Vuosi 2015 kuvina: Mallorcan poluilta Thaimaan auringonlaskuihin part 2

Heinäkuu

Klo 03:45 herätyskello pärähti soimaan heinäkuun toisena päivänä. WTF! Aamulento klo 05:25 Maltalle. Aikaisen aamulennon ainoa positiivinen puoli oli tyhjä lentokenttä ja 35 minuutissa olin kotiovelta lähtöportilla – ja välissä olin ehtinyt parkkeerata auton, lähtöselvittää matkalaukun ja kipittää turvatarkastuksen läpi. Ennätys sekin! Malta oli hurmaava, hääjuhla ihana ja viikonlopun kruunasi iltapurjehdus Välimerellä. Töissä kävin pyörähtämässä ja päivystämässä itseni tainnuksiin (tosin yksi sunnuntaipäivystys oli niin rauhallinen, että passitin kandien eliittiin kuuluvan Artun päiväunille kesken uneliaan päivystyksen). Onneksi seuraavalla lähtöportilla oli odottamassa Mallorcan kone, johon Corenaiset hyppäsivät juhlimaan Kirsin ”27v synttäreitä”. Ja siis mikä mesta – Mallorca on yksi ihanimmista kohteista, jossa olen ikinä vieraillut. Pyöräilyä, tuntien vaelluksia vuoristossa, täydellisen palvelun boutique-hotelli (L&K <3 Sasha!) ja täysin hullu suppausreissu 1,5-metrisessä aallokossa. TJEU!

Elokuu

Lappi. Lappi. Lappi. Mitään muuta päähäni ei kuukauden aikana mahtunut. Levi Trail Run ja viikkoa myöhemmin Pyhätunturin puolikas. Molemmista palkintopallisijoitukset kotiin ja täysin järkyttävä Lapin-kuume. Viikkoa myöhemmin olisin löytänyt itseni Kilpisjärveltä vaeltamasta, jos olisin saanut yhden ylimääräisen päivän töistä lomaa. Kilpisjärven sijaan päädyin Helsinki Street Runille fiilistelemään stadionintäydeltä maratontunnelmaa. Täydellinen loma päättyi päivystyshelvettiin ja 130 tuntia kahdessa viikossa päivystystä kypsytti heittämään hanskat tiskiin. Olin niin väsynyt, etten lenkeillä viitsinyt/jaksanut juosta ylämäkiä ja Midnight Runin rävelsin säälittävästi hieman yli 45 minuuttiin. Kauniit aamulenkit ja auringonlaskut pitivät minut mentaalipuolella hengissä. Run Festissa jaksoin tsempata 2XU:n loistoporukassa!

Syyskuu

Lappi – one more time. Levin Ruskamaratonin kymppi. Satoi kaatamalla vettä eikä ruskastakaan ollut tietoa. Olin viikkoa liian aikaisin pelipaikoilla ja missasin punaisenkirkuvan ruskan ja ihanat aurinkoiset päivät tunturissa. Etelässä kesä jatkui. Ystäväni Andrén innostamana kiinnostuin valokuvaamisesta uudelleen ja juoksulenkeiltä jäi muistona monta taianomaista hetkeä. Haltiala oli nimensä veroinen: syksyiset aamut olivat mielettömiä usvaisten peltojen kylpiessä päivän ensimmäisissä auringonsäteissä. Yksi harvoista uuden vuoden päätöksistäni on ostaa uusi kamera! Syyskuun lopulla juoksuvauhti alkoi osoittaa palaamisen merkkejä Vuosaarijuoksussa ja Pääkaupunkijuoksussa.

Lokakuu

Syksyn osalta juoksun osalta kaikki munat olivat yhdessä korissa. Münchenin puolikas – make it or break it. Ennätysjuoksu, mutta jäin harmittavat 13 sekuntia Nykin maratonin tulosrajasta. Juoksun lisäksi expoilua ja ihanan uneliasta matkailumoodia, kunnes Runner’s High’n iskuryhmä laskeutui kaupunkiin. Loppukuukausi huoletonta ylimenokautta (jota toki rikoin Helsinki City Traililla ja Halloween Runilla) ja auringonlaskuhöntsäilyjä.

Marraskuu

Poikkeuksellinen matkakuume iski heti Saksan reissun jälkeen. Ostin Bangkokin lennot. Ennen Thaimaan reissua sauhusin synttärimatkalle Totovaaran rinteille ihastelemaan vuoden yhtä huikaisevinta auringonlaskua Haavepalolla. Lapista Bangkokin kuumuuteen ja edelleen vajaaksi viikoksi treenaamaan Phuketin saarelle. Kuumuuden ja kosteuden yhdistelmä esti pahimmat treenirevittelyt, mutta ihastuin uudelleen maantiepyöräilyyn. Uuden vuoden päätös nro kaksi: osta roadie! Treenien lisäksi matkan parasta antia oli kaunis auringonlasku Nai Yang –rannalla. Unikko-airbusilla takaisin kotiin keräämään treeni-intoa uuteen kauteen.

Joulukuu

Myrskyä ja sadetta ja tulvien alle jääneitä polkuja. Valo oli kadonnut ja päivään ei mahtunut kuin pimeä moottoritie ja mustavalkoinen maailma radiologian ihmemaassa. Onneksi ylimääräiset loma-ja pyhäpäivät toivat pimeyteen tolkunpoikasta ja nautin suunnattomasti jokaisesta auringonsäteestä. Intervallitreeni auringossa ja hyvässä seurassa oli täydellinen piristysruiske. Jouluaattona onnistuin yövuoron jälkeen toikkaroimaan lenkille auringonlaskun aikaan ja ihanana luonnon joululahjana sain nauttia värikylläisestä taivaanrannasta.

Kuvista näkee hyvin vuoden kaaren ja kuinka innostuin valokuvaamisesta uudelleen elo-syyskuussa. Vakituinen työsuhteeni päättyi vuodenvaihteessa, joten arvatkaa, mihin lopputilin rahat päätyvät ;) 

Kohti uusia seikkailuja!
-Laura