Bianchi tuli taloon – mikä muuttuu vai muuttuuko mikään
Maantiekausi on kestänyt omalta osaltani nyt neljä viikkoa.
Maaliskuun lopulla aloitin maantielenkit cyclolla ja palmusunnuntaina sain
viedä Bianchin ensimmäiselle testilenkille. Into on kova pitkän sisätreenikauden
jälkeen ja mielelläni polkisin vaikka joka päivä Porvooseen lounaalle.
Suunnitelmassa on vain kaksi estettä: alkukausi pitäisi malttaa ja Suomen
kevät.
Ensimmäisten viikkojen keulimislenkkien jälkeen sain itseeni jotain
rotia ja maantielenkit ovat pysyneet noin parituntisina. Vallitsevaan
bipolaariseen kevätsäähän en pysty vaikuttamaan eikä olemassa ole kaunista
tapaa ilmaista ajatuksiani tämänvuotisista kevätsäistä. Juoksu on suhteellisen
siedettävää säässä kuin säässä: vasta -20 pakkasilla tai +30 asteen helteillä
itselläni tulee stoppi vastaan. Maantiepyöräily sen sijaan on huomattavasti
enemmän säistä riippuvainen. Jos sataa, homma on kurjaa. Jos sataa ja on kylmä,
roadiella sotkeminen on ihan hirveää. Viimeisin lenkki kaatosateessa, tuulessa
ja parissa lämpöasteessa päättyi siihen, etten saanut enää ulko-ovea omin
voimin auki sormien ollessa tunnottomat ja motorisesti toimintakyvyttömät
kylmyyden vuoksi. Itku tuli jo siinä vaiheessa, kun sormet jäätyivät lenkin
viimeisillä vastatuulikilometreillä. Kotona itku vaihtui huudoksi, kun sormet
alkoivat uudelleen elpyä lämpimässä vedessä. Valkosormisuuteen taipuvaisella ei
ole helppoa Suomen keväässä. Ikuinen optimisti uskoo kuitenkin, että jonain
päivänä minäkin poljen lyhyissä ajovaatteissa Porvooseen jäätelölle.
Tässä kurkistus viime viikon harjoituspäiväkirjan sivuille –
pyöräilyä ja juoksua sopivasti sekaisin:
Maanantai
Yhteislenkki Team Rynkebyn kanssa. Navitiimi oli
suunnitellut ”Espoota tutuksi” -reitin pääsiäisen iloksi. Tapasimme
aamulla Bembölen kahvituvalla ja tasan klo 10 klossit olivat polkimissa kiinni.
Vapaaehtoisella ryhmälenkillä meitä oli 12 polkijaa ja sain nauttia peesistä
heti vetotiimin takana. Olin viikolla hiihtänyt Lapissa viidessä päivässä reilusti
yli 200 km ja sunnuntaina vielä harrastanut polkupyöräturismia akselilla
Helsinki-Mäntsälä-Porvoo-Helsinki, joten reidet huusivat kuorossa lepopäivää.
Napakan peruskestävyysviikon jälkeen koipia hapotti oikein urakalla ylämäissä,
joten 78 kilometrin yhteislenkin jälkeen olikin aika suunnata kohti lepopäiviä.
Palautuseväänä toimivat koko porukalle ostetut Kinderit.
Tiistai
LEPO. Mikä ihana tekosyy maata aurinkoisella terassilla ja
kuvitella, että kesä on tulossa. Sohvalla makoilun lomassa pimppasin Bianchiin
uudet juomapullotelineet ja ruuvasin samalla minipumpun pakolliseksi
lisävarusteeksi. Kolmen koneellisen pyykkivuorikin katosi kylpyhuoneen
lattialta – likaiset hiihto- ja pyöräilyvarusteet eivät enää mahtuneet
pyykkikoriin.
Keskiviikko
LEPO. Pitkäksi venähtänyt päivä töissä ei ole parasta lepoa,
mutta parempi kuin ei mitään. Alkuperäisessä harjoitusohjelmassa luki
Eliittiryhmän treenit Paloheinässä, joka on synonyymi mäkitreeneille. Suunto
ilmoitti palautumisajaksi vielä 75 tuntia eikä tuntuma jaloissa ollut yhtään
sen palautuneempi. Alitajunnassani olin jo kuukauden ajan pyöritellyt ajatusta
jättää Eliittiryhmän treenit tauolle kevään ja kesän ajaksi, vaikka hurjasti
lisääntynyt peruskestävyysharjoittelu nostikin juoksuvauhdit uudelle tasolle ja
Manhattanin jälkeisessä euforiassa palo juoksuradoille oli kova.
Maantielle
siirtyminen on ollut kropalle kuitenkin rasittavampaa kuin osasin odottaa ja
varsinkin huonot olosuhteet ovat stressaanneet elimistöä. Toukokuun lopusta
juhannukseen elämä on yhtä pyöräilyrumbaa, kun kalenterissa nököttää Giro d’Espoo,
Pirkan pyöräily ja Team Rynkebyn pitkä harjoitusviikonloppu – pelkästään näiden
neljän päivän aikana ajoa tulee lähes 800 km. Minun on vaikea jakaa itseäni
kahden eri lajin tavoitteelliseen harrastamiseen – sataprosenttinen motivaatio riittää vain
yhteen. Päätös pyöräilyyn keskittymisestä oli lopulta helppo. Seuraavien
kuukausien treeniohjelma on selkeä: paljon pyörää ja juoksutuntuma pidetään yllä
tekniikkatreeneillä ja vauhdikkaammilla veto- ja vauhtikestävyystreeneillä.
