Vuosi 2015 kuvina: Lapin lumoa ja alors on danse Nizzassa! part 1
Melkein poikkeuksetta kannan puhelinta mukanani peruskestävyyslenkeillä ja mielelläni pysähdyn kauniiden maisemien ääreen.
Usein ajoitan lenkkini auringonnousuihin ja –laskuihin, jolloin valokuvaamisen
kannalta valo ja maisema ovat mielenkiintoisimmat. Alkuvuodesta sekosin
upeista talvisista kirpsakoista aamuista, kun aurinko oli juuri nousemassa ja
kevyt usva leijaili merenpinnan päällä. Loppuvuosi oli auringonlaskujen
juhlaa ja pääsin nauttimaan kauniista viimeisistä auringonsäteistä niin toisella
puolella maapalloa kuin kotikulmillakin.
Vuoden kohokohtani oli ehdottomasti
viikon matka Mallorcalle, joka täydellisesti vietteli kaksi laatutietoista matkailijaa – saari vei meiltä jalat alta eikä se johtunut viiden tunnin vaelluksista paahtavassa helteessä. Lisäksi vietin
ihanan tanssintäyteisen viikon Nizzassa ja ihastuin rantakaupungin upeisiin
aamuihin. Ystävän häitä juhlin Maltalla, puolikkaiden ennätystehtailut
hoituivat kahdella reissulla Saksaan, pakollisen Hollannin turneen ajoitin
Rotterdamin maratonviikonloppuun ja
Suomen pimeitä kuukausia pakenin Lontooseen ja Bangkok-Phuket -akselille. Ulkomaanreissujen
lisäksi onnistuin buukkaamaan itseni viisi kertaa Lappiin, joten
kotimaanmatkailu oli vuodessani tavallista vahvemmin edustettuna.
Vuoteeni mahtui myös aika monta juoksukuvaa,
joiden ottamisesta kiitän ihania ystäviäni Lauraa ja Heidiä! Tässä jo
perinteeksi muodostunut kuvakatsaus matkailevan juoksijakahelin vuoteen –
the plane is ready for boarding!
Tammikuu
Usein vuodenvaihteen kuukaudet ovat minulle aikaa, jolloin
matkakuumeeni on alhaisimmillaan. Hassua, että masokistisesti viihdytän itseäni
Suomessa pimeimpään vuodenaikaan. Tammikuussa en matkustellut vaan imin
aurinkoenergiaa upeissa tammikuisissa aamuissa. Rakkaiden HCR Street Team
-juoksijaystävieni kanssa juostu likkojen loppiaislenkki oli unohtumaton: kireä
pakkanen, pilvetön taivas ja kristallinkirkas valo tarjosivat yhdet vuoden huikaisevimmat lenkkeilymaisemat. Sekoilimme kameran kanssa ja lenkiltä sain
muistoksi ensimmäisen Instarunners-repostauksen (somejuoksijat ymmärtävät mistä
intoilen LOL!). Kotikulmillani Uutela oli talvinen paratiisi ja hiihtämässäkin kävin Heidin kanssa Leppävaarassa.
Helmikuu
Tammikuun läpikuultavan kauniit talviaamut vaihtuivat loskaan
ja raskaaseen harmauteen. Yksi loskassa tarvottu pitkis tuli todella kalliiksi
ja lenkin päätteeksi varasin ylihintaiset Lontoon lennot ja pakenin hullunspontaanisti Heidin kanssa talven harmautta Lontooseen. Sportfashionista
kiisi Lululemonin kaupasta toiseen Visa vinkuen. Viikonlopun aikana juoksin
kanaalin varrella rapsakoita tonnin vetoja ja valloitin Primrose Hillin
viimeisen vedon päätteeksi. Sunnuntaina fiilistelimme 25 kilometrin pitkiksen
turistijuoksuna: Primrose Hill, Hyde Park, Buckingham Palace, Big Ben, London
Eye, Tower Bridge ja Thamesin rannat. Kyllä tossut olivat kevyet loskattomilla
Lontoon kaduilla - toisin kuin täyteen ahdettu matkalaukkuni kotimatkalla.
