Juoksijan Barcelona - vamos!
Maanantai 29.2.
Karkauspäivä – mikä ihana tekosyy karata lomalle muutamaksi
päiväksi. Hiihtoloman jälkeinen maanantai oli yllättävän rauhallinen töissä ja
lounastauolla ehdin hoidella uudet verokortit postiin ja kalpeanaama muisti
käydä ostamassa jopa aurinkorasvaa. Uneliaalla lennolla bongasin New Yorkin
maratonin treenipaitaan pukeutuneen miehen ja tämän Runner’s Worldin uusinta
numeroa lukevan kaverin. Kädessä keikkui Naritan lentokentän ostoskassi.
Kaverit olivat kuulemma tyytyväisiä kisaan (siis edellisviikonloppuna juostuun
Tokion maratoniin): ”We finished and got the medal.”
Airbus 321 kiidätti minut
etuajassa Barcelonaan ja kokoluokkaa pienempi Airbus edelleen Placa Catalunyalle.
Jälkimmäisessä oli ilmainen Wifi ja jopa puhelimen latausmahdollisuus. Wink wink,
Finnair. Kaikkien herkkujen lisäksi bussimatka kentältä keskustaan oli supernopea – voin suositella!
Lyhyen taksimatkan jälkeen lösähdin tyytyväisenä hotellihuoneen sängylle. Matkailijan
iloksi huoneesta löytyi tervetuliaslahjana lajitelma tapaksia ja sain
tyytyväisenä ottaa jatkolennon höyhensaarille.
Oho, selfie! |
Tiistai 1.3.
Ei huonompi aloitus maaliskuulle. Nukuin yön kuin tukki ja
kiitos sisäisen kelloni ja tunnin aikaeron heräsin jo ennen aamuseitsemää.
Ylös, ulos ja lenkille ihmettelemään heräilevää Barcelonaa. Suuntasin
Montjuic-vuorelle, jossa olen heinäkuussa 2004 kokenut elämäni ensimmäisen
runner’s high’n.
Huomenta, BCN! |
Montjuic |
Otin kuvia koko päiväkiintiön edestä eikä valmentajaltakaan
tullut moitteita ylimääräisestä keulimisesta lenkin pituuden osalta. Tunnin
verran loikin vuoren rinteitä ylös-alas ja välillä pysähtelin venyttelemään.
Samalla päätin uuden kuukauden haasteen: venyttelen joka päivä
lonkankoukistajat ja pakarat. No excuses. Aamupalan hain juoksureitille
osuneesta kahvilasta ja tankkauksen jälkeen suuntasin hotellin kattoterassille
venymään vielä lisää. Päivän lepäsin ja
valmistauduin illan treeniin.
Aamupalalla |
Ex tempore joogasali :) |
Illaksi luvassa olikin jotain aivan spesiaalia: 5 x 8 min
vedot ylä-VK- ja MK-alueella. Oh yeah, bring it on! Suuntasin Barcelonetan
rantakadulle muiden juoksevien turistien ja paikallisten sekaan. Jatkoin
rantakatua niin pitkälle kuin maisemat jaksoivat kiinnostaa ja vielä vähän
pidemmällekin, kunnes kolmannen vedon puolivälissä kurvasin takaisin päin. Odotetusti
jouduin himmailemaan menohaluja, kun syke yritti vaivihkaa keulia liian
korkealle pienissä töppyröissä. Askel tuntui lentävän ainakin omissa
mielikuvissani – todellisuus lienee sitten toinen juttu. Oli aivan huikea
tunne, kun tossu piti ja juoksu tuntui taas JUOKSULTA. Askel ei nuljunut eikä
lumen alle piiloutunut jäätikkö vetänyt mattoa jalkojen alta jokaisessa
mutkassa. Vauhdit huitelivat 4:40 – 4:25/km ja viimeisessä kahdessa vedossa
taisin harjoitusohjelmaan höpistä endorfiinihuuruissa jopa ”suorastaan
mukavuusalueella juoksemisesta”. No, tuossa vauhdissa onkin syytä viihtyä 21
kilometriä ja osia päälle tämänaamuisella Berliinin puolikkaalla.