Torstai
Vapaapäivä töistä. Päivä kului blogeja päivittäessä ja lounasaikaan karkasin Uutelaan myöhäiselle aamulenkille. Illalla tapasin parikymmentä
rynkebyläistä Mellunmäen metroasemalla ja suuntasimme parin tunnin
yhteislenkille Sipoon teille. Vastatuuli kiusasi vetoa – itse sain körötellä
jälleen vapaamatkustajana luksuskyydissä heti vedon takana. Loppumatka
vastatuuleen ja räntäsateeseen ei ollut herkkua, mutta onneksi pahin sade alkoi
vasta viimeisillä kilometreillä.
Perjantai
Bipolaarinen kevätsää esitteli jälleen parhaimpia puoliaan
eikä edes kokenut juoksija osannut pukeutua asianmukaisesti juoksulenkille.
Hikoilin talvitrikoissa auringonpaisteisen juoksulenkin, jonka keskellä tein lyhyen
liikkuvuus- ja koordinaatioharjotituksen. Kolmen viikon tauko juoksusta oli
tehnyt tehtävänsä ja pää ja jalat olivat teknisesti aivan eri planeetoilla.
Lauantai
Onneksi juoksutuntuma löytyi muutamalla kevyellä
täsmälenkillä. Treenimielessä osallistuin Länsiväyläjuoksuun. Verkatessa jalat
alkoivat osoittaa elpymisen merkkejä. Lähdin rauhallista VK-vauhtia liikkelle
ja ensimmäiset kahdeksan kilometriä juoksin 4:55-5:05 –kilometrivauhtia.
Länsiväylän nousuissa kyllästyin sykkeiden vahtimiseen ja kiristin vauhdin
4:30/km pintaan. Sykkeet kuitenkin pysyivät vielä anaerobisen kynnyksen
alapuolella, mutta juoksutuntuma oli kaikkea muuta kuin rento.Viimeisen kolme
kilometriä posottelin tasaisella asfalttialustalla 4:15/km vauhtia. Juoksu
oli täyttä tekemistä alusta alkaen, mutta mitään muuta
en odottanutkaan parin viikon peruskestävyystunkkauksen jälkeen. Talvitrikoissa
oli kuuma 16 kilometriä, kunnes viimeisellä kilometrillä raekuuro iski
kirjaimellisesti päin naamaa. Vaihtelu virkistää. Kai.
Sunnuntai
Päivä, jolloin kamelin selkä katkesi. Heräsin
sunnuntaiaamuna liian aikaisin aamukuudelta eikä uni tullut takaisin houkutteluista
huolimatta. Päivän ohjelmana oli viikon kolmas yhteislenkki Team Rynkebyn
kanssa. Aamupala napaan, pari kerrosta pyöräilyvaatteita päälle, renkaiden
ilmanpaineiden tarkastus, tuuliliivin taskut täyteen evästä ja ovesta ulos klo
08:30. Taivaalta tuli hieman jäistä räntää. Ehdin polkea muutaman kilometrin,
kun räntäsade muuttui sakeaksi lumipyryksi. 20 minuutissa tie oli valkoinen.
Stoppasin ajokkini Mellunmäessä ja katselin edessä valkoisena hohtavaa
pyörätietä. Ohjaustankokin oli lumen peitossa, Oakleyt jäisen loskan peitossa
ja reisille oli kertynyt hyinen kerros lunta. Kynnys treenien
väliinjättämisestä on allekirjoittaneella korkea, mutta tällä kertaa kynnys
ylittyi kirkkaasti. Laitoin viestin Fazerilassa odottaville tiimikavereille,
että suunnitelmaan tuli muutos ja ajoin takaisin kotiin. 12 kilometrin
pikamatkan jälkeen olin aivan jäässä, joten päätös oli oikea.
Iltapäivän uusintalenkki auringonpaisteessa ja kohtalaisessa
tuulessa olikin jo ihan muuta.
Ma Team Rynkeby yhteislenkki 3:20 (78 km)
Ti LEPO
Ke LEPO
To ap.
kevyt PK .45 (7.2 km) ip. Team Rynkeby yhteislenkki 2:40 (62 km)
Pe Kevyt PK .45 (7.3 km) + juoksukoordinaatiot &
liikkuvuus
La Länsiväyläjuoksu kiihtyvä VK + lopussa 3 km kovaa +
verkat (juoksua yhteensä 22 km)
Su ap. lumilenkki .40 (13 km) ip. PK pyörä 2:15 (55 km)
Juoksua yhteensä 36 km ja pyöräilyä 208 km
Reipasta vappuviikonloppua kaikille! Omaan vappuviikonloppuun kuuluu töitä ja treeniä. Lauantaina olen Team Rynkebyn kanssa Training For Warriors hyväntekeväisyystreeneissä - treeneihin mahtuu vielä mukaan!
Klikkaa itsesi viikonlopun parhaimpaan treenipläjäykseen TÄÄLTÄ!
Vika setti, paras setti!
-Laura
Kommentit
Lähetä kommentti