Vuosi 2015 kuvina: Lapin lumoa ja alors on danse Nizzassa! part 1

Melkein poikkeuksetta kannan puhelinta mukanani peruskestävyyslenkeillä ja mielelläni pysähdyn kauniiden maisemien ääreen. Usein ajoitan lenkkini auringonnousuihin ja –laskuihin, jolloin valokuvaamisen kannalta valo ja maisema ovat mielenkiintoisimmat. Alkuvuodesta sekosin upeista talvisista kirpsakoista aamuista, kun aurinko oli juuri nousemassa ja kevyt usva leijaili merenpinnan päällä. Loppuvuosi oli auringonlaskujen juhlaa ja pääsin nauttimaan kauniista viimeisistä auringonsäteistä niin toisella puolella maapalloa kuin kotikulmillakin. 

Vuoden kohokohtani oli ehdottomasti viikon matka Mallorcalle, joka täydellisesti vietteli kaksi laatutietoista matkailijaa – saari vei meiltä jalat alta eikä se johtunut viiden tunnin vaelluksista paahtavassa helteessä. Lisäksi vietin ihanan tanssintäyteisen viikon Nizzassa ja ihastuin rantakaupungin upeisiin aamuihin. Ystävän häitä juhlin Maltalla, puolikkaiden ennätystehtailut hoituivat kahdella reissulla Saksaan, pakollisen Hollannin turneen ajoitin Rotterdamin maratonviikonloppuun ja Suomen pimeitä kuukausia pakenin Lontooseen ja Bangkok-Phuket -akselille. Ulkomaanreissujen lisäksi onnistuin buukkaamaan itseni viisi kertaa Lappiin, joten kotimaanmatkailu oli vuodessani tavallista vahvemmin edustettuna.
Vuoteeni mahtui myös aika monta juoksukuvaa, joiden ottamisesta kiitän ihania ystäviäni Lauraa ja Heidiä! Tässä jo perinteeksi muodostunut kuvakatsaus matkailevan juoksijakahelin vuoteen – the plane is ready for boarding!

Tammikuu


Usein vuodenvaihteen kuukaudet ovat minulle aikaa, jolloin matkakuumeeni on alhaisimmillaan. Hassua, että masokistisesti viihdytän itseäni Suomessa pimeimpään vuodenaikaan. Tammikuussa en matkustellut vaan imin aurinkoenergiaa upeissa tammikuisissa aamuissa. Rakkaiden HCR Street Team -juoksijaystävieni kanssa juostu likkojen loppiaislenkki oli unohtumaton: kireä pakkanen, pilvetön taivas ja kristallinkirkas valo tarjosivat yhdet vuoden huikaisevimmat lenkkeilymaisemat. Sekoilimme kameran kanssa ja lenkiltä sain muistoksi ensimmäisen Instarunners-repostauksen (somejuoksijat ymmärtävät mistä intoilen LOL!). Kotikulmillani Uutela oli talvinen paratiisi ja hiihtämässäkin kävin Heidin kanssa Leppävaarassa.




Helmikuu


Tammikuun läpikuultavan kauniit talviaamut vaihtuivat loskaan ja raskaaseen harmauteen. Yksi loskassa tarvottu pitkis tuli todella kalliiksi ja lenkin päätteeksi varasin ylihintaiset Lontoon lennot ja pakenin hullunspontaanisti Heidin kanssa talven harmautta Lontooseen. Sportfashionista kiisi Lululemonin kaupasta toiseen Visa vinkuen. Viikonlopun aikana juoksin kanaalin varrella rapsakoita tonnin vetoja ja valloitin Primrose Hillin viimeisen vedon päätteeksi. Sunnuntaina fiilistelimme 25 kilometrin pitkiksen turistijuoksuna: Primrose Hill, Hyde Park, Buckingham Palace, Big Ben, London Eye, Tower Bridge ja Thamesin rannat. Kyllä tossut olivat kevyet loskattomilla Lontoon kaduilla - toisin kuin täyteen ahdettu matkalaukkuni kotimatkalla. 




