Porrasjuoksua, vauhtileikittelyä ja sunnuntain pitkistä - puoli vuotta Helsinki City Marathonille!

Heiaheia!

Flunssa on selätetty ja on aivan mahtavaa olla taas terveiden kirjoissa. Pääsin jo viikonloppuna normitreenien pariin – tästä on hienoa jatkaa valmistautumista kohti kevään ja kesän juoksukisoja. Sunnuntai olikin tietynlainen henkinen merkkipaalu pitkän harjoituskauden keskellä: Helsinki City Marathoniin on puoli vuotta aikaa!

Siellä se nimi keikkuu ilmoittautumislistalla... 6 months to go!!!

TÄÄLTÄ pääsee mukaan!

Talveen suhtautuminen on ollut tänä vuonna todella kaksijakoista. Ensin toivoin, että leudon alkutalven loistavat juoksukelit olisivat jatkuneet ikuisesti. Sitten yhtenä tammikuisena viikonloppuna talvi tuli kuin tulikin ja kauniit aurinkoiset päivät ja kipakat pakkaset piristivät mieltä. Mutta tämänhetkisessä ”talvessa” ei ole mitään mieltä. Viime vuonna kävin viikonloppuisin ja töiden jälkeen nautiskelemassa Paloheinän laduista ja tänä vuonna jopa harkitsin osallistumista Finlandiahiihtoon. Molempina päivinä, tietysti. Tämänhetkinen hiihtokilometrisaldo näyttää kuitenkin pyöreää nollaa... Tämä semitalvi on jo niin nähty. Voisimmeko siirtyä suoraan kevääseen, kiitos! Nastalenkkaritkin laitoin jo tänään toiveikkaasti takaisin kenkälaatikkoon.

Talvimaisemaa?

Viime viikon treenit starttasivat rauhallisesti. Nukuin maanantain vastaisen yön todella huonosti: heräsin keskellä yötä tukkoiseen nenään ja kipeään kurkkuun ja aamulla olo oli surkean nuutunut. Ehkä edellispäivän kevyt sauvakävelylenkki oli sittenkin liikaa. Yritin tsempata itseni työkuntoon ja tein kotona rauhalliset venyttelyt. Iltapäivästä oli pakko startata auto kohti päivystysvuoroa. Työmatkalla olo oli epätoivoinen ja sormet ja varpaat ristissä toivoin, että selviäisin pitkästä työvuorosta kunnialla. Buranan, Panadolin ja nenäsumutteiden avulla douppasin itseni taistelukuntoon ja kiireisestä yöstä ja kahden tunnin yöunista huolimatta heräsin tiistaiaamuna virkeämpänä kuin aikaisempina aamuina. Flunssapöpö taisi löytää uuden uhrin.

Tiistaipäivä kuluikin nukkuessa. Iltapäivällä kävin HEFysiossa Aten hierottavana. IT-jänne oli vielä kiukkuinen kahden viikon takaisesta Midwinter Marathonista ja muutamaan otteeseen yritin epätoivoisesti lähteä karkuun hierontapöydältä. Aten näpeistä selvittyäni olikin aika hemmottelulle. Kävin ihanan reippaan Heidin kanssa ensin rauhallisella kävelyllä ja sen jälkeen herkuttelimme Silvopleessa aivan superherkullisen päivällisen. Alkupalaksi nappasin tämäkän sitruuna-inkiväärishotin ja viimeisetkin viruksenrippeet saivat kyytiä. Annoksen kanssa mopo karkasi käsistä oikein kunnolla - aika tyypillinen tarina yövuoron jälkeen.

Silmänruokaa

Keskiviikkona oli huippua palata juoksutreenien pariin. Maratonklubin ohjelmaan oli arvoituksellisesti merkitty ”Ystävänpäivän yllätys”. Villit veikkaukset vaihtelivat lumihanki-Cooperista uintiin Eläintarhan kentän juoksuesteessä. Parin kilometrin lämmittelyn jälkeen pääsimme treenipaikalle Kuusitien portaisiin, jossa teimme hyviä porrasjuoksuharjoituksia polvennostokävelystä tiukkoihin spurtteihin. Ystävänpäivän kunniaksi ihanat valmentajamme Hannu ja Alice jakoivat meille palautusnamit söpöissä pussukoissa – suklaata ja Hopeatoffeeta, nam!

Torstaina jatkoin juoksutreenejä Runner’s High’n juoksukoulussa. Ohjelmassa oli aivan loistava vauhtileikittelyjuoksu! Lyhyen lämmittelyn jälkeen teimme ylämäkeen vauhdikkaita 20-30-40 sekunnin kiihdytyksiä lyhyillä palautuksilla. Sykkeet kävivät reippaasti anaerobisen kynnyksen yläpuolella ja keikkuivat palautuksissakin vauhtikestävyyden puolella. 25 minuutin treeni meni kuin siivillä!

Perjantaina oli lepopäivä ja ystävänpäivän kunniaksi oma rakas tuli Hollanista seurakseni.

One apple a day does not keep this doctor away

Lauantai starttasi reippaalla sohva-PK:lla. Suomen naiset taistelivat rohkeasti olympiaviestissä hopeamitalin ja huippujännittävän ankkuriosuuden aikana leposyke paukutti 114/min sohvalla istuessa/pomppiessa/kiljuessa. Sykkeet kävin tasaamassa Aleksanterin teatterilla Danceharmony-tunnilla. Illalla jatkoin treenipäivää kevyellä vauhtikestävyyslenkillä.

Plié ja attitude - tai ainakin vähän sinne päin!

Sunnuntaina oli viikon tärkeimmän maratonharjoituksen aikana. Vauhti ei tappanut eikä matkakaan, mutta pitkiksen kilometrit maistuivat hyviltä. Jolkottelin rauhallisesti sateessa ja sumussa Vuosaaresta Marjaniemen kautta Roihuvuoreen. Itäkeskuksessa tein pikaisen stopin Ruohonjuuressa, josssa tankkasin lisäenergiaa. Tuorein voimin matka jatkui Puotilan ja Mellunkylän kautta takaisin Aurinkolahteen. Kadut olivat melkein sulia ja sain viettää laatuaikaa Nimbusteni kanssa. Sairasteluista huolimatta tossu nousi kohtalaisesti ja olin taas askeleen lähempänä elokuun tavoitetta.

Hymy herkässä sunnuntain pitkiksellä!

Ma Venyttely 45’

Ti Hieronta 60’ + rauhallinen kävely 60’ (6 km)

Ke Maraklubi: Porrasjuoksutreenit 85’ (6.6 km)

To Juoksukoulu: reipas vauhtileikittely 75’ (7.7 km) + venyttelyt 10’

Pe LEPO

La Danceharmony 45’ + illalla kevyt VK verryttelyineen 55’ (8.3 km) + venyttelyt ja Fitroller 45’

Su Kevyt PK 110’ (16 km) + illalla venyttelyt ja Fitroller 50’

Juoksua yhteensä 38.6 km (hyvä saldo sairastelun jälkeen!)

Mikä oli teidän treeniviikon suosikkiharjoitus? Minulla vaakakuppi kallistuu torstain vauhtileikittelytreenin puolelle!

Talvea ”kevätteloille” toivotellen,

Laura

Hei hei, talvi! Tule ensi vuonna valkoisena ja runsaslumisena takaisin.