Amsterdam – juoksuturistin seikkailut expossa ja Good Morning Runilla

Terveiset täältä Damista! Ensimmäinen vauhdikas vuorokausi on takana. Uskomatonta, että kotiin on vain 1500 kilometriä: ensilumen sijaan täällä on paistanut aurinko ja lämpötila on huidellut yli 20 asteessa. Aivan huikea intiaanikesä! Auringonlaskun aikaan olisi ollut ihana lähteä kuljeskelemaan Joordaaanin katuja ja Prinsengrachtin ja Keizersgrachtin rantoja, nauttia lämpimästä illasta ja ottaa taas tuhat ja sata valokuvaa. Tänään on kuitenkin tullut oltua jo ihan riittävästi jalkojen päällä, joten istutin itseni koneen ääreen.

Mitäs me supersankarit

Matka kohti Damia oli melkoinen itsepalvelureissu. Nyt ei enää riittänyt, että Citizen M –hotellissa hoidin itse sisäänkirjautumisen. Damin reissun turistimoodissa raahasin mukaani ruumakokoisen matkalaukun, jonka sain selvitellä Helsinki-Vantaalla ihan omatoimisesti kohti Schipholia. Paluulennolla kokkailen todennäköisesti omat yrttipolentat Airbusin kyökin puolella...

Täällä taas!

Reilu kaksi tuntia myöhemmin Damissa

Ihme kyllä, wannabe-lentokenttävirkailijan lähtöselvittämät laukut löysivät tiensä Amsterdamiin. Olin päättänyt viettää ensimmäisen yön Citizen M –hotellissa lentokentällä. Syitä tähän oli kaksi: a) fanitin hotellia ihan kympillä viimekuisella Damin reissulla ja b) viikonloppuna Damin hotellihinnat ovat pilvissä Amsterdam Dance Eventin ja maratonin vuoksi. Säästöä melkein joka sekunti – ainakin ensimmäisen yön osalta. Pikaisen hotellihuonevisiitin jälkeen kurvasin kohti maratonexpoa. Perjantai-ilta oli aivan loistava aika vierailla expossa, josta sain kisanumeroni jonottamatta ja Runner’s Worldin nurkkauksessa pääsin kaikessa rauhassa hypistelemään juoksukamoja. Damage control piti eikä mukaan lähtenut kuin maratonin pitkähihainen kisapaita matkamuistona. Viralliset kisafotot piti jättää seuraavaan päivään, koska kärsin todella vakavasta Bad Hair Daysta.

Amsterdam Zuid by night

Tällä kertaa vain 21!

Perjantai-ilta expossa - lauantaina olikin tungosta!

Tästä kohti Olympiastadionia

Onnistuin nukkumaan kohtuulliset yöunet, vaikka klo 08-16 –yhteiskuntaan vähitellen sopeutuva sisäinen kelloni herättikin minut tunti ennen herätyskelloa. Juoksuturisti oli ilmoittautunut maratonin viralliselle Morning Runille. Shortsit jalkaan, kompressiosäärystimet kireälle ja nokka kohti Museumpleinia. Reippailla fiiliksillä juoksuTURISTI hyppäsi tietysti väärään junaan ja Lelylaanin sijasta löysin itseni Hoofddorpista. Raidetyöt sekoittivat matkasuunnitelmiani parhaansa mukaan, mutta onnistuin sompailemaan itseni ajoissa aamujuoksujen tapaamispaikalle.

Ranskalaisen maratoonarin hienot Nimbukset yhteiskuvassa minun hattaroiden kanssa

Turistikuvia Museumpleinilla

Vastaan oli tullut jo pari isoa juoksuryhmää, joten sain odotella hyvän tovin ennen kuin oma ryhmäni oli kasassa ja ryhmän vetäjä oli palannut edelliseltä juoksutusreissulta. Aika kului leppoisasti turistikuvia napsien – rekvisiittana tietenkin tulppaanit, juustokiekot ja metrinpituiset puukengät.

