Totaalisen pöljä päivä Central Parkissa ja uusi puolimaratonin ennätys!

Joskus elämä tarjoaa suurimman yllätyksen silloin, kun sitä et todellakaan odota. Itselleni sellainen hetki sattui toissaviikon sunnuntaina.

So far only half-crazy! kuva: NYRR/Marathonfoto

Lähtölaskenta kohti lomaa...

Keväiset viikot koti-Suomessa olivat melkoista arkista pyöritystä normikiireinen. Yllättäen pitkään ja hartaasti odotettu loma olikin kuin tarjottimella nenäni edessä. Palmusunnuntaiviikolla minulla oli vielä viimeinen päivystys ja hieman ennen neljää mennessäni nukkumaan twiittaisin onnellisena: ”333 minuuttia lomaan #holiday #newyorkcity #honolulu”.

Päivystysvapaa olikin melkoista pyöritystä mani- ja pedikyyreineen. Samalla piti muistaa pakata, kääntää lehtitilaus jonnekin pois kotiovelta, tehdä veroilmoitus ja palauttaa asunnon kuntoarviokysely. Tämän tehtävälistan läpikäymisen jälkeen laukut olivat pakattu ja kynnet kiiltelivät kauniissa geelilakoissa, mutta muut vähemmän kiinnostavat tehtävät jäivät hamaan tulevaisuuteen. Kolmen tunnin unilla aivokapasiteetti ei riittänyt korkeampi aivotoimintoja vaativiin tehtäviin...

Lomalle lähtö oli huikeaa, surrelistista ja uskomatonta. Kuukausien odotus oli ohitse. Edellisesti isosta reissusta oli kulunut ja lähes kolme vuotta, jolloin vietimme upeat viikot Hawaijilla Mauilla ja Oahulla. Sen jälkeen lomat olivat olleet 1-2 viikon pituisia pikkubreikkejä kotimaisemissa tai Ibizalla – tosin Ibizaltakin palasimme maitojunassa kolmen päivän jälkeen surkean sään vuoksi ja nökötimme loppuloman kotisohvalla Hollannin kruunajaisjuhlallisuuksia katsellen.

The first stop – my beloved NYC

Lento New Yorkiin oli helppo 8.5 tunnin pyrähdys. Lento kului syödessä ja juodessa. Seuraavalle päivälle olin ilmoittautunut Central Parkissa juostavalle More Magazine / Fitness Magazine Women’s puolimaratonille, ja ajatuksissani siinteli kevyt hiilihydraattitankkaus lennon aikana. Menulta löytyikin sen sijaan lohta, lammasta ja pikahiilareita. Gatoradekaan ei ollut juomalistalla, joten lentoemäntien ystävällisillä ja runsailla kaadoilla nestetankkaus hoitui Feuillattella, Veltlinerilla ja jälkkäri-Bailaysilla. Sen jälkeen olikin mukana kellahtaa pötkölleen ja katsella leffoja. Lennolla oli tarjolla upea 12 Years of Slave. Jos et ole katsonut leffaa aikaisemmin, tee se! Hieno ja koskettava elokuva – ja Hans Zimmerin huikea musiikki itkettää takuuvarmasti.

Miten näissä blogikirjoituksissa onkin aina shampanjaa ensimmäisissä kuvissa... 

New Yorkiin saapuminen oli tuttua jonotusta passintarkastuksessa, kun koneelliset intialaisia ja qatarilaisia olivat valloittaneet ensimmäiset sadat metrit passijonosta. Tunnissa olimme selvittäneet maahantulovirallisuudet ja suuntasimme matkatavara-aulassa kiltisti odottavien matkalaukkujen luokse.

JFK:lta suuntasimme kohti Manhattania ja Downtownia, jossa meillä oli tärkeä kohtaaminen ystävämme Mischan kanssa. Mischa oli virallinen numerolappukuriirini, koska itse en olisi millään ehtinyt hakea osallistujapakettiani Exposta. Treffasimme Canal Streetin metroasemalla, josta suuntasimme kohti hotelliamme Upper West Sidella. Hotellin sijainti lähellä Central Parkia sanelee nykyisin hotellivalintani ja tällä kertaa päädyin Hotel Nyloon Broadwayn ja 77. kadun kulmassa. Loistovalinta! Huone oli tilava, skandinaavisesti sisustettu eikä viereisistä huoneista kantautunut juuri pihaustakaan. Lisäksi vieressä sijaitsi sekä Pure Yoga –joogasali ja Soulcycle–spinningstudio. Kulman takana löytyivät vielä sekä Equinox- ja NYSC-kuntosalit. Yes!

