Huikea Sandis Trail!

Helatorstain pitkä viikonloppu jatkui perjantaina letit liuhuen ja laput silmillä. Ilokseni sain kutsun 2XU:lta osallistua Sandis Trail – suljetun saaren kisaan, joka järjestettiin tänä vuonna toista kertaa Santahaminassa. Saarelle ei yleensä tavallisilla siviilipulliaisilla ole mitään asiaa, joten otin kutsun enemmän kuin innostuneena vastaan! Olin päässyt vierailemaan saarella kerran aikaisemmin, jolloin otin mittaa saaren sotilasesteradasta (oli muuten hapokasta hommaa!) Tough Viking –treeneissä. Nyt edessä oli seitsemän kilometrin aamulenkki maisemissa, joihin edes varusmiehillä ei ole ollut pääsyä kuin vasta muutaman viime vuoden ajan. Olin hädin tuskin saanut purettua mutaisilla vaatteilla lastatun kisakassin Bodomin keikan jäljiltä, kun edessä oli jo seuraava startti kotikulmilla. Iltapäivällä ohjelmassa odotti vielä Nuuksion pitkä kaksipäiväinen juoksuvaellus, joten aikataulu oli melkoista nollavaihtojen sumaa. Eihän tapahtumasta toiseen ravaamisessa ollut mitään järkeä, mutta puolimaratontreenit ovat tökkineet henkisesti pahemman kerran, joten päätin ottaa ilon irti viikonlopusta ja etsiä juoksunilon vaikka rantakallion kolosta.

Cooleimpien juoksutapahtumien kävijät Tanja ja Henrika :)

Santahamina lymyilee aivan kotisaareni nurkilla, joten heräilin vasta kaksi tuntia ennen starttia. Smoothie ja kahvit napaan ja menoksi! Sotilasalueen portilla ajokortti, nimen tsekkaus ja parissa minuutissa olin kisakeskuksessa hakemassa kisanumeroani. Heidi oli kisannut eilen numerolla 666 Bodomilla ja minä pikkupiruna perässä puin ylleni numeron 66. Alkuverkan virkaa sai toimittaa kevyt hölkkä pukuhuoneeseen ja takaisin. Lähtöön kokoonnuttiin täsmällisesti kymmenen minuuttia ennen starttia ja kilpailun johtaja everstiluutnantti Juha Kylä-Harakka piti nimenhuudon. ”Paikalla!”

Satakunta kutsuvierasta starttasivat seitsemän kilometrin reitille, joka kierrettiin joko kerran tai kahdesti. Lähdin rennosti liikkeelle ja eiliseen tapaan tärkein kisavarustukseni oli kamera. Vauhti on huomattavasti helpompi pitää maltillisena, koska kaikkinensa oma fiilis oli todella epäkisamainen. Otin juoksun seikkailuna upouusin maisemiin ja säästelin jalkojani iltapäivän juoksuvaellukselle.

Reitin alkupätkä oli helppokulkuista kangasmaastoa, johon oli ujutettu hieno nousua kallioiden välistä solaa pitkin. En kaivannut eilisiä Bodomin kivikoita ja juurakoita sekuntiakaan! Alkumatkan raskain osuus oli parin sadan tarpominen upottavassa hiekassa, joka pöllysi aavikkomaisesti kuivassa ilmassa.

Parin kilometrin jälkeen saavuimme merenrantaan. Rantakalliot olivat aivan huikaisevat ja näkymiä oli niin kaupungin keskustan kuin horisontinkin suuntaan. Pää pyörien yritin imeä kaiken mahdollisen maisemien kauneudesta ja samalla asettelin askeliani rantakallioille sopiviksi. Aurinko oli kuivattanut kalliot ja nautiskelin juoksusta ilman pelkoa askeleen lipeämisestä. Sain mahtavaa peesiapua kanssajuoksijalta, joka maltilla taiteili rantakivikot ja päästeli rennon vauhdikkaasti helpommat osuudet. Maisemat olivat upeat, aurinko paistoi, hymy oli herkässä ja meri kimmelsi sinisen taivaan alla - aivan huikeaa! Kaukana kumisevat ammusten äänet usuttivat pysymään merkityllä reitillä.

Paparazzi Patrikainen virallisena kisakuvaajana 

Rantaviivasta kipusimme nelivedolla kukkulan päälle ja sieltä laskettelimme helppokulkuisia polkuja pitkin kohti maalialuetta. Täydellisesä peesissä oli nautinto rullailla ja poimimme pari selkää ennen kisakeskusta. Ennen maalialuetta kurvasimme vielä sotilasesteradan kautta, jossa odotti kolme virkistävää estettä. Esteiden ylitys sujui melkein jo rutiinilla – kiitos Tough Viking –treenien. 200 metriä ennen maaliviivaa bongasin edelläni juoksevan parivaljakon. Tuntemattomaksi jäänyt juoksukaverini haastoi itsensä vielä toiselle seitsemän kilometrin lenkille. Itse spurttasin maalisuoran reikä päässä ja urku auki ja nappasin takavasemmalta kahden juoksijan päänahat. Kuuluttajalta pokkasin tunnustuksen päivän parhaasta loppukiristä.

Maalissa odotti iloinen yllätys: olin kutsuvieraskisassa naisten sarjan kakkonen. 50 minuutin aamulenkistä sain muistoksi mitalin, kunniakirjan ja hierontarullan, joka taitaakin olla todella tarpeen viikonlopun  jumeja pehmitellessä. Hetken kuluttua maaliin tuli myös Harri 2XU:lta ja kisan nuorin osallistuja Oliver (10v!). Huikeimmat kisasuoritukset tarjosivat koirapartiot, joissa sotilaat vetivät radan läpi täydessä taisteluvarustuksessa melkein hellekelissä. Koirat olivat maalissa huomattavasti terhakkaampia ja selvästi mielivät vielä toiselle kierrokselle. 

Hyvä Oliver!!!

Varsinainen kisapäivä oli lauantai ja toisenkin päivän kisaajat pääsivät nauttimaan yhtä huikeasta kesäisestä kevätpäivästä. Itselleni kisa oli yksi hienoimmista juoksukokemuksista: reitti on todella kokemisenarvoinen kaikessa ainutlaatuisuudessaan ja kauneudessaan ja kisajärjestelyt sujuivat kitkattomasti. Reitti oli niin hyvin merkitty, ettei pummien mahdollisuutta ollut. Oman reitin valitseminen voi johtaa ojasta allikkoon ja edelleen ampuma-alueelle, joten ratamerkintöjä on syytä noudattaa. Santahamina on todella kaunis ja kaikessa sotilaallisuudessaan suorastaan surrealistisella tavalla idyllinen. Tämän radan haluan luukuttaa urku auki ensi vuonna, joten Sandis on merkittynä jo ensi vuoden kisakalenteriin! Kuka tulee messiin?! 

-Laura