Yllytyshullun unelmista totta: Tour du Mont Blanc!
Tänään on kulunut viikko
Berliinin katastrofiviikonlopusta. Pöllämystyneenä olen pyörinyt kotona, käynyt
töissä, yrittänyt leikkiä normaalia ihmistä ja inspiroitua lähestyvästä
keväästä. Juoksemaan ei ollut mitään asiaa, koska kuukausi sitten mäkitreeneissä kipeytynyt vasen pohje hirtti kisan jälkeen kokonaan
kiinni ja kävelykin tuotti tuskaa. Jouduin kohtaamaan pahimman
painajaiseni: ainoa sopiva treenimuoto puolikkaan jälkeisinä päivinä oli VESIJUOKSU! Kenellekään ei tule yllätyksenä, että ladoin treenipäiväkirjaan viisi peräkkäistä lepopäivää... Ennätys sekin.
Käsittelin juoksua seuranneet tunteet kypsästi ja lakaisin koko sotkun maton
alle. Viiden päivän mököttämisen ja kattoon syljeskelyn jälkeen juoksuhalut alkoivat vähitellen herätä
ja otin pään pensaasta pois. Venyttelin pohjetta kevyesti ja hoivasin kovia kokenutta soleusta jääpalahieronnalla. Kovemmat
aukaisut jätin urheiluhierojan päänvaivaksi. Ihanien juoksuystävien ansiosta jaksoin jo eilen raahautua Nuuksioon ulkoilemaan ja tänään pääsen aurinkoiselle
yhteislenkille Karoliinan ja Katrin kanssa.
Onneksi katupuolikkaiden
lisäksi minulla on kesälle aivan erityinen projekti, joka alkoi jo viime
jouluna. Olen halunnut kirjoittaa projektista blogiin jo
aikaisemmin, mutta päätin talven keskittyä täysillä Berliinin puolikkaalle, ja
olen pitänyt iloiset uutiset pienen piirin tietona.
Näiden sanojen seurauksena puolet lukijoista luulevat minun jatkavan juoksubloggaajien vauvabuumia.
Huoli pois! Saanko esitellä: #prjctTdMB!
 |
| Project Tour du Mont Blanc - Mallorca oli vasta alkusoittoa! |
Mystisen kirjainyhdistelmän
taakse kätkeytyy monivuotinen haaveeni matkustaa Alpeille. Toistaiseksi olen joutunut ihailemaan mantereemme kaunotarta lentokoneen ikkunan läpi.
Joulukuussa silmiini osui KPK24/7-sivustolla Anna ja Janne Marinin (aka Ultramarinien) projekti Alppimentorit: kaksi kokenutta ultrajuoksijaa, kymmenen
mentoroitavaa ja Alppien Tour du Mont Blanc. Kommentoin linkkiä lyhyesti ja
ytimekkäästi: "Kyllä kolahti!"
Ja kolahtihan se. Kaksi
viikkoa mietin osallistumistani. Kauden treenit olivat alkaneet mukavasti ja
tähtäin oli tiukasti puolikkaan ennätyksen parantamisessa. Neljä lähes
maratonin mittaista päiväetappia jalkoja rassaavissa nousuissa ja laskuissa
tuskin tekisivät minusta nopeampaa puolimaratoonaria. Viime kesän
tunturipuolikkaat painoivat jaloissa pitkään. Toisaalta Mallorcan vaellusviikon
jälkeen juoksu kulki kuin unelma, vaikka helteisinä päivinä huhkin
Tramuntana-vuoriston rinteitä ylös-alas 5-6 tuntia päivässä. Punnitsin
loukkaantumis- ja ylirasitusriskejä. Lopulta haasteista ja hullutuksista
nauttiva yllytyskaheli endorfinisti totesi, että olen törppö, jos en lähde näin
ainutlaatuiselle matkalle mukaan. Lyhyen sähköpostikirjeenvaihdon jälkeen olin
messissä!
 |
| Täpinöissä BCN-HEL -lennolla :) |
Kesäkuussa lennähdän 11
huipputyypin kanssa Ranskaan, jossa tavoitteemme on juosta Mont Blancin
ympäri neljässä päivässä. 147 kilometriä, 9500 nousumetriä ja saman verran
laskumetrejä. Kolme yötä vuoristomajoissa ja kaikki paitsi ruoka kannetaan
mukana.
Toim. huom. Viime vuoden
pisin lenkkini oli 27 kilometriä... Miten niin yllytyshullu?
 |
| Malminkartanossa lentoon lähdössä. kuva: Janne Marin |
Olen kirjoittanut talven aikana päiväkirjamaisia merkintöjä alppiprojektin alkutaipaleelta. Muiden treenihöpinöiden seassa palaan alppiprojektin ensimetreihin ja päivitän kuulumisia matkan etenemisestä. Treeneissä ei todellakaan vedetä TV kovaa ja varustekaappiin on eksynyt kaikkea omituista sauvoista alkaen. Opin joka päivä uutta. Toukokuun loppuun saakka tasapainoilen vuorenharjanteella ja Alppien lisäksi valmistaudun 21.5. juostavalle Brooklynin puolikkaalle. Katukisojen osalta pää on kuitenkin nollaantunut niin tehokkaasti, että olen todella kiitollinen mieltä piristävästä huikeasta lisähaasteesta.
 |
| Kohti uusia haasteita |
Tunnelin päässä valoa näkien,
Laura
Kommentit
Lähetä kommentti