RunFest – juoksubileet Kaivopuistossa

Paluu rikospaikalle tapahtui nopeammin kuin olin suunnitellut: 11 päivää maratonin jälkeen oli jälleen aika vetää kisakengät jalkaan, kiinnittää numerolappu rintaan ja kiristää kompressiosukat astetta napakammiksi. Kaivopuisto ja 21.1 km: onneksi puolimaratonin kilometrejä olivat kanssani jakamassa rakkaat juoksuaddiktit Karoliina, Siiri ja Anna.

Keväällä HCR Street Teamin yhteistreeneissä kalenteriin oli livahtanut uusi juoksutapahtuma: Run Fest Helsinki. Run Fest on alunperin tanskalainen juoksutapahtuma, johon nykyisin osallistuu viitenä elokuisena iltana jopa 125 000 juoksijaa! Tapahtumassa tärkeintä ei ole voitto tai omien ennätysten rikkominen vaan hauska yhdessäolo kaveri- tai työpaikkaporukalla, hyvä ruoka ja juoma ja rento meininki. Osallistua saa yksin tai porukassa, juosten tai kävellen. Tänä vuonna tapahtuma rantautui ensimmäistä kertaa Suomeen ja Kaivo- ja Meripuistoon.

HCR Street Team valmiina!

Päivän viestikisaan valmistautuminen ei vaatinut edellisen kisan tapaista viikon henkistä keskittymistä huulet mutrussa tai pakkohiilaritankkausta. Hiilihydraattimätön virkaa sai toimittaa aamuisen röntgenmeetingin kuva-arvoituskisan palkinto: kahvit ja pala huikeanherkullista mustikkapiirakkaa. Kisapäivän tärkeimmässä osassa oli Facebookin vauhdikas viestiketju, jossa sovimme niin kisa-asun kuin soveliaat kisakampauksetkin. Kisavarustuksen kasaanhaaliminen oli helppoa: pinkkiä, pinkkiä, pinkkiä ja pinkkejä kompressiosäärystimiä riitti kavereillekin. Kisapäivään heräsin päivystyksenjälkeisiltä päiväunilta vasta klo 15, joten turhassa kisajännityksessä en ehtinyt kärvistellä minuuttiakaan. Hiukset letille, lippis päähän ja menoksi.

Aurinkoinen Meripuisto ja 2XU

Kaivopuistossa tapasin viestitiimimme Karoliinan, Annan ja Siirin. Joukkueemme ykköstykki Laura H. joutui jäämään viestistä sivuun maratoninjälkeisten jalkavaivojen vuoksi ja hoiti somevastaavan pestin suvereenisti. Päivystyspöhnässä olin auliisti lupautunut juoksemaan myös kaimani osuuden, joten viestinumerokasasta haalin itselleni kolmannen ja viidennen eli ankkuriosuuden numerot. Olin ottanut valmentaja-Borzan neuvoista vaarin ottaa viesti rennosti enkä siis haalinut kahta peräkkäistä osuutta... Olin niin ylpeä itsestäni! 

Kisavalmistautuminen oli taattua HCR Street Team –laatua: kännykkäkamerat kävivät kuumina ja tunnelma oli parissa minuutissa katossa. Ainoana fiiliksenuhkana vaanivat Kaivopuiston kulmille leiriytyneet pilvet, jotkat lupasivat äkäistä lopetusta aurinkoiselle illalla.

Aurinkoiset viestinviejät ja äkäinen taivas

Upea sateenkaari!

Mitäpä sateenkaaren päästä muuta löytyisi kuin maali ja kompressiovaatteita

Joukkueemme startti oli pari minuuttia yli kuuden ja avaajamme Anna ampaisi matkaan. Ja melkein saman tien taivas repesi. Taivaalta tuli kuutiokaupalla vettä ja rakeitakin ja salamavalojen lisäksi Kaivopuistossa välkkyivät ukkossalamat. Huh! Helsinki City Runin teltalla oli heti hyvä tungos, mutta tällä kertaa yleisöä kiinnosti keväistä puolimaratonia enemmän telttamme tarjoama sadesuoja. Ei mennyt promoilut tällä kertaa ihan suunnitellusti.

