Flunssa ja urheilu - lepoa vai treeniä?

Hukkaan aikaani sohvalla. Tälle päivälle oli kalenteroituna sekä Helsinki Half Marathonin järjestämä talvijuoksutreeni Pirkkolassa että iloinen puolitoistatuntinen tanssitreeni Aleksanterin Teatterissa. Eilen heräsin kuitenkin kipeän kurkun ja särkevien lihasten kanssa. Päätä oli kipeä ja tukkoinen eikä ajatus luistanut töissä. Treeni-into olisi piukassa, mutta onko minulla mitään asiaa lenkkipoluille tai tanssisalille?

Endorfinisti olisi välittömästi vetämässä juoksukenkiä jalkaan ja pakkaamassa urheilukassia täyteen treenivaatteita. Tanssitunnin jälkeen voisin hyvin käydä vielä kuntosalilla tekemässä lihaskuntotreenin ja jäädä sen jälkeen venyttelemään ja saunomaan! Eihän minulla ole edes kuumettakaan...

Seli-seli!

Maalaisjärki ja ammattiminä käskevät kuitenkin jäädä kotiin lepäämään. Onko sairaana treenaamisesta mitään hyötyä? Voiko siitä olla vaaraa? Vastaus ensimmäiseen kysymykseen on ”ei” ja jälkimmäiseen ”kyllä”. Tämänpäivän urheilut rajoittuvat siis olympialaisten seuraamiseen ja Greyn Anatomia –maratoniin.

Flunssa – mikä riesa!

Flunssa eli lentsu, nuhakuume, äkillinen ylähengitysteiden limakalvontulehdus on virustauti, jonka aiheuttajia on tiedossa yli 200. Yleisin aihettaja on rinovirus. Keskimäärin terve aikuinen sairastaa vuoden aikana 2-4 flunssaa. Oireet kestävät yleensä viikon tai puolitoista, mutta joskus tauti voi pitkittyä parinkin viikon mittaiseksi. Koska kyseessä on virustauti, ei antibiooteista ole apua. Hoitokeinoja on niin monta kuin on sairastajaa, mutta yleisimmät lienevät lepo ja oireenmukainen lääkitys. Itse suosin melkein kaikkea mitä kaapista löytyy: tuoretta inkivääriä, C-vitamiinia purkista, appelsiineista ja mustaviinimarjoista, teetä ja sitä lepoa.

Kaikki konstit ovat sallittuja!

Ihan kaikkea ei kuitenkaan kannata kokeilla...

Urheilijalle hengitystieinfektiot aiheuttavat harmillisia taukoja harjoitteluun, laskevat suorituskykyä ja voivat estää jopa osallistumisen kilpailuun – joka pahimmassa tapauksessa on  kauden päätavoite. Viikon kuumetaudin on osoitettu heikentävän voimaominaisuuksia 15 prosenttia ja kestävyysominaisuuksia peräti 25 prosenttia!

Osa suorituskyvyn heikkenemisestä johtuu elimistön pyrkimyksistä torjua infektio ja osa vuodelevosta - pelkän viikon vuodelevon TERVEILLÄ tutkimushenkilöillä on osoitettu huonontavan maksimaalista hapenottokykyä 6%. Suorituskyvyn heikkeneminen johtuu vuodelevon lisäksi proteiinien kataboliasta, jonka voimakkuus on yhteydessä kuumeen kestoon ja voimakkuuteen. Kuumeen aikana elimistö tarvitsee aminohappoja immuunisolujen toiminnan tukemiseen ja hukattujen glykogeenivarastojen uudistamiseen maksassa. Ja mistäs niitä aminohappoja otetaan – lihaksista tietenkin!

Liikunta ja vastustuskyky

Yleinen käsitys on, että liikunnanharrastamisen ja ylähengitystieinfektioiden yleisyyden välillä vallitsee J-muotoinen riippuvuus.

Suomeksi tämä tarkoittaa sitä, että liikuntaa täysin harrastamattomilla on enemmän ylähengitystieinfektioita kuin säännöllisesti ja korkeintaan kohtuullisen rasittavaa liikuntaa harrastavilla. Toisaalta liian kova tai pitkäkestoinen urheilusuoritus saa aikaan ohimenevän vastustuskyvyn laskun ja näin ollen kovaa treenaavilla tavoitteellisilla kuntoilijoilla, huippu-urheilijoilla ja kovan kilpailun jälkeen sairastumisriski on suurempi kuin maltillisesti harjoittelevilla ja jopa liikunnallisesti täysin inaktiiveilla verrokeilla. Liika harjoittelu voi ajaa myös ylirasitustilaan, mikä altistaa myös tulehduksille. Esimerkiksi maratonin juoksemisen jälkeen riski sairastua hengitystieinfektioon on suurentunut kahden viikon ajaksi. Lisäksi infektioherkkyyttä lisäävät sekä matkustaminen että mahdollinen stressi ennen kisaa. Ja tietenkin tuhansien muiden juoksijoiden kohtaaminen lisää altistumista taudinaiheuttajille.

Liikunnan kohtuukäyttäjiä ilahduttaa myös tieto, että heillä flunssien kesto on lyhyempi kuin sohvaperunoilla tai tiukasti treenaavilla huippu-urheilijoilla.

Onko sairaana harjoittelusta hyötyä?

Elimistölle äkillinen sairastuminen on rasitustila. Elimistön voimavarat menevät sairaudesta toipumiseen eivätkä ne riitä harjoitusrasituksesta palautumiseen. Normaali anabolinen harjoitusvaikutus jää saavuttamatta sairaana harjoitellessa. Kevyt jalkeillaolo ja liikuskelu voinnin mukaan ovat tietenkin sallittuja.

