The unbearable lightness of wellbeing

Lomaviikkoni osui täydelliseen saumaan. Matkustin Nizzaan pää tyhjänä eikä takissakaan ollut hirveästi puhtia. Oli todella rentouttavaa päästä tuulettamaan ajatuksia ja päästellä laskusuuntaisen puolimarakevätkauden höyryt pois oikein kunnolla. Heittäydyin jo menomatkalla lomamoodiin: Bosen kuulokkeisiin kesähousea ja nenän eteen lasillinen shampanjaa :)

Ensimmäinen ilta Nizzassa

Nizza by night

Nizzassa kelit olivat aivan huikeat: aurinko paistoi viisi ensimmäistä päivää siniseltä taivaalta ja lämpötila huiteli +30 asteessa. Paikallisten mukaan kelit olivat kuin elokuussa parhaan lomasesongin aikana. Sään lisäksi hotellini La Villa Nice Victor Hugo oli täydellinen: viiden minuutin kävelymatka tanssistudiolle ja keskuskadulle Jean Médecinille eikä rantaan tai vanhaan kaupunkiinkaan ollut kuin kymmennen minuutin verkkainen kävelymatka. Näköalat huoneestani avautuivat läheisille kukkuloille, joiden taakse aurinko painui värjäten taivaan sinisen, pinkin ja violetin eri sävyillä. 

Ensimmäinen auringonlasku

Parvekenäkymät <3

Nizza oli ehdottomasti positiivinen yllätys. Ihastuin kaupungin siisteyteen ja upeisiin puistoihin. Kaupunki on turistikaupunki ja se todella haluaa näyttää parhaat puolensa lomasesonkina. Julkisen liikenteen verkko oli kattava ja bussilla pääsi ajelemaan melkein minne vain - tosin bussilla liikkuminen oli keskusta-alueella välillä turhauttavan hidasta. Kymppikerran kortti maksoi vain kymmenen euroa. Ja ihan vain vinkkinä jakoon, että pummilla ajelua ei kannata yrittää. Lipuntarkastajat muistuttivat espanjalaista guardia civiliä ja muutamaa kalabaliikkia sivusta seuranneena mitkään selitykset eivät menneet näille korstoille läpi :) Kaupungista löytyi myös näppärännopea raitiovaunu, mutta toistaiseksi verkosto on yhtä monimutkainen kuin Helsingin metroverkko: uuttuuttaan kiiltelevät vaunut suhasivat vauhdikkaasti yhtä linjaa edes-takaisin. 

Ehkä mukavin yllätys olivat itse nizzalaiset. Ihmiset olivat hillityn kohteliaita ja kanssakäymistä piristi ranskalaisten arkipäiväinen ystävällisyys. Sanoilla merci, je vous en pris, excusez-moi ja pardon pärjäsin jo pitkälle.

Kukkaloisto oli huikaisevaa!

En todellakaan ajatellut Nizzaa fitnesslomakohteena. Prioriteettilistan kärjessä keikkuivat shampanjalasilliset, aurinkotuolit, vanhan kaupungin jäätelöbaarit ja ravintolaillalliset. Ja tietenkin tanssi. Nizzan tanssimatka oli jatko-osa aikaisemmin Tallinnan lähellä Viimsissä järjestetyille kolmipäiväisille tanssimatkoille, joihin osallistuin entisessä pre-juoksu elämässäni. Juoksun noustua ykkösharrastukseksi Viimsin matkat ja tanssitunnit yleensäkin unohtuivat jonnekin sunnuntaipitkisten ja maraklubin treenien jalkoihin. Innokkaassa juoksupöhinässä en edes osannut kaivata tanssia. Talvella kuitenkin innostuin ajatuksesta viikosta auringon alla ja eräänä tammikuisena iltana varasin lennot. Sopivanhintaisen hotellin löytäminen olikin oma projektinsa, koska kesällä Nizzan hotellien hintataso on kirpaiseva. Ystäväni Tripadvisorin ja kestävien istumalihasten avulla se oikea hotellikin löytyi. Ajankohtakin oli aivan täydellinen: lähtö heti kevään viimeisen puolikkaan jälkeisenä päivänä, joten miniylimenokausi oli ready-set-go.

