Traveller's High: Levin ruskamaraton ja kympin vauhtileikittely
Kannatti taas lähteä
merta edemmäs kalaan - tai oikeammin Napariirin paremmalle puolelle juoksemaan.
Parin viikon takaisen kongressin keskellä onnistuin whatsappailemaan hienon
päähänpiston ja kymmenen päivän päästä löysin itseni jälleen matkalla kohtia
Leviä. Elokuussa heiluin Levillä hauskan kolmipäiväisen miniloman Levi Outdoor
Festin aktiviteeteista nauttien. Syksyisen viikonlopun urheilullinen anti oli
Levin Ruskamaraton. Maratonia en todellakaan juossut vaan tyydyin kymmenen
kilometrin pinkaisuun.
Viikonlopun kelissä oli parantamisen varaa eikä ruskakaan ollut vielä alkanut :) |
Kisamentaliteettini
oli tällä kertaa vähintään eriskummallinen. Harjoitusohjelmaan oli merkitty 8 x
1 km intervallit ja ensimmäisiä tonnin vetoja olin odottanut kuin kuuta
nousevaa. Midnightrunin rypemisen jälkeen kiinnostus tonnin vetoihin katosi
kuin syksyn viimeinen hyttynen tunturiin. Lähin urheilukenttä olisi
todennäköisesti löytynyt Rovaniemeltä, joten päätin juosta tonnin intervallit
Ruskamaratonin kympin kisassa.
Alkuverkasta tuli
melkoisen rapsakka, kun juoksin puolikkaan starttiviivalle kiirehtineen ystäväni
perässä kisapaikalle. Itselläni menopelinä oli Asicsin Nimbukset ja kaveri paineli
menemään maastopyörällään. Ilokseni jalat alkoivat jo alkuverryttelyssä
osoittaa elonmerkkejä. Kisa-alueella kannustin puolimaratoonarit matkaan ja sen
jälkeen jatkoin omia kisavalmisteluja: koordeja, venyttelyä ja avareita.
Onnistuin saamaan Suunnon näytölle jopa kolmosella alkavia kilometriaikoja,
jee!
Puolikkaan lähtö |
Lähtökarsinaan
tungin turhan myöhään ja juutuin rauhallisten sunnuntaihölkkääjien taakse.
Pujottelemalla kadun toiseen reunaan löysin vapaata rataa sen verran, että
pääsin rennosti matkaan. Päätin ottaa ensimmäisen puolikilometriä ylimääräisenä
verkkana koska alkuhässäkässä oli turha lähteä rynnimään ja lisäksi ensimmäinen
kilometri oli melkoisen puuduttavaa nousua.
Puolen kilometrin
jälkeen nappasin Suunnosta ensimmäisen vedon alkaneeksi ja ensimmäinen tonni
tuli taaperrettua melkein kokonaan ylämäkeen. Suurin haaste kisassa oli malttaa
palautella kaksi minuuttia vetojen välissä. Onneksi alkumatkasta rataprofiili
suosi intervallijuoksijaa ja ensimmäisen nousun jälkeen reitti kääntyi laskuun
ja pääsin palauttelemaan kevyesti hölkkäilen. Ensimmäisen puolikkaan tonnit
olivatkin helppoa kauraa, koska reitti oli pääasiassa loivaa laskua tai
tasaista ja Racereiden alla oli napakka asfaltti.
Hieman ennen puolimatkaa
lähestyimme kympin kääntöpistettä. Naisten kärki tuli hyvissä ajoin hurjaa vauhtia
vastaan. Käsistä ei voinut erehtyä: kärjessä viiletti Suomen kärkinainen
Johanna Peiponen. Omituisesta vauhdinjaosta huolimatta olin naisten sarjassa
kympin sakissa ja viiden kärki (=palkintosijoitus) oli ihan kevyen kiristyksen
päässä. Kääntöpaikan jälkeen tekikin todella tiukkaa heittää hölkkävaihteelle!
Pitkän alamäkirallattelun
jälkeen edessä oli parin kilometrin nousupätkä eikä juoksu tuntunut mitenkään
irtonaiselta. Palautteluissa oli pakko heittää välillä kävelyksi, ettei homma
mennyt ihan plörinäksi. Palautteluosuudet hyödynsin keskittymällä mentaalisen
tsempin keräämiseen ja kannustin maratoonareita. En tiedä mitä kanssajuoksijat
ajattelivat puuhastelustani: välillä painoin rinta rottingilla ohi ja hetken
kuluttua tulin hissutellen selkä edellä vastaan.
Kaksi viimeistä
kilometriä olivat hauskat, koska edessä oli pitkä ja loiva lasku. Viimeinen
palautus meni turhan reippailla vauhdeilla, koska alamäkeen oli liian hauska
rullailla. 9 km kyltin kohdalla aloitin varovaisen loppukirin. Edellä juokseva juoksija
kiristi myös vauhtia ja sain viimeiselle kilometrille hyvän peesin. Lopussa
tosin säästelin voimia ihan liikaa, koska loppusuoran koittaessa luulin, että
matkana olisi varttimaraton eikä kymppi. Loppusuoralle en siis ehtinyt kehittää
ihmeempää kiriä, kun vielä sata metriä ennen maalia luulin matkaa olevan
jäljellä vielä 600 metriä.
Oikeasti onnellinen |
Maaliviivan ylitin
erinomaisen hyvävoimaisena. Aikani oli ihan jäätävän hyvä huomioiden originelli
vauhdinjako: 45:54 ja tämänkertaisen juoksun saaliina oli naisten sarjan
yhdestoista sija. Juoksu oli vielä todella kaukana täydellisen rennosta ja
rasituksen lisääntyessä matkan aikana etu- ja takareidet alkoivat puutua
ylämäissä. Hengityksen puolesta juoksu oli erinomaisen kepeää. Viime viikon
notkuminen Midnightrunissa johtui todennäköisesti huonosta päivästä,
ylimääräisestä töihin liittyvästä rasituksesta ja heinä-elokuun övereistä
nousu- ja laskumetreistä. Intervallitreenin pystyn varmasti vetämään 45
minuuttiin tasaisella reitillä: Levillä nousumetrejä kertyi yli sata metriä
kympillä. Meno oli sen verran helppoa, että samaa vauhtia olisin hyvin jaksanut
puolikkaankin. Kisanjälkeisissä täpinöissä leikittelin mielessäni pähkähullulla
ajatuksella: nyt minulla on ponteva plan B Münchenin puolikkaalle, jos tasainen
vauhdinpito rasittaa liikaa henkistä kanttia.
KTT is new AMS? Seuraavaksi sinivalkoisin siivin kohti Mynsseniä. |
Treenisäätöterkuin,
Laura <3
Hah, olipa erikoinen juoksu! :D Melkoinen aika kuitenkin, onnea!
VastaaPoistaKIitos kaunis! Voin vain kuvitella mitä muut kilpailijat ajattelivat nykimisestäni! Yritin kovasti pysyä poissa tieltä palautuksissa :) Oli kyllä kiva juosta kymppi, joka ei edes oikeastaan tuntunut kympiltä. Kisaaminen olisi ollut varmasti raskaampaa, jos olisin yrittänyt juosta tasaisia 4:35 -kilometrejä.
PoistaOlemme joskus Cooperin testissä leikitelleet ajatuksella, kuinka hyvän saisi, jos vetäisi esim Liikuntamyllyn 200 metrin radalla suorat kovaa ja kaarteet kevyesti lasketellen.