RunFest – juoksubileet Kaivopuistossa
Paluu rikospaikalle tapahtui nopeammin kuin olin
suunnitellut: 11 päivää maratonin jälkeen oli jälleen aika vetää kisakengät
jalkaan, kiinnittää numerolappu rintaan ja kiristää kompressiosukat astetta
napakammiksi. Kaivopuisto ja 21.1 km: onneksi puolimaratonin kilometrejä olivat
kanssani jakamassa rakkaat juoksuaddiktit Karoliina, Siiri ja Anna.
Keväällä HCR Street Teamin yhteistreeneissä kalenteriin oli livahtanut uusi juoksutapahtuma: Run Fest
Helsinki. Run Fest on alunperin tanskalainen juoksutapahtuma, johon nykyisin
osallistuu viitenä elokuisena iltana jopa 125 000 juoksijaa! Tapahtumassa
tärkeintä ei ole voitto tai omien ennätysten rikkominen vaan hauska yhdessäolo
kaveri- tai työpaikkaporukalla, hyvä ruoka ja juoma ja rento meininki.
Osallistua saa yksin tai porukassa, juosten tai kävellen. Tänä vuonna tapahtuma
rantautui ensimmäistä kertaa Suomeen ja Kaivo- ja Meripuistoon.
HCR Street Team valmiina! |
Päivän viestikisaan valmistautuminen ei vaatinut edellisen
kisan tapaista viikon henkistä keskittymistä huulet mutrussa tai
pakkohiilaritankkausta. Hiilihydraattimätön virkaa sai toimittaa aamuisen
röntgenmeetingin kuva-arvoituskisan palkinto: kahvit ja pala huikeanherkullista
mustikkapiirakkaa. Kisapäivän tärkeimmässä osassa oli Facebookin vauhdikas viestiketju, jossa
sovimme niin kisa-asun kuin soveliaat kisakampauksetkin. Kisavarustuksen
kasaanhaaliminen oli helppoa: pinkkiä, pinkkiä, pinkkiä ja pinkkejä kompressiosäärystimiä
riitti kavereillekin. Kisapäivään heräsin päivystyksenjälkeisiltä päiväunilta
vasta klo 15, joten turhassa kisajännityksessä en ehtinyt kärvistellä
minuuttiakaan. Hiukset letille, lippis päähän ja menoksi.
Aurinkoinen Meripuisto ja 2XU |
Kaivopuistossa tapasin viestitiimimme Karoliinan, Annan ja
Siirin. Joukkueemme ykköstykki Laura H. joutui jäämään viestistä sivuun
maratoninjälkeisten jalkavaivojen vuoksi ja hoiti somevastaavan pestin
suvereenisti. Päivystyspöhnässä olin auliisti lupautunut juoksemaan myös
kaimani osuuden, joten viestinumerokasasta haalin itselleni kolmannen ja
viidennen eli ankkuriosuuden numerot. Olin ottanut valmentaja-Borzan neuvoista
vaarin ottaa viesti rennosti enkä siis haalinut kahta peräkkäistä osuutta...
Olin niin ylpeä itsestäni!
Kisavalmistautuminen oli taattua HCR Street Team –laatua: kännykkäkamerat kävivät kuumina ja tunnelma oli parissa minuutissa katossa. Ainoana fiiliksenuhkana vaanivat Kaivopuiston kulmille leiriytyneet pilvet, jotkat lupasivat äkäistä lopetusta aurinkoiselle illalla.
Kisavalmistautuminen oli taattua HCR Street Team –laatua: kännykkäkamerat kävivät kuumina ja tunnelma oli parissa minuutissa katossa. Ainoana fiiliksenuhkana vaanivat Kaivopuiston kulmille leiriytyneet pilvet, jotkat lupasivat äkäistä lopetusta aurinkoiselle illalla.
Aurinkoiset viestinviejät ja äkäinen taivas |
Upea sateenkaari! |
Joukkueemme startti oli pari minuuttia yli kuuden ja avaajamme Anna ampaisi matkaan. Ja melkein saman tien taivas repesi. Taivaalta tuli kuutiokaupalla vettä ja rakeitakin ja salamavalojen lisäksi Kaivopuistossa välkkyivät ukkossalamat. Huh! Helsinki City Runin teltalla oli heti hyvä tungos, mutta tällä kertaa yleisöä kiinnosti keväistä puolimaratonia enemmän telttamme tarjoama sadesuoja. Ei mennyt promoilut tällä kertaa ihan suunnitellusti.