Kauden ensimmäinen shortsilenkki! |
14 kilometrin
kurvailun jälkeen palkitsin hyvin palvelleet jalkani viileähkössä Välimeressä
ja kylmähoidon viimeistelin hotellin uima-altaassa, jonka aurinko oli ehtinyt
lämmittää noin 12-asteiseksi. Mitä sitä juoksija ei tekisi palautumisen
nopeuttamiseksi! Iltakävelyllä suuntasin tsekkaamaan Bikila-urheilukaupan,
josko heidän valikoimiinsa olisi ilmaantunut upouusi Salomonin juoksureppu,
jota tulen tarvitsemaan kesän juoksureissulla. Reppua en löytänyt, mutta mukaan
tarttui Niken superpirteä toppaliivi, josta olin haaveillut joulustä lähtien. Palvelu oli aivan superhyvää
ja samalla sain huippuvinkin Barcelonan parhaista juoksumaastoista.
Kaupanpäälisiksi myyjä taisi suostutella minut
puolivahingossa ensi kevään Barcelonan puolimaralle LOL!
Keskiviikko 2.3.
Jälleen täydelliset yöunet! Eilinen puolimaraton painoi
hieman jaloissa ja iltatankkauksesta huolimatta heräsin nälkäisenä. Odotetusti
askel oli kaukana edellisillan vauhti-iloittelusta. Suuntasin kohti pinkkiä
taivaanrantaan ja auringonnousua. Aaah, nyt mieleen nousevat romantisoidut
kuvat juoksijasta, hiekkarannasta, pauhaavista aalloista ja auringonnoususta!
Toki kävin rannalla vähän juoksentelemassa saadakseni siloitetttua matskua
Instagramiin, mutta muuten säästin akilleksia kipeyttävän hiekassa rypemisen
muiden iloksi.
Hölkkäilin täysin päämäärättömästi rantaviivaan pitkin – ainoa
päähän mahtuva ajatus oli aamupala! Tunnin kurvailun päätteksi pelastauduin
hotellille. Kävin vielä kiusaamassa pikkuruisella hotellin kuntosalilla
core-gluteus –osastoa (suomeksi vatsa-pakara, mutta en tunnusta harrastavani RVP-jumppaa...)
ja tunnollisesti venyttelin lonkat. Eiliseen tapaan uitin koipiani jääkylmässä
uima-altaassa muutaman minuutin ja muut paikalle eksyneet hotellivieraat
katselivat minut hieman kieroon, kun pulikoin altaassa huulet sinisinä.
Huoneessa heitin nopeasti kamat kasaan, koska ihastuttavan hotellini hinnat
olivat loppuviikosta turhan suolaiset omaan makuuni. Aamupalaa rouskutin
menemään koko rahan edestä, kuten kuvasta näkyy.
Urheilevan nuoren brunssi... |
Päivällä kävin pyörähtämässä Sagraga Familialla, mutta
pelipaikalle päästyäni totesin, ettei minusta ole edelleenkään tullut turistia.
Päädyin istuskelemaan kaikessa rauhassa puiston penkillä ja nautin upean
keväisestä päivästä. Jakarandojen hento vihreys oli taydellistä. Kevät! Yritin
olla ahdistumatta vääjäämättömästä paluusta koti-Suomeen.
Iltapäivästä porhalsin lähemmäksi Montjuic-vuoren rinteitä
ja majoituin aivan ihanaan Brummelliin. Harvoin kirjoitan mitään juoksun
ulkopuolelta, mutta tämä hotelli ansaitsee ihastuneen matkailijan hehkutuksen.
Kolmen tähden hotelli, viiden tähden palvelu ja seitsemän tähden sänky. Ja off
season -hinta aamupaloineen 100 euroa yöltä. Huone aamuaurinkoineen oli kuin
allekirjoittaneen ”matkailijan päiväunet” –osastosta.
Ihastuneiden huokauksien
saattamana kiskaisin kompressiopöksyt jalkaan ja suuntasin hotellin ulko-ovelta
suoraan Montjuic-vuorelle. Hurja tuuli riepotteli urbaania vaeltajaa, joka
onneksensa löysi vuorelta täydellisen paikan auringonlaskun ihailuun. Reilussa
vuorokaudessa olin juossut Barcelonan katuja 32 kilometriä, joten iltalenkillä
en todellakaan juossut! Respan ihana Oscar auttoi minua suunnittelmaan
seuraavan päivän juoksureittiä keskustan ulkopuolella. 24/7-juoksija oli
valmiina seuraavaan päivään.
