Äkäslompolo Half Marathon

Päivä 3: Äkäslompolo Half Marathon

Kolmas hiihtopäivä ei poikennut sään osalta aikaisemmista päivistä: aamulla pikkupakkasta ja aurinko helotti pilvettömältä taivaalta. Tiistain olimme jo etukäteen päättäneet pitää kevyempänä palauttavana päivänä, joten hiihtokilometrejä emme kaavailleet ainakaan viittäkymmentä enempää.

Kolmas täydellinen Lappi-päivä

Aamulenkille suuntasimme Jounin kaupalle, koska pulkallinen ruokaa ei tosiaan riittänyt kuin kahdeksi päiväksi. Corenaisilla oli myös hirveä kriisi päällä, koska turkinpippurilakutkin olivat loppuneet. Kauppareissulla hamstarin apteekista kaiken maailman silikonilevyjä ja haavanhoitotuotteita, joilla suunnittelin pehmustavani nilkat lisärasitukselta. 

Valitettavasti 50 euron tuki paikallisen apteekin hyväksi ei tuottanut toivottua tulosta. Oikean nilkan sain kivuttomaksi, mutta vasen nilkka kipuili jo pelkästä monon näkemisestä. Yritin taiteilla nilkan päälle silikonilevyä ja monoon vaahtomuovia, mutta mikään ei auttanut. Jo ensimmäisen laskun jälkeen näin tähtiä eikä hiihtämisestä tullut yksinkertaisesti mitään. Purin hammasta ja puin mentaalista nyrkkiä. Täydellinen hiihtosää, mielessä Kukaksen valloitus – mindset oli jo hiihtoladuilla. Mutta tilanne oli täysin toivoton. En muista milloin harjoitukseen liittyvä asia olisi harmittanut näin helve... siis suunnattomasti. Poronpapanoita potkiskellen palasin takaisin mökille 600 metrin hiihtoreissultani. Minulla oli tasan kaksi vaihtoehtoa: jäädä mökkiin syömään kulhollinen energiapatukoita itsesäälin vallassa tai lähteä ylös, ulos ja lenkille. Onneksi valitsin jälkimmäisen vaihtoehdon.

Nilkkakipu johtui täysin monon aiheuttamasta paineesta, joten oletin juoksun onnistuvan entiseen malliin. Hivenen apeana kevensin vaatekerroksia ja vaihdoin monot Nimbuksiin. Ulkona ihmettelin hetken, miten tähän tilanteeseen oli oikein jouduttu. Lappi ja täydellinen hiihtosää – olin lähdössä juoksulenkille. Freaking awesome.

Lusikka kauniiseen käteen ja lenkille

Lönkottelin alamäkeen ensimmäiset kilometrit ja suuntasin Äkäslompolo Cityn läpi Kittilään johtavalle tielle. Pieni idealamppu syttyi pääni päälle ja kiertelin pari sivukatua toiveissani löytää Kuerin päälle johtava polku. Ja löysinhän minä polun, jota muutama lumikenkäilijä oli ehtinyt jo tallata. Nimbukset sopivat pehmeälle pöpperöpolulle huonommin, joten reittä myöten lumessa rämpiessäni tarakkaosasto sai loistavaa lajinomaista voimatreeniä. 

Matkalla huipulle: sunny shadow selfie ja jumissa lumessa

Vähitellen männyt katosivat ympäriltäni, kuuset pienenivät ja lopulta jäljelle jäi väin kitukasvuisia koivuja. Kuerin laki oli vain lunta, jäätä ja kovaa etelätuulta. Ketään ei ollut missään – tuulen ujelluksen lisäksi kuulin vain kaukaista lumikelkkojen kaasuttelua.

Huipulla!

Näkymät tunturin laelta olivat aivan huikaisevat: Ylläs tönötti silmieni edessä ja horisontissa siintelivät kauniit Pallaksen tunturit. Kuerin laelta bongasin myös virallisen merkityn lumikentäreitin, joka olikin täysin juostavassa kunnossa. Parin sadan laskumetrin loikottelu oli todella hauskaa ja pian löysin itseni jälleen Muonion tien varresta. Hölkkäilin pyörätietä kohti Muoniota muutaman kilometrin ja pyörätien loputtua käännyin takaisin. Äkäslompolossa arvoin kaksi sekuntia seuraava kohdetta ja Kuerin kauniista maisemista lumoutuneena suuntasin uudelleen kohti nousua. 

Tällä kertaa pääsin ylös vauhdikkaammin hyvin tallattua lumikenkäreittiä pitkin ja alaspäin rullailu sujui jo rutiinilla. Lopulta kotiovelle saapuessa matkamittarissa oli 21.2 kilometriä ja melkein 500 nousumetriä. Aikaa puolimaratonin kurvailuun kului 2:45 peruskestävyyttä ja mäkitreeniä yhdistellen.

Lopulta epäonnisesta ja hiihtopettymysten sävyttämästä hiihtopäivästä tulikin hieno juoksupäivä ja metsässä rämpiminen sai minut unohtamaan päivän vastoinkäymiset. Epäilen, etten pysty enää hiihtämään tämän reissun aikana, joten illalla tutkailin innolla maastoon merkittyjä lumikenkäreittejä. Aikomukseni ei todellakaan ollut lähteä lumikenkäilemään vaan juoksemaan hyvin tampatuille poluillle. Kai sinne ilman lumikenkiäkin voi mennä?

Reitti: Äkäslompolo-Kuer-Äkäslompolo-Kuer-Äkäslompolo

Pituus: 21.2 km

Nousua: 462m

Huippumesta: Kuer