Tanssi on itselleni fiilistelyharrastus. En ole koskaan käynyt yhdelläkään tanssitekniikkatunnilla enkä virallisesti edes kehtaa sanoa harrastavani tanssia. Vuonna 2002 rakas ystäväni Pertsa alkoi pitää Turussa Jokirannan Elixiassa showtanssitunteja ja tuntien harjoituksia seuratessa opin perusaskeleet. Lisäksi olen kuunnellut 15 vuotta elektronista tanssimusiikkia, joten rytmitaju on kehittynyt siinä sivussa. Sen tärkeimmän elementin eli fiilistelyn ja heittäytymistaidon olen oppinut musiikin kautta – oppia on kerätty niin showdance-, aerobic- ja spinningtunneilta kuin klubi-illoista Ibiza-New York-Amsterdam –akselilla. Ensimmäiselle tunnille ajauduin puoliksi pakottamalla, mutta Paula Abdulin "Straight Up" vei minut täysin mennessään ensimmäisistä askelista lähtien. Muistan vieläkin ensimmäisen nelosen askeleet 13 vuoden jälkeen!

Viimeisen päivän irrottelut :)

Future Form Studio ja näkymät tanssisalin ikkunasta Rue Massenalle

Päivittäiset tanssitunnit toivat sopivan rutiinin laiskoihin lomapäiviin. Tunnit järjestettiin aivan Nizzan keskustassa kauniilla Future Form -studiolla, jonka omistajapariskunnasta Jenni on suomenruotsalainen tanssija. Studiolla on tarjolla muun muassa joogaa ja pilatestunteja ja opetusta järjestetään sekä ranskaksi että englanniksi. Päivittäiselle riehumiselle oli varattu kaksi tuntia: ensimmäiset kolme varttia lämmittelimme kehoa ja lopun ajasta paahdoimme sata lasissa uusia koreografioita. Jokaiselle päivälle oli oma koreografiansa ja parhaimpina päivinä sekaan heittettiin vielä toinen helpompi sarja (esimerkiksi afro). 

Etukäteen epäilin pontevasti, että minulla olisi vähintään kaksi vasenta jalkaa ja olisin autuaasti pihalla kaikista koreografioista. Juoksu ja tanssi – melkoinen parivaljakko. Asiaa ei tietenkään auttanut, etten ollut käynyt kuin yhdellä tanssitunnilla viimeisen kahden vuoden aikana. Jep, täysillä päin ja pää edellä ikkunasta ulos. Onnistuin kuitenkin jälleen yllättämään itseni ja tanssi sujui... no, melkein kuin tanssi. Aloitus Michael Jacksonin Bad-kappaleella oli täydellinen. Showtanssitunneista olen aloittanut ja siitä oli myös helpoin jatkaa harrastusta pitkän tauon jälkeen. Lisäksi juoksu on parantanut ihan hurjasti kehonhallintaa: core pysyy kasassa, lantio hallinnassa ja jalat nyt jaksoivat mitä vain. Aikaisemmin olen fyysisimmissä koreografioissa saanut sykkeet helposti yli 170:n anaerobisen kynnyksen tuntumaan, mutta nyt parin vuoden lenkkareiden ulkoiluttamisen jälkeen loppuvedoissa syke käväisi hetkellisesti maksimissaan 155:ssä (eli 15 lyöntiä yli aerobisen kynnyksen). Palauttava liikuskelu oli parasta mitä keholleni pystyin kisanjälkeisellä viikolla antamaan. Lämmössä varsinkin rintarangan liikkuvuus ainakin tuplaantui ja olkapäätkin alkoivat löytää tiensä pois sieltä korvista. Nilkkojen uhkaavista jännejumeistakaan ei ollut enää tietoa viimeisen kolmen päivän aikana. Ja se fiilis, kun sain jättää aivot narikkaan – korvaamatonta!

Preparation!

Tanssin jälkeen :)

Nähtäväksi jää, jatkuuko tanssiharrastus ennen seuraavan vuoden Nizzan tanssimatkaa vai vietänkö syksyn sunnuntait edelleen tiukasti juoksupoluilla :)

-Laura <3