My Rave Run

Runner’s Worldin jokaisen numeron alkusivuilla on koko aukeaman kokoinen kuva juoksijasta, joka onnenpekkana lenkkeilee mitä silmiähivelevimmissä maisemissa. Kuukausittain toistuvan juttusarjan nimi on ”Rave Run”. Nuo sanat kuvaavat täydellisesti omaa viikontakaista aamulenkkiäni heräilevässä Nizzassa.

Rave Run!

Alkuviikon täydellisen aurinkoiset aamut saivat loppuviikosta väistyä hieman sateisempien versioiden tieltä. Perjantaina heräsin kunnon aamulenkkeilijän tavoin jo puoli seitsemältä ja sain jopa lenkkivaatteetkin päälle, mutta juuri kun olin suuntamassa lenkkarini Nizzan kaduille, taivas repesi hetkellisesti. Lopulta pääsin matkaan vasta hieman ennen yhdeksää, mutta pieni viivästys ei hillinnyt menomonoja.

Aamulenkkireitin suunnittelua

Edellisenä päivänä olin innostunut pienelle turistiseikkailulle kartan kanssa ja päivän seikkailuista inspiroituneena aloin illalla tutkia alueen karttaa tarkemmin. Keskusta itäpuolelta löysin kartalta kolme näköalapaikkaa ja juoksijan mieltä kuumottavia porraspätkiä. Aamusateen tauottua suuntasin hotellista suorinta tietä Place Garibaldin kautta satamaan ja sieltä jatkoin rannan sijaan kohti kukkuloita. Lyhyen kiipeämisen jälkeen saavutin ensimmäiset etapin: Parc Castel de Deux Rois. Maisemat eivät olleet mitkään tajunnanräjäyttäjät, joten jatkoin matkaa. Turistikartan avulla onnistuin suunnistamaan itseni läheisten portaiden juurelle ja siitä alkoi melkoinen steppitreeni. Nousumetrejä kertyi nopsasti lähes kaksi sataa. Juoksu vaihtui kävelyksi. 

Aamun steppitreeni

Nousun loppupuolelta löysin ensimmäisen näköalatasanteen ja näkymät kohti Nizzan keskustaa, satamaa ja Colline du Châteauta olivat aivan huikeat. Hetken kameranrämppäilyn ja ihmettelyn jälkeen jatkoin tietä pitkin nousuani. Kukkulan päältä löysin Fort du Mont Albanin vanhan linnoituksen ja näkymät pitkin rannikkoa olivat suorastaan henkeäsalpaavan kauniit. Aurinko pilkisteli pilvien lomasta, meri kimmelsi ja Cap Ferrat’n ja Villefranche-sur-Merin kainalossa lahti hohti turkoosina. 

Villefranche-sur-Mer

Pieni seikkailija heräsi minussa eloon ja halusin heti tietää mitä seuraavan kukkulan takana oli. Maltoin kuitenkin mieleni ja pakotin itseni pysymään tunnin pituisessa lenkissä. Pakollisten unikkokuvien jälkeen lähdin rullaamaan alamäkeen. Intuitiivisella suuntavaistolla löysin seuraavan kukkulan Mont Boronin, jossa hiekkatie kiersi vanhan linnoituksen ja sitä ympäroivän vallihaudan ympäri. Maisemat eivät olleet yhtä huikeat kuin Fort du Montilta, mutta aamulenkissä matka olikin jälleen päämäärää tärkeämpi. Paluu kohti keskustaa olikin melkoista jäkitystä alamäkeen ja portaita alaspäin köpöttäessä en hirveästi päässyt rullailemaan ja nautiskelemaan miinusmerkkisistä nousumetreistä.

Aamukahvilla :)

Juoksu meni heittämällä omien suosikkilenkkieni kärkeen. Yhtä mieleenpainuvia reittejä pääsin viimeksi juoksemaan heinäkuisella Luxembourgin lomareissulla, jossa ravasin kaksi päivää jyrkkiä vuorenrinteitä ylös-alas ja edes-takaisin. Ranskalaiselle aamulenkille kertyi pituutta 8.7 km ja aikaa Nizzan kukkuloilla kulutin 1.15. Ja tämän lenkin aloitin siis aivan Nizzan ytimestä. Suosittelen!

Viime vuonna sekosin Clervaux'n lenkkimaisemiin :)

Keep on raving and running,
Laura <3