Maaliskuu
Luonto otti kurssin kohti kevättä ja vähäiset talvet lumet
olivat muisto vain. Go Expo –messuilla heiluin juoksukrossissa ja Aktia Cupissa
kirmasin maitohapot suussa upeassa keväisessä kelissä uuden kympin ennätyksen.
Fiilistelin iltaisin upeita auringonlaskuja Kallahden rannalla. Jäistä ei ollut
tietoakaan eikä maisema voinut muistuttaa vähempää maaliskuuta. Suuntasin
ystäväni Kirsin kanssa vuosittaiselle Corenaisten Lapin reissulle ja
tarkoitukseni oli hiihtää viisi päivää silmät kiiluen Totovaaran ja Kukaksen
rinteitä. Huonosti istuvat uudet monot pakottivat minut kahden hiihtopäivän
jälkeen juoksutossuihin ja huitaisin kaksi puolimaratonia lumikenkäreiteillä
Nimbuksissa sotkien. Rakastuin Kuerin ja Kesängin lakien jäiseen äärettömyyteen
ja ihastuin Pirunkurun raastavaan nousuun. Berliinin keväässä lensin uuden
puolikkaan ennätyksen yhdeksän minuuttia nopeammin kuin puoli vuotta
aikaisemmin Amsterdamissa.
Huhtikuu
Berliinin ilottelusta jäi käteen kaamea kankkunen ja
pääsiäisenäkin olin vielä henkisessä juoksukrapulassa. Juoksuturistin ei auttanut muu kuin virittää uutta matoa koukkuun ja hypätä Amsterdamin koneeseen ja edelleen
Rotterdamin junaan. Vietin kaupungissa vauhdikkaan maratonviikonlopun ja
puolivahingossa löysin maratoninjälkeiseltä illalliselta uuden työpaikan
(kiitos Paula!, vaikka en ollut edes sen tarpeessa :-D Koti-Suomessa kaksikko
Laura&Laura aka Urpo&Turpo hinkkasivat Helsingin katuja ja polkuja ja
samalla hilluivat ahkerasti kameran kanssa.
Toukokuu
Kevät antoi ottaa itseään ja vappuviikonloppuna jouduin jopa
juoksemaan vuoden toisen treenin matolla, kun ulkona tuli vettä kuin saavista
kaatamalla. Urpo&Turpo hilluivat edelleen vallattomasti juoksulenkeillä.
Kuukauden kruunasi kutkuttelevat juoksupöhinän täyttämä Helsinki City Run
–viikonloppu, jonka fiilistelimme läpi sata lasissa. Juoksu oli yhtä raastoa,
mutta ei siitä sen enempää... Suuntasin katseet Helsinki Half Marathonille.
Kesäkuu
Kesä saapui hitaasti, mutta varmasti. Vedin yövuoroöverit
viikko ennen kesän pääkisa Helsinki Half Marathonia, jonka bonkkasin huolella.
Maaliintulonjälkeiset 12 tuntia uiskentelin todella syvissä. Karkasin omilta
ajatuksiltani Nizzaan ja ensimmäinen loungen Prosecco-lasillinen huuhtoi
viikonlopun pettymykset unholaan. Nizzassa tanssin koko vuoden edestä Michael
Jacksonia (BAD!) ja Madonnaa (GHOSTTOWN!). Aamulenkit olivat huikeita
impressionistisessa valossa. Juhannuksen päivystin ja kotimatkalla kurvasin
Nuuksion metsiin polkujuoksemaan klubikaverini Kimmon kanssa saadakseni edes yhden polkulenkin alle ennen
Vierumäki Trail Marathonin 15 kilometrin kisaa. Kisassa kipuaminen jyrkkiä harjuja
ylös-alas ja ryteikössä rämpiminen oli todella rentouttavaa, vaikka nautinkin
pitkistä ja rullavista metsätieosuuksista eniten.
Nyt teemme pienen välilaskun ja jatkamme huomenna matkaa saarihyppelyllä.
Kaikesta kiitollisena,
Laura
Kommentit
Lähetä kommentti