Torstai 3.3.
Huomenta, Barcelona! Loman vaikutukset alkoivat tuntua ja
tiukasta treenistä huolimatta heräsin virkeänä ja suorastaan inspiroituneena.
Mieli paloi heti aamusta keskustan ulkopuolisille kukkuloille, mutta
mahdollisten logististen ongelmien vuoksi suuntasin tutulle ja turvalliselle
rantabulevardille. Ohjelmassa oli 50 minuutin kevyesti kiihtyvä VK ja tämän
treenin sain rentoilla ala-VK-alueella. Sen verran kilometrejä oli jaloissa,
että kovempaan treeniin ei ollutkaan tulenpalavaa halua.
Nautiskelin
lenkkareissa rantabulevardin parhaat palat edestakaisin ja loppuverkassa
pysähdyin Costa Coffeen terassille cappuccinolle ja tuoremehulle. Uusin voimin
jaksoin hotellin aamupalapöytään. Brummelsin uima-allas oli vielä
talviteloilla, joten palauttava kylmähoito jäi väliin. Päivän rentoilin
parvekkeella ja auringosta inspiroituneena jaksoin kirjoittaa jopa muutaman
postikortin. Sukulaiset ja ystävät tuntevat pahat tapani ja yleensä olen liian
laiska lähettelemään postikortteja...
Iltapäivän pohdiskelin polttavan ongelman kanssa. Passeig de les Aigües vs lepo? Sense
or sensibility? Järki huusi lepoa, mutta mieli paloi vielä kevyelle
maisemalenkille. Lopputulos ei yllättänyt. Suhasin metrolla Penitents-asemalle
ja siitä lyhyt vaellus kukkuloille. Parkkipaikalta alkoi aivan huikaisevan upea
9 km ulkoilureitti, joka on niin juoksijoiden, kävelijöiden kuin maastopyöräilijöiden
suosiossa. Arkena reitillä oli väljää, mutta voi vain kuvitella
viikonloppuryysiksen. Itse rajoitin lenkin kokonaiskeston siirtymisineen
tuntiin ja varsinaista ulkoilureittiä ehdin höntsätä vain reilu 2 km
suuntaansa. Maisemat Barcelonan yli Välimerelle olivat aivan huikaisevat ja
näköalat kukkuloiden suuntaan olivat myös pysäyttävät. Päivän kuvakiintiö
täyttyi jälleen helposti.
Kotimatkalla pysähdyin vielä ihanassa Teresa’s kahvilassa, joka mehu- ja
smoothievalikoimiltaan muistutti New Yorkin Juicepress-ketjua. Nappasin mukaan
mehun, smoothien ja smoothiekulhon ja palastauduin viilenevästä illasta
hotellihuoneen rauhaan.
Perjantai 4.3.
Vasemmalla siintävät Pyreneiden lumipeitteiset huiput,
edessä päin odottavat Alpit. Ei, ei, ei! En halua vielä palata kotiin! Minulla
jäivät asiat ihan kesken Barcelonassa – voisin hyvin nauttia vielä kaksi päivää
auringosta, merestä, auringonnousuista ja –laskuista. En kykene, en pysty...
Onneksi HCR Street Teamin ensitapaaminen, viikonlopun Go
Expo –messuilut ja kaheli polkupitkis ihanien kavereiden kanssa pitivät minut
tolkuissani kotimaan harmaudessa. Work hard, play harder! Onneksi
lentovarauskalenterissa on vielä viisi käyttämätöntä tikettiä uusiin
lenkkimaisemiin.
Tässä vielä juoksijan Barcelona lyhyesti: Montjuic,
Barceloneta, Bikila, Passeig de les Aigües, Teresa’s, Brummels!
Tsemppiä kevään treeneihin!
-Juoksuturisti
Upeita kuvia!! Ja hyviä treenejä. :)
VastaaPoistaPäivät Barcelonassa olivat todella mahtavat - sekä fiiliksen että treenien puolesta. Inspiroituneena valokuvaaminenkin on ilo :)
Poista