Keltaisessa letkassa kohti Pariisia!
Monet jäivät varmasti miettimään maaliskuisen blogikirjoituksen
jälkeen, että miten ihmeessä juoksufanaatikkko on käännytetty uuden äärellä
olevaksi alkeispyöräilijäksi. Blogi on toistaiseksi säästynyt pyöräinvaasiolta, mutta kevään ja kesän aikana pinkki juoksuhehkutus tulee
osittain korvautumaan keltaiselle pyöräilyhuumalla.
Team Rynkeby on pohjoismainen suuri hyväntekeväisyysprojekti, jonka juuret juontavat vuoteen 2002. Tuolloin 11
tanskalaista harrastelijapyöräilijää päättivät lähteä katsomaan Tour de Francea
ja matkaa varten he saivat hankittua muutaman sponsorin. Yksi matkan
sponsoreista oli Rynkeby Foods. Matkan jälkeen reissussa käyttämättä jääneet
lahjoitusvarat luovutettiin lastensairaalalle ja kauniista eleestä tuli vuosittainen
perinne. Team Rynkeby oli syntynyt.
15 vuodessa projekti on kasvanut 1700
pyöräilijän suuruiseksi mammutiksi ja meitä on mukana 44 joukkuetta Tanskasta,
Ruotsista, Norjasta, Suomesta, Islannista ja Färsaarilta. Lisäksi joukkueiden
mukaan Pariisiin lähtee 450 avustajan joukko.
Team Rynkeby Helsinki 2017 ensimmäisellä yhteislenkillä |
Suomesta mukana on tänä vuonna kuusi joukkuetta: Helsinki,
Espoo, Tampere, Turku, Jyväskylä ja Oulu. Itse poljen ensimmäistä kertaa Helsingin
tiimissä. Vuoden kestävän projektin aikana keräämme rahaa Sylvalle ja
Aamusäätiölle. Sylva on Syöpäsairaiden lasten ja nuorten yhdistys, jonka
tavoite on tukea syöpään sairastuneita lapsia ja heidän perheitään. Sylva
tukee, neuvoo, kouluttaa ja tarvittaessa jopa auttaa asunnon hankinnassa, jotta
potilaiden hoidot vierailla paikkakunnilla onnistuvat mahdollisimman sujuvasti.
Kolmannes kerätyistä varoista ohjataan suoraan Aamusäätiölle ja sitä kautta
edelleen suoraan syövän tutkimukseen ja hoitojen kehittämiseen.
Hakemusta kirjoittaessani mietin pitkään, miksi haluan
lähteä projektiin mukaan. Lähipiirini lapset ovat onneksi säästyneet syövältä.
Team Rynkeby oli minulle jo vuosien ajalta tuttu nimi, johon olin törmännyt
muun muassa blogeissa ja Instagramissa. Isoimman sysäyksen minulle antoi
kesäkuinen kohtaaminen yhden asiakkaani kanssa. Asiakas oli mukana viime vuoden
Team Rynkebyssä ja lyhyen vastaanoton aikana hänestä välittyi niin täydellinen
into ja energinen iloisuus projektia kohtaan, että hän puolivahingossa sai
minutkin liekkeihin ajatuksesta hakea mukaan seuraavan vuoden tiimiin. Pian
kohtaamisen jälkeen lähdin Alpeille ja siellä sain ajatukselle vahvistusta.
Ymmärsin, että olen kestävä ja parhaimmillani useita päiviä kestävissä
peruskestävyysnylkytyksissä. Vuorilla vauhti vain kasvoi päivä päivältä ja
pisimmän lähes 50 kilometrin pituisen päiväetapin jälkeen askel oli edelleen
kevyt ja iloinen. Riisuin materialismin ja heitin mielen ohuet
ajatusrakennelmat roskakoriin. Ja lievästi elämyshakuisena tapauksena ajatus
vuodenkestoisesta varsin fyysisestä projektista koukutti suunnattomasti.
Viimeisen silauksen hakemukselle antoi ex-rynkebyläisen Jukan tsemppaus ja
”joko hakemus on jätetty” –muistutukset. Kiitos, Jukka!
Täältä alkoi minun matkani kohti Pariisia elokuussa: TR-infotilaisuus Ruoholahdessa. Mukana Espoon tiimiläisiä. |
Pyöräilijänä olen kokematon, mutta olen projektissa
oppimassa uusia taitoja niin pyöräilyn kuin hyväntekeväisyystyön parissa.