Maaliskuu


Luonto otti kurssin kohti kevättä ja vähäiset talvet lumet olivat muisto vain. Go Expo –messuilla heiluin juoksukrossissa ja Aktia Cupissa kirmasin maitohapot suussa upeassa keväisessä kelissä uuden kympin ennätyksen. Fiilistelin iltaisin upeita auringonlaskuja Kallahden rannalla. Jäistä ei ollut tietoakaan eikä maisema voinut muistuttaa vähempää maaliskuuta. Suuntasin ystäväni Kirsin kanssa vuosittaiselle Corenaisten Lapin reissulle ja tarkoitukseni oli hiihtää viisi päivää silmät kiiluen Totovaaran ja Kukaksen rinteitä. Huonosti istuvat uudet monot pakottivat minut kahden hiihtopäivän jälkeen juoksutossuihin ja huitaisin kaksi puolimaratonia lumikenkäreiteillä Nimbuksissa sotkien. Rakastuin Kuerin ja Kesängin lakien jäiseen äärettömyyteen ja ihastuin Pirunkurun raastavaan nousuun. Berliinin keväässä lensin uuden puolikkaan ennätyksen yhdeksän minuuttia nopeammin kuin puoli vuotta aikaisemmin Amsterdamissa.




Huhtikuu


Berliinin ilottelusta jäi käteen kaamea kankkunen ja pääsiäisenäkin olin vielä henkisessä juoksukrapulassa. Juoksuturistin ei auttanut muu kuin virittää uutta matoa koukkuun ja hypätä Amsterdamin koneeseen ja edelleen Rotterdamin junaan. Vietin kaupungissa vauhdikkaan maratonviikonlopun ja puolivahingossa löysin maratoninjälkeiseltä illalliselta uuden työpaikan (kiitos Paula!, vaikka en ollut edes sen tarpeessa :-D Koti-Suomessa kaksikko Laura&Laura aka Urpo&Turpo hinkkasivat Helsingin katuja ja polkuja ja samalla hilluivat ahkerasti kameran kanssa.




Toukokuu


Kevät antoi ottaa itseään ja vappuviikonloppuna jouduin jopa juoksemaan vuoden toisen treenin matolla, kun ulkona tuli vettä kuin saavista kaatamalla. Urpo&Turpo hilluivat edelleen vallattomasti juoksulenkeillä. Kuukauden kruunasi kutkuttelevat juoksupöhinän täyttämä Helsinki City Run –viikonloppu, jonka fiilistelimme läpi sata lasissa. Juoksu oli yhtä raastoa, mutta ei siitä sen enempää... Suuntasin katseet Helsinki Half Marathonille.




Kesäkuu



Kesä saapui hitaasti, mutta varmasti. Vedin yövuoroöverit viikko ennen kesän pääkisa Helsinki Half Marathonia, jonka bonkkasin huolella. Maaliintulonjälkeiset 12 tuntia uiskentelin todella syvissä. Karkasin omilta ajatuksiltani Nizzaan ja ensimmäinen loungen Prosecco-lasillinen huuhtoi viikonlopun pettymykset unholaan. Nizzassa tanssin koko vuoden edestä Michael Jacksonia (BAD!) ja Madonnaa (GHOSTTOWN!). Aamulenkit olivat huikeita impressionistisessa valossa. Juhannuksen päivystin ja kotimatkalla kurvasin Nuuksion metsiin polkujuoksemaan klubikaverini Kimmon kanssa saadakseni edes yhden polkulenkin alle ennen Vierumäki Trail Marathonin 15 kilometrin kisaa. Kisassa kipuaminen jyrkkiä harjuja ylös-alas ja ryteikössä rämpiminen oli todella rentouttavaa, vaikka nautinkin pitkistä ja rullavista metsätieosuuksista eniten.




Nyt teemme pienen välilaskun ja jatkamme huomenna matkaa saarihyppelyllä.

Kaikesta kiitollisena,
Laura

Kommentit

Suositut tekstit