Palautuminen Helsinki Half Marathonilta sujui fyysisesti
tavallista vauhdikkaammin, koska kisasta jäi viimeisten kilometrien
loppurutistustempoilut kokonaan pois. Kropassa kyllä tuntui, että olin tullut
maaliin 180 sykkeillä normaalin 195 sijaan. Henkisellä puolella palautuminen
oli yhtä jäkittävää tuskaa ensimmäiset 30 tuntia. Kiirastulen päätteeksi sunnuntai-iltapäivänä
löysin henkiseen ahdistukseen sopivan lääkkeen Helsinki-Vantaan lentokentältä:
käteen Nizzan koneen boarding pass ja lasi proseccoa. Oli henkisesti täysin
valmis irtiottoon ja tanssin täyttämä viikko Nizzassa oli kuin luotu tähän
tehtävää.
 |
| Miniylimenokausi alkoi tästä! |
 |
| Sunnuntai-ilta Nizzassa |
Sunnuntai olikin matkustuspäivänä lepopäivä. Maanantaina
ehdin venytellä ennen ensimmäistä tanssituntia ja tanssitunnin pitkä
alkulämmittelyosuus palautteli liikeratoja mukavasti. Lämpö teki todella hyvää
ja yllättävän nopeasti elimistö sopeutui lähes +30 asteen helteeseen. Oli ihan
mieletöntä hikoilla treeneissä kuin pieni possu uunissa!
Melkein jätin lenkkarit kotiin, mutta onneksi en sentään. Kahdenkymmenen
tanssikurssilaisen reissulle mahtui tietenkin pari juoksuun hurahtanuttakin,
joten jo Helsingin lentokentällä minut oli ylipuhuttu aamulenkille.
Suostutteluun ei tosin vaadittu kovinkaan kovia neuvottelutaitoja.
 |
| Nice life! |
Tanssiviikon
toisen päivän tunnit olivat vasta iltapäivällä, joten päätin suunnistaa heti
aamusta viikon ensimmäiselle juoksulenkille. Treffit oli sovittu seitsemäksi
rantabulevardille ja herätyskello oli soimassa aamukuudelta. Minut kuitenkin
herätettiin höyhensaarilta jo aamuviideltä, kun havahduin kesken unien hirveään
mekkalaan. Ranskalaiseen tapaan kadulla on käynnissä perusteellinen avioparin
välienselvittely – siis klo 05 aamulla. Pari minuuttia jaksoin kuunnella suoraa
huutoa ja lopulta päätin yhtyä eteläeurooppalaiseen mekkalaan huutamalla
parveekkelta ystävällisesti ”Silence, s’il vous plaît!” Pari siirtyi
selvittelemään välejään kulman toiselle puolelle täysin samalla
äänenvoimakkuudella. Huoh. Onneksi aamulenkki pelasti nahkeasti ja aivan liian
aikaisin startanneen päivän.
 |
| Port Lympia |
 |
| La Promenade du Paillon |
Pää oli lauantain jäljiltä vielä sopivan tyhjä, joten annoin itseni
haahuilla ihan päämäärättömästi Nizzan rantoja pitkin, pysähdellä minuutin
välein kuvaamaan puistojen kukkaloistoa, seikkailla vanhan kaupungin kujilla ja
lopulta kiivetä hitaasti kiiruhtaen Colline du Chãteaun päälle ihastelemaan
huikeita aamumaisemia. Venyttelin, kun siltä tuntui, ihastelin sopivan
välimatkan päästä täydellisiä treenimaisemia (tällä tarkoitan uintitreeniään
lopettelevaa triathlonistia) ja lopulta eksyin kahvilaan istuskelemaan ja
syömään pientä aamupalaa. Tätä loma pitääkin olla: sivistynyttä
hunningollaoloa.
 |
| Colline du Chateau |
 |
| Näköalatasanteella |
Reissun aika kuvia tuli otettua muutaman gigan edestä. Varoitan jo etukäteen, että tulevien päivien postaukset saattavat aiheuttaa akuuttia matkakuumetta :)
-Laura <3
Kommentit
Lähetä kommentti