Hetki starttiin ja reaaliaikaista sometusta

Maratoonari-Anna tykitti kelpo ajan ja seuraavaksi sadetta lähti uhmaamaan piinkova Siiri. Vähitellen mustat pilvet lipuivat kohti Suomenlahtea, sade laantui ja aurinkokin alkoi pilkistellä, kun allekirjoittaneen juoksuvuoro lähestyi. Sokerista tehtynä lämmittelyt hypin sateensuojassa teltassa. Siiri porhalsi vaihtoon huippuvauhtia ja allekirjoittanut pääsi läpsystä matkaan.

Reitti oli mukavan tasainen. Meripuistosta kurvasimme kohti Kaivopuistoa. Juomahuoltoa ehdin kaivata niin Mattolaiturille kuin Kaivohuoneen terassillekin. Reitti kierteli siksakkia Kaivarissa ja omat mausteensa reitille toi litimäräksi vettynyt nurmikko ja juoksureitille kerääntyneet vesiesteet. Ensimmäisellä osuudella oli pakko himmailla, kun vähäisen lämmittelyn vuoksi jalat protestoivat vauhdikkaampaa menoa vastaan ja ankkuriosuudellekin oli säästeltävä paukkuja. Vaihtoon kurvasin ajassa 19:28 ja päästin Karoliinan irti.

Kepeitä askelia verkkakengissä

Osuuksien välillä verkkailin kevyesti nurmikkoa edestakaisin. Onneksi sain juosta oman osuuden kuivana! Märissä vaatteissa osuuksien välinen välikuolema olisi ollut taattu. Viimeistä vaihtoa odotellessani ensimmäinen joukkue tuli hienolla loikalla maaliin: mahtavaa menoa Nokia Networks! Nopeimman joukkueen yhteenlaskettu aika oli noin 1:15. Wau!

Kahdenkymmenen minuutin väliverkan päätteeksi Karoliina kurvasi vaihtoalueelle uusissa Hattara-Nimbuksissaan ja pääsin taas matkaan. Kroppa oli lämmennyt ensimmäisellä osuudella ja alusta lähtien juoksu rullasi mukavasti. Parit testosterihöyryt porhalsivat ohitseni. Poimin kaverit kaksi kilometriä myöhemmin. Vetinen nurmikko ja vesiesteet olivat tulleet jo tutuiksi. Meno ei ollut mitenkään herkkää maratonin jälkimainingeissa ja säästellen pidin vauhdit vitosen kisavauhtia hitaampina. Tavoite oli päästä #rennonkovaa maaliin ja siinä onnistuin. Vasta maaliin johtavalla loppusuoralla väänsin reippaampaa kirivaihetta silmään. Maaliin tulin kädet valmiina yläfemmoihin. Osuusaika vähän reippaammalla ankkuriosuudella 19:08 eikä juoksu tuntunut edes pahalta.

Täydellisessä illassa aurinko olisi paistanut ja intiaanikesä olisi hellinnyt juoksusankareita. Puistoidyllin sijaan luikimme kadun yli Cafe Caruseliin herkulliselle palautuskaakaolle. 

Teamin piknikeväät

Kuivissa vaatteissa olo koheni, mutta illan viiletessä kuumaa suihkua tuli ikävä. Iltaan oli varattu vaikka mitä musiikkiesitystä ja valoshow’ta, mutta päätimme pakata kimpsut ja kampsut hyvissä ajoin kasaan. Hyvästejä ei tarvinnut sanoa kovinkaan pitkäksi aikaa: lauantaina HCR Street Team on taas vauhdissa. Midnightrun, here we come - #rennonkovaa! Ja Annan kanssa lähdemme lokakuussa valloittamaan Amsterdamin. Katsotaan kumpi meitä kiinnostaa enemmän: puolimara vai Amsterdam Dance Event.

Running is dancing forwards,

Laura

Näissä maisemissa juostaan lauantaina!