Traveller's High: Levin ruskamaraton ja kympin vauhtileikittely

Kannatti taas lähteä merta edemmäs kalaan - tai oikeammin Napariirin paremmalle puolelle juoksemaan. Parin viikon takaisen kongressin keskellä onnistuin whatsappailemaan hienon päähänpiston ja kymmenen päivän päästä löysin itseni jälleen matkalla kohtia Leviä. Elokuussa heiluin Levillä hauskan kolmipäiväisen miniloman Levi Outdoor Festin aktiviteeteista nauttien. Syksyisen viikonlopun urheilullinen anti oli Levin Ruskamaraton. Maratonia en todellakaan juossut vaan tyydyin kymmenen kilometrin pinkaisuun.

Viikonlopun kelissä oli parantamisen varaa eikä ruskakaan ollut vielä alkanut :)

Kisamentaliteettini oli tällä kertaa vähintään eriskummallinen. Harjoitusohjelmaan oli merkitty 8 x 1 km intervallit ja ensimmäisiä tonnin vetoja olin odottanut kuin kuuta nousevaa. Midnightrunin rypemisen jälkeen kiinnostus tonnin vetoihin katosi kuin syksyn viimeinen hyttynen tunturiin. Lähin urheilukenttä olisi todennäköisesti löytynyt Rovaniemeltä, joten päätin juosta tonnin intervallit Ruskamaratonin kympin kisassa.

Alkuverkasta tuli melkoisen rapsakka, kun juoksin puolikkaan starttiviivalle kiirehtineen ystäväni perässä kisapaikalle. Itselläni menopelinä oli Asicsin Nimbukset ja kaveri paineli menemään maastopyörällään. Ilokseni jalat alkoivat jo alkuverryttelyssä osoittaa elonmerkkejä. Kisa-alueella kannustin puolimaratoonarit matkaan ja sen jälkeen jatkoin omia kisavalmisteluja: koordeja, venyttelyä ja avareita. Onnistuin saamaan Suunnon näytölle jopa kolmosella alkavia kilometriaikoja, jee!

Puolikkaan lähtö

Lähtökarsinaan tungin turhan myöhään ja juutuin rauhallisten sunnuntaihölkkääjien taakse. Pujottelemalla kadun toiseen reunaan löysin vapaata rataa sen verran, että pääsin rennosti matkaan. Päätin ottaa ensimmäisen puolikilometriä ylimääräisenä verkkana koska alkuhässäkässä oli turha lähteä rynnimään ja lisäksi ensimmäinen kilometri oli melkoisen puuduttavaa nousua.

Puolen kilometrin jälkeen nappasin Suunnosta ensimmäisen vedon alkaneeksi ja ensimmäinen tonni tuli taaperrettua melkein kokonaan ylämäkeen. Suurin haaste kisassa oli malttaa palautella kaksi minuuttia vetojen välissä. Onneksi alkumatkasta rataprofiili suosi intervallijuoksijaa ja ensimmäisen nousun jälkeen reitti kääntyi laskuun ja pääsin palauttelemaan kevyesti hölkkäilen. Ensimmäisen puolikkaan tonnit olivatkin helppoa kauraa, koska reitti oli pääasiassa loivaa laskua tai tasaista ja Racereiden alla oli napakka asfaltti.

Hieman ennen puolimatkaa lähestyimme kympin kääntöpistettä. Naisten kärki tuli hyvissä ajoin hurjaa vauhtia vastaan. Käsistä ei voinut erehtyä: kärjessä viiletti Suomen kärkinainen Johanna Peiponen. Omituisesta vauhdinjaosta huolimatta olin naisten sarjassa kympin sakissa ja viiden kärki (=palkintosijoitus) oli ihan kevyen kiristyksen päässä. Kääntöpaikan jälkeen tekikin todella tiukkaa heittää hölkkävaihteelle!

Pitkän alamäkirallattelun jälkeen edessä oli parin kilometrin nousupätkä eikä juoksu tuntunut mitenkään irtonaiselta. Palautteluissa oli pakko heittää välillä kävelyksi, ettei homma mennyt ihan plörinäksi. Palautteluosuudet hyödynsin keskittymällä mentaalisen tsempin keräämiseen ja kannustin maratoonareita. En tiedä mitä kanssajuoksijat ajattelivat puuhastelustani: välillä painoin rinta rottingilla ohi ja hetken kuluttua tulin hissutellen selkä edellä vastaan.

Kaksi viimeistä kilometriä olivat hauskat, koska edessä oli pitkä ja loiva lasku. Viimeinen palautus meni turhan reippailla vauhdeilla, koska alamäkeen oli liian hauska rullailla. 9 km kyltin kohdalla aloitin varovaisen loppukirin. Edellä juokseva juoksija kiristi myös vauhtia ja sain viimeiselle kilometrille hyvän peesin. Lopussa tosin säästelin voimia ihan liikaa, koska loppusuoran koittaessa luulin, että matkana olisi varttimaraton eikä kymppi. Loppusuoralle en siis ehtinyt kehittää ihmeempää kiriä, kun vielä sata metriä ennen maalia luulin matkaa olevan jäljellä vielä 600 metriä. 

Oikeasti onnellinen

Maaliviivan ylitin erinomaisen hyvävoimaisena. Aikani oli ihan jäätävän hyvä huomioiden originelli vauhdinjako: 45:54 ja tämänkertaisen juoksun saaliina oli naisten sarjan yhdestoista sija. Juoksu oli vielä todella kaukana täydellisen rennosta ja rasituksen lisääntyessä matkan aikana etu- ja takareidet alkoivat puutua ylämäissä. Hengityksen puolesta juoksu oli erinomaisen kepeää. Viime viikon notkuminen Midnightrunissa johtui todennäköisesti huonosta päivästä, ylimääräisestä töihin liittyvästä rasituksesta ja heinä-elokuun övereistä nousu- ja laskumetreistä. Intervallitreenin pystyn varmasti vetämään 45 minuuttiin tasaisella reitillä: Levillä nousumetrejä kertyi yli sata metriä kympillä. Meno oli sen verran helppoa, että samaa vauhtia olisin hyvin jaksanut puolikkaankin. Kisanjälkeisissä täpinöissä leikittelin mielessäni pähkähullulla ajatuksella: nyt minulla on ponteva plan B Münchenin puolikkaalle, jos tasainen vauhdinpito rasittaa liikaa henkistä kanttia.

KTT is new AMS? Seuraavaksi sinivalkoisin siivin kohti Mynsseniä.

Treenisäätöterkuin,

Laura <3