Uuden menopelit

Odottelun ja valokuvasession jälkeen kirjavantasoinen ryhmä oli valmiina aamureippailuille ja kevyesti hölkkäillen suuntasimme kohti itää. Ensimmäinen stoppi oli aivan huikean ihana yllätys: Begijnhof, keskiaikainen sisäpiha, jota ympäröivät kauniit yksityisasunnot ja jonka keskellä on pieni kirkko. Begijnhof on varmasti kaupunkikeskusta hiljaisin paikka, josta en ollut aikaisemmin kuullutkaan. Turistin pitäisi ilmeisesti alkaa lukea niitä turistioppaita... Hartaasta tunnelmasta jolkottelimme Red Light Districtin kapeille kujille ja sieltä edelleen Amstelin avarille rannoille. Magere Brug (Laiha silta) ei ollut niin kapea, etteivätkö maratontankkailijatkin olisi päässeet siitä läpi. Kaizersgrachtin rannoilla meidät yllätti kisajärjestäjien papparazzi ja hyvän tovin tönotimme kuvattavana edestä ja takaa. Kuuden kilometrin lenkki venähti kestoltaan melkein tunnin pituiseksi, mutta vauhti oli todella rauhallinen kaikkine turistipysähdyksineen.

Begijnhof

Kaunista ja rauhoittavaa

Jossain Oopperatalon lähellä

Magere Brug

”Maalissa” tarjoilu oli parempi kuin huomisella maratonilla: kahvia, urheilujuomaa ja pieniä stroopwafeleita. Hollantilaiseen tapaan meidät kukitettiin tulppaneilla ja ihme kyllä sain vielä elvytettyä palkintokukkasen kuusi tuntia myöhemmin uudessa majapaikassani. 

Juoksun jälkeen jäin hengailemaan aurinkoiselle Museumpleinille ja Rijksmuseumin puutarhaan, kunnes hyppäsin ratikkaan ja ajelin Olympiastadionille. Stadionilla oli eilistä reippaampi pöhinä päällä ja expossa jopa pientä tungosta. Expossa kävin poussailemassa viralliset kisakuvat, jotka olivat erinomaisen innovatiiviset. Vinkvink, Samuli & Co!

Let's roll!

Rijksmuseum

Voittajan elkeet ja kultatuoli

Museon puutarhassa

T-1!

Amsterdamin Olympiastadion - maratonin lähtö- ja maalipaikka, puolimaralaiset lähtevät stadionin ulkopuolelta

#tcssuperheroes

Tästä sisään...

Ja tässä lopputulos!

Salamavalojen välkkeestä suunnistin metrolla ja junalla takaisin hotellille, jossa tankkasin huolellisen lounaan ja pakkailin tavarat kasaan. Kolme päivää lentokenttähotellissa olisi mennyt jo liian hollantilaiseksi penninvenyttämiseksi ja halusin tietenkin päästä nauttimaan oikeasta Amsterdamista. Suhautin Intercityllä keskusta-asemalle ja kävelin uuteen majapaikkaani Room Mate Aitanaan. Hotellin nimi kuulostaa omaan korvaani ihan joltain käpyseltä rautatieasema-alueen hostellilta, mutta onneksi vastassa oli kivanoloinen uusi hotelli. En ole aikaisemmin käynyt päärautatieaseman pohjoispuolella, mutta jossain välissä tänne on rakennettu uusi upea oikeustalo ja sen viereen hulppea 12-kerroksinen hotelli. Ihana aurinkoinen huone 10. kerroksessa ja näkymät kohti keskustaa ja auringonlaskua. Kylpyhuone on melkein yhtä iso kuin Citizen M:n huone. Täällä on parempi viihtyä koko rahan edestä.

Room Mate Aitana

IJdock

Tuunattu hotellin minibaari :)

Ilta on sujunut hiljaisissa merkeissä. Puolimarahypetyksen olen purkanut tänne blogin sivuille ja maltoin olla talsimatta jalkoja ihan tukkoon kesäisessä lokakuun illassa. Ajatukset tulevasta puolimarasta ovat edelleen positiiviset. Juoksu oli aamuisella turistilenkillä kevyttä ja energisestä matkailumoodista huolimatta olen malttanut levätä kohtuullisesti ja ruokailuista olen pitänyt hyvää huolta. Loppuajan ratkaisee päivän vire, jota on mahdoton ennustaa. Virallinen tavoite on parantaa nykyistä 1:46 ennätystä, mutta aikasemmista Damin juoksuista viisastuneena yritän olla kiipeämättä takapuoli edellä puuhuun. 

Kohti maaliviivaa!

Toivottavasti iltapäivällä on kerrottavana tosi hyviä uutisia!

T. Juoksuturisti

Kaunis auringonlasku