Saturday Speed Series: Helsinki Street Run 17K

Matka kohti Berliiniä jatkui reilu viikko sitten Helsinki Street Runilla, joka järjestettiin nyt toista kertaa Helsinki City Marathonin yhteydessä. Pidän Töölöstä Munkkaan ja edelleen Lehtisaaren ja Lauttasaaren kautta kiertävästä reitistä todella paljon eikä minun tarvinnut arpoa kisaan osallistumista montaakaan sekuntia. Tavoitteenani oli jälleen maratonvauhtinen treeni, jonka lopussa oli varaa vähän kiristääkin.

Ohjeena oli valmistautua kisaan kuin edessä olisi maraton. Tankkausta en tietenkään tehnyt ja kaiken muunkin onnistuin tekemään juuri vastoin ohjeita. Perjantaina ystäväni Petra tuli viikonlopuksi Helsinkiin ja glitterit vinkkuen ja shampanjalasit kilisten suuntasimme perjantai-illaksi Flow-festareille. Lansonin shampanjabaarin vierestä löysin erittäin maistuvaa teknoa ja illan verkkalenkki korvautui vajaan tunnin euforisella tanssisessiolla. Päivälliseksi kelpasivat Farangin ihanat jälkiruuat ja Massive Attackin keikan kautta suuntasimme kotiin vasta yhden jälkeen. Aamu valkeni aika väsyneissä fiiliksissä eivätkä pari shampanjalasillista tuoneet jalkoihin toivottua kepeyttä.

Valmistava lenkki Flow'ssa

Treffasin Lauran ja HCR Street Teamin Tanjan vajaa tunti ennen starttia Soneran edessä. Heidikin osui sattumalta paikalle ja narisin ja kitisin täysin itseaiheutettua huonoa juoksufiilistä. Alkuverkan lopuksi pohdin tosissani jättäväni kisan väliin. Vettä tuli kaatamalla. Viimeisiä venytyksiä tehdessä silmäni osuivat vanhaan Berliinin maratonin sadeviittaan ja ajatukset palasivat nopeasti oleelliseen. Kahdeksan viikon valmistautuminen eikä elokuussa ollut varaa pummailla yhtää treeniä. Kaksi minuuttia ennen starttia luikahdin lähtökarsinaan ja paukusta liikkeelle.

Katju oli juoksemassa myös maratonvauhtista treeniä ja tällä hetkellä vauhtimme ovat aivan yksi yhteen. Alkuspurtissa Katju kiihdytti vauhdilla ohitseni ja hylkäsin ajatuksen yhteislenkistä. Aloitin rauhallisesti 4.50/km ensimmäisellä kilometrillä ja Auroran sillalle lasketellessa saavutin Heidin. Päätimme jatkaa yhtä matkaa. Olin luvannut Heidille juosta noin 4:45-4:50/km vauhtia ja alkumatkasta lupaus piti hyvin kutinsa. Kaverin kanssa oli todella helppo juosta ja tavalliseen lenkkiin verrattuna olin kiitollinen reitin varrelle osuneista kannustajista ja erityisesti juomahuollosta. Sadekuuron jälkeen ilma oli ihanan raikas ja lämpötila täydellinen reippaalle treenille.

Ensimmäiset kilometrit taittuivat helposti ja Munkkiniemessä Heidinkin askel oli kevyt. Päätin kiristää pikkuisen vauhtia ja Lehtisaaren nousussa saavutimme pari saksalaisjuoksijaa. Lauttasaaren puolella myös vauhdikkaasti aloittaneen Katjun selkä tuli vastaan, mutta tiimikaveri kuitenkin kiristi heti vauhtia meidät nähtyämme ja otti parinkymmenen metrin kaulan. Ensimmäinen kymppi helposti 4:42/km keskivauhdilla.

Lauttasaaressa oli jopa kannustuksen poikasta ja varsinkin juomapisteiden tytöt olivat aivan mahtavia tsemppareita. Juomapisteitä oli noin kolmen kilometrin välein ja treeni sujui todella sutjakkaasti. Pääsin väsyneestä olotilasta suorastaan luovaan fiilikseen juoksun aikana. Ainoastaan Ruoholahden kanavan varrella tunsin jaloissa pientä väsymystä, joka sekin huuhtoutui nopeasti pois kollegani Ninan kannustuksilla ja GU:n suklaageelillä.

Baanalla oli hauska juosta maratoonareiden seassa. Loivaan alamäkeen pääsin loikottelemaan noin 4:20/km nopeimman kilometrin ja reippaasti vauhdinnostosta huolimatta juoksu oli todella helppoa. Heidi ei ihan pysynyt perässäni ja hetken aikaa suunnitelin juoksevani Katjun kiinni. Musiikkitalon kulmilla oli kisan paras kannustus ja päätin jättää rynnimiset sikseen ja juosta suunnitellun maltillisen treenin. Loppumatka olikin pitkä, koska 17 kilometriä tuli mittariin jo Töölönlahden rannoilla. Maaliin kevyesti spurtaten ja treeni oli paketissa. Suunnon GPS sai reitin mitaksi 17.8 km ja muillakin kavereilla reittipituus huiteli samoissa lukemissa sykemittarien näytöillä.

 

Team Reisikramppi 

Jäimme hillumaan Soneralle perinteiseen tapaan. Heidi tuli heti perässäni maaliin ja pian myös Karoliina löysi tiensä joukon jatkoksi. Hölmöilimme kameran kanssa reidet krampissa tuuletellen ja lopulta maltoimme hölkkäillä lyhyen loppuverkan Lauran kanssa. Suuntasimme vielä Uimastadionille suihkuun ja kävin uimassa lyhyet palauttenut. Iltaa jatkoimme Toscaninissa, jossa palvelu oli aivan täydellistä ja risotto todella herkullista. Kahden ulkosuomalaisen kanssa olikin hauska kierrellä keskustan katuja kauniissa elokuun illassa. ”Turistien” seurassa kotikaupunki näyttäytyi monta kertaa normaalia kauniimpana ja kiinnostavampana.

Nyt on kesän kisat paketissa. Katsotaan mahtuuko kisakalenteriin muita treenistartteja ennen Berliinin maratonia, jonne on nyt kuukausi armonaikaa. Yikes!

Kisaterkuin,

Laura   

Urpo & Turpo :)