Bianchi tuli taloon – mikä muuttuu vai muuttuuko mikään

Maantiekausi on kestänyt omalta osaltani nyt neljä viikkoa. Maaliskuun lopulla aloitin maantielenkit cyclolla ja palmusunnuntaina sain viedä Bianchin ensimmäiselle testilenkille. Into on kova pitkän sisätreenikauden jälkeen ja mielelläni polkisin vaikka joka päivä Porvooseen lounaalle. Suunnitelmassa on vain kaksi estettä: alkukausi pitäisi malttaa ja Suomen kevät. 



Ensimmäisten viikkojen keulimislenkkien jälkeen sain itseeni jotain rotia ja maantielenkit ovat pysyneet noin parituntisina. Vallitsevaan bipolaariseen kevätsäähän en pysty vaikuttamaan eikä olemassa ole kaunista tapaa ilmaista ajatuksiani tämänvuotisista kevätsäistä. Juoksu on suhteellisen siedettävää säässä kuin säässä: vasta -20 pakkasilla tai +30 asteen helteillä itselläni tulee stoppi vastaan. Maantiepyöräily sen sijaan on huomattavasti enemmän säistä riippuvainen. Jos sataa, homma on kurjaa. Jos sataa ja on kylmä, roadiella sotkeminen on ihan hirveää. Viimeisin lenkki kaatosateessa, tuulessa ja parissa lämpöasteessa päättyi siihen, etten saanut enää ulko-ovea omin voimin auki sormien ollessa tunnottomat ja motorisesti toimintakyvyttömät kylmyyden vuoksi. Itku tuli jo siinä vaiheessa, kun sormet jäätyivät lenkin viimeisillä vastatuulikilometreillä. Kotona itku vaihtui huudoksi, kun sormet alkoivat uudelleen elpyä lämpimässä vedessä. Valkosormisuuteen taipuvaisella ei ole helppoa Suomen keväässä. Ikuinen optimisti uskoo kuitenkin, että jonain päivänä minäkin poljen lyhyissä ajovaatteissa Porvooseen jäätelölle.



Tässä kurkistus viime viikon harjoituspäiväkirjan sivuille – pyöräilyä ja juoksua sopivasti sekaisin:


Maanantai

Yhteislenkki Team Rynkebyn kanssa. Navitiimi oli suunnitellut ”Espoota tutuksi” -reitin pääsiäisen iloksi. Tapasimme aamulla Bembölen kahvituvalla ja tasan klo 10 klossit olivat polkimissa kiinni. Vapaaehtoisella ryhmälenkillä meitä oli 12 polkijaa ja sain nauttia peesistä heti vetotiimin takana. Olin viikolla hiihtänyt Lapissa viidessä päivässä reilusti yli 200 km ja sunnuntaina vielä harrastanut polkupyöräturismia akselilla Helsinki-Mäntsälä-Porvoo-Helsinki, joten reidet huusivat kuorossa lepopäivää. Napakan peruskestävyysviikon jälkeen koipia hapotti oikein urakalla ylämäissä, joten 78 kilometrin yhteislenkin jälkeen olikin aika suunnata kohti lepopäiviä. Palautuseväänä toimivat koko porukalle ostetut Kinderit.



Tiistai

LEPO. Mikä ihana tekosyy maata aurinkoisella terassilla ja kuvitella, että kesä on tulossa. Sohvalla makoilun lomassa pimppasin Bianchiin uudet juomapullotelineet ja ruuvasin samalla minipumpun pakolliseksi lisävarusteeksi. Kolmen koneellisen pyykkivuorikin katosi kylpyhuoneen lattialta – likaiset hiihto- ja pyöräilyvarusteet eivät enää mahtuneet pyykkikoriin.




Keskiviikko

LEPO. Pitkäksi venähtänyt päivä töissä ei ole parasta lepoa, mutta parempi kuin ei mitään. Alkuperäisessä harjoitusohjelmassa luki Eliittiryhmän treenit Paloheinässä, joka on synonyymi mäkitreeneille. Suunto ilmoitti palautumisajaksi vielä 75 tuntia eikä tuntuma jaloissa ollut yhtään sen palautuneempi. Alitajunnassani olin jo kuukauden ajan pyöritellyt ajatusta jättää Eliittiryhmän treenit tauolle kevään ja kesän ajaksi, vaikka hurjasti lisääntynyt peruskestävyysharjoittelu nostikin juoksuvauhdit uudelle tasolle ja Manhattanin jälkeisessä euforiassa palo juoksuradoille oli kova. 

Maantielle siirtyminen on ollut kropalle kuitenkin rasittavampaa kuin osasin odottaa ja varsinkin huonot olosuhteet ovat stressaanneet elimistöä. Toukokuun lopusta juhannukseen elämä on yhtä pyöräilyrumbaa, kun kalenterissa nököttää Giro d’Espoo, Pirkan pyöräily ja Team Rynkebyn pitkä harjoitusviikonloppu – pelkästään näiden neljän päivän aikana ajoa tulee lähes 800 km. Minun on vaikea jakaa itseäni kahden eri lajin tavoitteelliseen harrastamiseen – sataprosenttinen motivaatio riittää vain yhteen. Päätös pyöräilyyn keskittymisestä oli lopulta helppo. Seuraavien kuukausien treeniohjelma on selkeä: paljon pyörää ja juoksutuntuma pidetään yllä tekniikkatreeneillä ja vauhdikkaammilla veto- ja vauhtikestävyystreeneillä.