Hetki starttiin ja reaaliaikaista sometusta |
Maratoonari-Anna tykitti kelpo ajan ja seuraavaksi sadetta
lähti uhmaamaan piinkova Siiri. Vähitellen mustat pilvet lipuivat kohti
Suomenlahtea, sade laantui ja aurinkokin alkoi pilkistellä, kun
allekirjoittaneen juoksuvuoro lähestyi. Sokerista tehtynä lämmittelyt hypin
sateensuojassa teltassa. Siiri porhalsi vaihtoon huippuvauhtia ja
allekirjoittanut pääsi läpsystä matkaan.
Reitti oli mukavan tasainen. Meripuistosta kurvasimme kohti
Kaivopuistoa. Juomahuoltoa ehdin kaivata niin Mattolaiturille kuin Kaivohuoneen
terassillekin. Reitti kierteli siksakkia Kaivarissa ja omat mausteensa reitille
toi litimäräksi vettynyt nurmikko ja juoksureitille kerääntyneet vesiesteet.
Ensimmäisellä osuudella oli pakko himmailla, kun vähäisen lämmittelyn vuoksi
jalat protestoivat vauhdikkaampaa menoa vastaan ja ankkuriosuudellekin oli säästeltävä
paukkuja. Vaihtoon kurvasin ajassa 19:28 ja päästin Karoliinan irti.
Kepeitä askelia verkkakengissä |
Osuuksien välillä verkkailin kevyesti nurmikkoa
edestakaisin. Onneksi sain juosta oman osuuden kuivana! Märissä vaatteissa
osuuksien välinen välikuolema olisi ollut taattu. Viimeistä vaihtoa
odotellessani ensimmäinen joukkue tuli hienolla loikalla maaliin: mahtavaa
menoa Nokia Networks! Nopeimman joukkueen yhteenlaskettu aika oli noin 1:15.
Wau!
Kahdenkymmenen minuutin väliverkan päätteeksi Karoliina kurvasi
vaihtoalueelle uusissa Hattara-Nimbuksissaan ja pääsin taas matkaan. Kroppa oli
lämmennyt ensimmäisellä osuudella ja alusta lähtien juoksu rullasi mukavasti.
Parit testosterihöyryt porhalsivat ohitseni. Poimin kaverit kaksi kilometriä
myöhemmin. Vetinen nurmikko ja vesiesteet olivat tulleet jo tutuiksi. Meno ei ollut
mitenkään herkkää maratonin jälkimainingeissa ja säästellen pidin vauhdit
vitosen kisavauhtia hitaampina. Tavoite oli päästä #rennonkovaa maaliin ja
siinä onnistuin. Vasta maaliin johtavalla loppusuoralla väänsin reippaampaa
kirivaihetta silmään. Maaliin tulin kädet valmiina yläfemmoihin. Osuusaika
vähän reippaammalla ankkuriosuudella 19:08 eikä juoksu tuntunut edes pahalta.
Täydellisessä illassa aurinko olisi paistanut ja
intiaanikesä olisi hellinnyt juoksusankareita. Puistoidyllin sijaan luikimme
kadun yli Cafe Caruseliin herkulliselle palautuskaakaolle.
Kuivissa vaatteissa olo koheni, mutta illan viiletessä kuumaa suihkua tuli ikävä. Iltaan oli varattu vaikka mitä musiikkiesitystä ja valoshow’ta, mutta päätimme pakata kimpsut ja kampsut hyvissä ajoin kasaan. Hyvästejä ei tarvinnut sanoa kovinkaan pitkäksi aikaa: lauantaina HCR Street Team on taas vauhdissa. Midnightrun, here we come - #rennonkovaa! Ja Annan kanssa lähdemme lokakuussa valloittamaan Amsterdamin. Katsotaan kumpi meitä kiinnostaa enemmän: puolimara vai Amsterdam Dance Event.
Teamin piknikeväät |
Kuivissa vaatteissa olo koheni, mutta illan viiletessä kuumaa suihkua tuli ikävä. Iltaan oli varattu vaikka mitä musiikkiesitystä ja valoshow’ta, mutta päätimme pakata kimpsut ja kampsut hyvissä ajoin kasaan. Hyvästejä ei tarvinnut sanoa kovinkaan pitkäksi aikaa: lauantaina HCR Street Team on taas vauhdissa. Midnightrun, here we come - #rennonkovaa! Ja Annan kanssa lähdemme lokakuussa valloittamaan Amsterdamin. Katsotaan kumpi meitä kiinnostaa enemmän: puolimara vai Amsterdam Dance Event.
Running is dancing forwards,
Ihana raportti! <3 oli kyllä hauska ilta ja lauantaina jatketaan! :)
VastaaPoistaKIITOS, Candy! Oli kyllä aivan huikea ilta - meidän menoa eivät sateet tai rakeet hidasta. Lisää tätä juoksueuforiaa lauantaina! <3
Poista