Kokemattomuudestani en ole ottanut paineita: viime vuonna mukana oli
tiimiläisiä, jotka eivät olleet pyöräilleet koskaan maantiepyörällä. Itselläni
takana on kaksi kesää maantiepyörän selässä ja viisi vuotta täysin fanaattista
spinningharrastusta, jolloin oli ihan perusteltua polkea neljä tuntia spinningiä
putkeen. Ihania olivat kesät, jolloin kutsuimme toisiamme treenikaverini kanssa
Ms Hincapieksi ja Ms Armstrongiksi. Olen kokenut pyöräilyn koukuttavuuden jo
aikaisemminkin. Nyt rakkautta lämmitellään uudelleen kokoluokkaa isommassa
mittakaavassa. Edessä on matka Helsingistä Travemünden kautta Pariisin ja
matkalla ehdimme tehdä tuttavuutta niin Saksan sivutuulien kuin Belgian
mäkienkin kanssa.
7 kk hakemuksen kirjoittamisesta hain Beben (eli Baby-Bianchin) kotiin Velo&Oxygenilta |
Mitä Team Rynkeby vaatii? Ennen kaikkea projekti kysyy
sitoutumista. Meillä on yhteistreenejä kahdesti viikossa. Talvikaudella poljimme
tiistaisin hapokkaita tykityksiä Lauttasaaren liikuntakeskuksessa: 60-120
minuuttia spinningiä, kadenssit kaikkea 40-160 välillä ja kyllä siellä on
viimeisissä vedoissa anaerobiset kynnykset olivat paperia. Itselleni tiukkojen
spinningtuntien mahduttaminen kalenteriin oli haasteellista, koska keskiviikot
oli varattu laatuajalle Myllyn 200
metrin juoksurataa kiertäen ja kaksi tehoharjoitusta peräkkäisinä päivinä ei
jätä käteen kuin mustan pekan. Viikonloppuisin kävelimme tai spinnailimme kolmen
tunnin peruskestävyystreenejä. Lisäksi ohjelmassa on ollut tiimi-iltoja,
ryhmäajokoulutusilta, kaksi ihanan haastavaa treeni-iltapäivä Training For
Warriors –salilla ja osallistuminen kansainväliseen lasten syövän päivään.
Parhaimpina härkäviikkoina ohjelmaa on ollut viitenä päivänä viikossa. Päälle
tulevat vielä mesessä viestittelyt, jotta tulevat tapahtumat onnistuvat
suunnitellusti, ajopaidassa on sponsorilogoja, huolto pelaa ja Facebook-sivu
päivittyy. Projektiin ei kannata lähteä mukaan, jos ajatuksena on päästä
polkemaan kiva pyöräreissu Pariisiin.
Tätä tämä talvi oli: kahdessa kuukaudessa 46 tuntia wattbikehäkkiä ja päälle 20 tuntia spinningiä |
Viikon pyöräilyrutistus ja 200 km päivämatkat vaativat
vankan peruskestävyyspohjan ja pyöräilyyn pätevät samat lainalaisuudetkin kuin
juoksuun: juoksijaksi tullaan juoksemalla ja pyöräilijäksi satulan selässä
istuen ja pyörittämällä kampea tunnista toiseen. Sivulauseessa
heitetyn porkkanan ansiosta juoksu jäi ruman ankanpoikasen asemaan jo talvella ja
pääasiassa treenit olivat jo talvella spinningiä ja wattbiken hinkkaamista. Juoksussa
määrä korvasi laadun ja ihan puskista tämä täysin harkitsematon ja hatusta
vedetty treenikonsepti toi hyvää lentoa myös juoksuun. Myönnän, että olin
henkisestikin sopivan avoin uusille haasteille -
juoksun kanssa kärsin joulukuussa pienoisesta taisteluväsymyksestä ja
oli suorastaan helpottavaa suunnata ajatukset aivan uuteen tavoitteeseen. 15
tunnin treeniviikot eivät siis ole olleet vastentahtoista puurtamista vaan
aidosti inspiroivaa tekemistä, joka on muistuttanut minua 15 vuoden takaisista
hetkistä, jolloin todella koukkuunnuin endorfiineihin.
Kyllä ulkolenkit maistuvat, vaikka välillä on tullut räntää päin naamaa! Porvoossa paistoi onneksi aurinko :) |
Maaliskuun lopulla wattbikehäkin ovi sulkeutui tämän
treenikauden osalta ja voi sitä iloa, kun sain alle ensin cyclon ja pari viikkoa
myöhemmin palmusunnuntain kunniaksi keltaisen Bianchin! Tällä hetkellä tiimin
kanssa treenataan kahdesti viikossa torstaisin ja sunnuntaisin ja
vapaaehtoisia yhteislenkkejä on tarjolla viikottain. Juoksussa tavoitteena on
pitää askel siinä kuosissa, että kavereille luvatut 1:40-1:45 jänistelyt
puolikkailla tuntuvat vielä mukavalta puuhalta. Mietitään sitten syksyllä uusia
juoksujäyniä!
Jauhaa jauhaa,
Laura <3
Uusissa ajovaatteissa 8 kk hakemuksen kirjoittamisen jälkeen! |
Kommentit
Lähetä kommentti