Torstai

Vapaapäivä töistä. Päivä kului blogeja päivittäessä ja lounasaikaan karkasin Uutelaan myöhäiselle aamulenkille. Illalla tapasin parikymmentä rynkebyläistä Mellunmäen metroasemalla ja suuntasimme parin tunnin yhteislenkille Sipoon teille. Vastatuuli kiusasi vetoa – itse sain körötellä jälleen vapaamatkustajana luksuskyydissä heti vedon takana. Loppumatka vastatuuleen ja räntäsateeseen ei ollut herkkua, mutta onneksi pahin sade alkoi vasta viimeisillä kilometreillä.

Perjantai

Bipolaarinen kevätsää esitteli jälleen parhaimpia puoliaan eikä edes kokenut juoksija osannut pukeutua asianmukaisesti juoksulenkille. Hikoilin talvitrikoissa auringonpaisteisen juoksulenkin, jonka keskellä tein lyhyen liikkuvuus- ja koordinaatioharjotituksen. Kolmen viikon tauko juoksusta oli tehnyt tehtävänsä ja pää ja jalat olivat teknisesti aivan eri planeetoilla.

Lauantai

Onneksi juoksutuntuma löytyi muutamalla kevyellä täsmälenkillä. Treenimielessä osallistuin Länsiväyläjuoksuun. Verkatessa jalat alkoivat osoittaa elpymisen merkkejä. Lähdin rauhallista VK-vauhtia liikkelle ja ensimmäiset kahdeksan kilometriä juoksin 4:55-5:05 –kilometrivauhtia. Länsiväylän nousuissa kyllästyin sykkeiden vahtimiseen ja kiristin vauhdin 4:30/km pintaan. Sykkeet kuitenkin pysyivät vielä anaerobisen kynnyksen alapuolella, mutta juoksutuntuma oli kaikkea muuta kuin rento.Viimeisen kolme kilometriä posottelin tasaisella asfalttialustalla 4:15/km vauhtia. Juoksu oli täyttä tekemistä alusta alkaen, mutta mitään muuta en odottanutkaan parin viikon peruskestävyystunkkauksen jälkeen. Talvitrikoissa oli kuuma 16 kilometriä, kunnes viimeisellä kilometrillä raekuuro iski kirjaimellisesti päin naamaa. Vaihtelu virkistää. Kai.



Sunnuntai

Päivä, jolloin kamelin selkä katkesi. Heräsin sunnuntaiaamuna liian aikaisin aamukuudelta eikä uni tullut takaisin houkutteluista huolimatta. Päivän ohjelmana oli viikon kolmas yhteislenkki Team Rynkebyn kanssa. Aamupala napaan, pari kerrosta pyöräilyvaatteita päälle, renkaiden ilmanpaineiden tarkastus, tuuliliivin taskut täyteen evästä ja ovesta ulos klo 08:30. Taivaalta tuli hieman jäistä räntää. Ehdin polkea muutaman kilometrin, kun räntäsade muuttui sakeaksi lumipyryksi. 20 minuutissa tie oli valkoinen. Stoppasin ajokkini Mellunmäessä ja katselin edessä valkoisena hohtavaa pyörätietä. Ohjaustankokin oli lumen peitossa, Oakleyt jäisen loskan peitossa ja reisille oli kertynyt hyinen kerros lunta. Kynnys treenien väliinjättämisestä on allekirjoittaneella korkea, mutta tällä kertaa kynnys ylittyi kirkkaasti. Laitoin viestin Fazerilassa odottaville tiimikavereille, että suunnitelmaan tuli muutos ja ajoin takaisin kotiin. 12 kilometrin pikamatkan jälkeen olin aivan jäässä, joten päätös oli oikea.



Iltapäivän uusintalenkki auringonpaisteessa ja kohtalaisessa tuulessa olikin jo ihan muuta.

Ma Team Rynkeby yhteislenkki 3:20 (78 km)
Ti  LEPO
Ke LEPO
To ap. kevyt PK .45 (7.2 km) ip. Team Rynkeby yhteislenkki 2:40 (62 km)
Pe Kevyt PK .45 (7.3 km) + juoksukoordinaatiot & liikkuvuus
La Länsiväyläjuoksu kiihtyvä VK + lopussa 3 km kovaa + verkat (juoksua yhteensä 22 km)
Su ap. lumilenkki .40 (13 km) ip. PK pyörä 2:15 (55 km)


Juoksua yhteensä 36 km ja pyöräilyä 208 km

Reipasta vappuviikonloppua kaikille! Omaan vappuviikonloppuun kuuluu töitä ja treeniä. Lauantaina olen Team Rynkebyn kanssa Training For Warriors hyväntekeväisyystreeneissä - treeneihin mahtuu vielä mukaan! 

Klikkaa itsesi viikonlopun parhaimpaan treenipläjäykseen TÄÄLTÄ!

Vika setti, paras setti!
-Laura 



Kommentit

Suositut tekstit