekunnin sisällä!

Mari ja Laura ennätysvauhdissa

Raastosuoralla

Katsojallakaan ei ollut helppoa Goretexeissa ja tossut märkinä ja sormet kohmeisina hipsin kisailijoiden vanavedessä kisakeskukseen lämmittelemään. Silmäilin Racereita kiskoessani läpimärkiä juoksuhanskoja sormistani. Olin umpijäässä. Ajatus reilun tunnin intervallitreenistä kaatosateessa ei todellakaan houkuttanut. Kisakaveritkin hävisivät pikavauhtia lämpimimpiin maisemiin. Itse palasin maitojunalla kotiin keittämään kahvia ja pohtimaan olinko tehty täysin sokerista.

Lyhyen arpomisen ja välipalatankkauksen jälkeen päätin suunnata Itiksen SATSiin ja juoksumatolle. Siis toukokuun alussa juoksumatolle treenaamaan. Täh? Hyvää kevättä itse kullekin. Kevään toinen shortsilenkki oli taattu ja kroppa protestoi pontevasti reilun 20 asteen lämpötilaa vastaan. Verkkailin vartin verran matolla ja sen jälkeen hyppäsin maton sivuun venyttelemään ja availemaan lonkkia. Edessä oli treenien ehdotonta parhaimmistoa: intervallit!

Lauantain inspiroiva treenimaisema...

Treeni ei ollut helppo: viisi kahdeksan minuutin vauhtikestävyysvetoa enemmän tai vähemmän anaerobisen kynnyksen tuntumassa ja viimeinen vielä kynnyksen yli mikä nyt hyvältä tuntui. Matolla juokseminen on monotonista ja 15 asteen hyppäys totutusta lämpötilasta ylöspäin ei tehnyt hommaa yhtään helpommaksi. Talvella olin juossut tasan kaksi treeniä matolla: joulukuisen tasotestin ja helmikuussa oudon inspiraation kourissa unohdin itseni reilun kympin PK-lenkille matolle. Onneksi edessä oli helmitreeni eikä esimerkiksi kahden tunnin kiihtyvä pitkis... Maton nopeudet näyttivät vähän mitä sattui ja yllättävässä ”kuumuudessa” sykkeetkin yrittivät paukuttaa pari pykälää tavallista korkeammalla. Vetojen välissä oli kahden minuutin palautus, jonka aikana jouduin kuitenkin hyppimään matolta pois juomatauoille ja pari kertaa höntyilin pukuhuoneeseen täyttämään vesipulloa. Oikeastaan vasta viimeisessä vedossa pääsin uppoutumaan täysillä treeniin, koska minun ei tarvinnut enää vilkuilla sykkeitä tai ihmetellä maton kummallisen hitaita kilometrivauhteja. Annoin vain mennä ja juoksin musiikin mukana. Kohdalle sattui vielä täydellinen juoksubiisi, jossa yksinkertainen teema kasvaa vähitellen unenomaiseksi ja keveäksi flowfiilikseksi. Ja minä pääsin siinä siivellä huikeisiin juoksufiiliksiin. Viisi minuuttia maltoin norkoilla anaerobisen kynnyksen tuntumassa ja sitten annoin vain mennä – viimeinen minuuttia rennonkovaa 3:40 kilometrivauhtia. Olin sittenkin onnellinen, että olin sateen sijaan hiessä uitetun koiran näköinen.

Uitettu koira #kymppimeininki

Onnellisissa treenitäpinöissä olisi ollut mahtavaa jäädä vielä fiilistelemään salille kunnollisten venyttelyjen pariin, mutta sali on menossa kiinni enkä halunnut aiheuttaa respalle harmaita hiuksia. Kurvaisin kotiin suihkuun ja siitä Johto Cafesta haetun megakokoluokan salaatin pariin kanssa sohvalle. Jälkkärinä loput aamusmoothiet banaanilla ja maustamattomalla jugurtilla terästettynä. Nam!

Aamusmoothie jälkiruuaksi fiksattuna

Tässä vielä pitkästä aikaa viikon treenipäivitykset:

Ma Kevyt PK 1.10 + Pimp My Run –treenit Eltsussa (juoksua yht 12.2 km)

Ti LEPO

Ke Maraklubin treenit Pirkkolassa: kisaverkka ja MK-tonni (1000 m testijuoksu 3:39) + venyttelyt (juoksua yht 8.1 km)

To Aamulenkki .40 (6.3 km) ja venyttelyä + Core

Pe Kevyt PK 1.00 (9 km)

La ap. aamulenkki .25 (3.7 km) ja venyttelyä, liikkuvuutta ip. VR 15’ ja venyttelyt + 5 x 8’ VK-intervallit / palautus 2 min + VR 10’ (yht. 12.7 km)

Su Pitkä PK 2.20 (21.4 km)

Juoksua yhteensä 73.4 km.

Nyt ensi viikko kevyesti kevellen ja sitten viikko herkistellen kohti Helsinki City Runia! Kuka on viivalla 16.5?

Super Saturday –fiiliksissä,

Laura