Onko sairaana harjoittelusta haittaa?

Pelätyin ja vakavin komplikaatio on myokardiitti eli sydänlihastulehdus, joka usein liittyy hengitystieinfektioon. Yleisimpiä aihettajia ovat enterovirukset, coxsackievirukset, adenovirukset, influenssavirukset, mononukleoosia (eli pusutautia) aiheuttava Epstein-Barrin virus ja sytomegalovirus. Bakteereista myokardiittia aiheuttavat erityisesti nielurisatulehdusta aiheuttava beetahemolyyttinen streptokokki ja Mycoplasma pneumoniae. Eläinkokeissa on osoitettu, että rasitus lisää virusten määrää sydänlihaksessa ja tällä mekanismilla infektionaikainen urheilu voi lisätä riskiä sairastua myokardiittiin ja myös pahentaa tulehduksen aiheuttamaa kudostuhoa sydänlihaksessa. Osa hengitystieinfektion aikaisista sydänlihastulehduksista ovat oireettomia tai hyvin vähäoireisia, joten liikunnan harrastamisella viattomantuntuisenkin flunssan aikana voi olla ikäviä seurauksia.

Sydänlihastulehduksen aiheuttamia EKG-muutoksia

Tyyppioireena myokardiitissa on rintakipu, joka voi olla luonteeltaan puristavaa tai terävämpää ja kipu voi liittyä hengitykseen. Myokardiitti voi aiheuttaa myös rytmihäiriötuntemuksia, hengenahdistusta, rasituksensiedon heikkenemistä ja poikkeavaa väsymystä. Sydämessä voidaan todeta johtumishäiriöitä ja pahimmassa tapauksessa vakava sydänlihastulehdus voi johtaa äkkikuolemaan tai äkilliseen sydämen vajaatoimintaan. Myokardiitin toteaminen on lääkärin tehtävä ja tutkimusarsenaaliin kuuluvat muun muassa stetoskooppi (sivuäääni sydämestä), laboratoriokokeet (sydänlihasmerkkiaineiden ja tulehdusarvojen nousu), EKG (ST-muutokset, johtumishäiriöt, kammiolisälyönnit ja muut rytmihäiriöt), keuhkokuva (sydämen suurentuminen) ja sydämen ultraääni (sydämen pumppausvoiman heikkeneminen, sydämen ympärille voi kertyä nestettä).

Haluatko nyt lähteä lenkille sairaana? En minä ainakaan.

Maltti on valttia – urheilijan check list flunssan aikana

*Äkillisen ylähengitystieinfektion aikana ei saa urheilla komplikaatioriskin ja suorituskyvyn heikkenemisen vuoksi.

*Sairaana urheilusta ei ole myöskään mitään hyötyä, koska infektion aikana ei saada harjoitusvastetta.

*Mikäli ruumiinlämpö on kohonnut 0,5 – 1 asteen normaalista tai sinulla on yleisoireita (yleinen sairaudentunne, lihas- ja nivelkivut, päänsärky) on liikunta parempi jättää väliin. Kevyt liikuskelu ja jalkeilla olo on sallittua voinnin mukaan.

*Hyvin lievän infektion (esimerkiksi pelkän nuhan) yhteydessä kannattaa alkuvaiheessa seurailla varovaisesti mihin suuntaan tulehdustauti kehittyy. Parin päivän ylimääräinen lepo ei kaada kenenkään maratontavoitteita, mutta voi estää monilta ikäviltä jälkitaudeilta ja jopa monen viikon pakkolevolta.

*Nieluinfektioiden kanssa kannattaa olla varovainen. Streptokokin aiheuttamaan nielutulehdukseen (angiina) liittyy sydänlihastulehduksen riski. Toisessa nieluoireisessa infektiotaudissa mononukleoosissa eli ”pusutaudissa” perna saattaa suurentua sydänlihastulehduksen mahdollisuuden lisäksi. Suurentunut perna voi revetä esimerkiksi kontaktilajeissa tai painonnostossa.

Milloin takaisin urheilun pariin?

Liikunnan pariin on turvallista palata, kun infektion yleisoireet, kuume ja yleinen sairaudentunne ovat väistyneet ja sairauden aikana kohonnut leposyke on normaalistunut. Lievän nuhataudin aikana kevyen liikunnan harrastaminen lienee turvallista, mutta rajuihin kilpailusuorituksiin kannattaa vain lähteä täysin terveenä. Sairauden jälkeen normaaliin harjoitusrytmiin kannattaa palata varovasti ja lisätä harjoitusten kestoa ja tehoa vähitellen.  

Pysy terveenä!

Infektioiden estäminen on paljon helpompaa kuin sairastaminen. Kaikista tärkeintä on hyvä käsihygieni. Pese siis käsiä!!! Nämäkin keinot kannattaa testata:

Rauhalliset toipumisterveiset täältä sohvalta - pysykää terveinä!

-Laura

Lähteet:

Ilkka Vuori, Simo Taimela: Liikuntalääketiede (Duodecim)

Sinikka Pohjala-Sintonen: Myokardiitti - haaste kliinikolle (Suomen lääkärilehti 40/2006 4073-4079)

Miika Hernelahti, Olli J. Heinonen: Ylähengitystieinfektiot ja liikunta (Suomen lääkärilehti 10/2008 943-946)

(tästä artikkelista lainasin myös blogin suomenkieliset taulukot)