Osallistujapaketti - kiitos Mischalle!

On siellä Nykissä myös Vapaudenpatsas, Empire State Building, Macy’s ja Rockefeller Center, mutta omat preferenssini ovat ihan muissa jutuissa...kuten smoothiebaareissa, Whole Foodsin luomuruuassa ja niissä jooga- ja kuntosaleissa.

Puolimaraton @8am

Sunnuntaiaamu valkeni aurinkoisena. Hyvissä ajoin raottelin silmiäni virkeänä jo klo 03, mutta onnistuin jatkamaan uniani klo 06 saakka, jolloin olin suunnitellut heräävänikin. Huolimatta univelkaisista edellispäivistä, reilun kahdeksantuntisesta mannertenvälisestä lennosta ja muutamasta lennonaikaisesta shampanjalasillisesta oloni oli suorastaan reipas. Läheisestä delistä ei löytynyt kummempia aamupalatarvikkeita nopealle kaksi tuntia ennen lähtöä syötävälle aamupalalle, joten pelasin köyhää tai rutiköyhää ja nappasin aamupalaksi kaksi banaania ja Redbullin. Juoksuvermeet niskaan, numerolappu rintaan, tossut jalkaan ja menoksi!

Aamuvirkku puolimaratoonari klo 06.30

New York Road Runners (NYRR) järjesti More Magazine / Fitness Magazine Women’s Half-Marathonin tänä vuonna jo yhdennentoista kerran. NYRR vastaa myös myös huikean NYC Marathonin järjestelyistä, joten kokemusta tällä saralla löytyy. Ja se näkyi myös tapahtuman laadussa.

New York Road Runners

Hotellimme sijaitsi vain kolmen korttelin päässä Keskuspuistosta, joten matka kisapaikalle sujui lämmitellen. Kisaan osallistui noin 8000-9000 naista, joista suuri osa lähti matkaan kävellen. Itse olin saanut arvokkaita neuvoja ystävältäni Heidiltä, joka neuvoi asettamaan aikatavoitteen huomattavasti paremmaksi kuin realistinen kuntotaso edellyttäisi. Ilmoittauduin semirealistisesti 8.00 / maili (=5.00/km) –lähtöryhmään, jonka joskus toivon olevan todellinen tasoni = 1.45 puolimara-aika.

Ready to go!

Lähtö tapahtui jo klo 08, mikä sopi hyvin minulle, koska olin vielä tukevasti vireystilaltani Suomen ajassa eli iltapäivässä. NYRR:n johtoporras toivotti meille hienoa kisaa ja lupasivat, että ensimmäisen mailin juomapisteen vedet oli vaihdettu Chiantiksi. Mmmmmmmm!

Valmiina lähtöön

Mielettömät maisemat!

Hiljaa hyvä tulee

Lähtö tapahtui kymmenestä eri lähtöryhmästä, joista minä pääsin matkaan toisessa. Lähtö sujui rauhallisesti, vaikka ensimmäisten lähtöryhmien tukkeena oli vannouttuneita hölkkä-kävelyn harrastajia, jotka eivät havitelleet 1:45 aikoja. Rauhallinen aloitus sopi minulle hyvin. Päivän juoksutuntumasta minulla ei ollut aavistustakaan. Lähdin vain juoksemaan ja katsomaan mitä reissu tuo tullessaan.

Ensimmäinen maili meni rauhallisesti lämmitellessä. Omaan vauhtiin pääsin pahimman lähtöruuhkan hellitettyä. Hetken aikaa juoksentelin 5:20/km vauhtia, kunnes parin kilometrin jälkeen juoksu alkoi kulkea ihmeen lennokkaasti. Parilla alamäkiosuudella jopa saavutin 1:45 jänisten ryhmän, mutta siinä vaiheessa laitoin jäitä hattuun ja jatkoin omaa vauhtiani. Reitillä oli mailin välein juomapisteitä: vettä, Gatoradea tai molempia. Varsinkin vesipisteet auttoivat suunnattomasti lämpenevässä aamussa.

En ollut tutustunut edes reittiprofiiliin ennen kisaan. Ystäväni Karoliina tosin naureskellen kehotti nauttimaan ylämäistä, joten minulla oli pieni paha aavistus tulevasta. Jep, parin ensimmäisen mailin jälkeen pääsimme tositoimiin. Tekojärven jälkeen on kaksi tiukkaa nousua, joista korkeuseroa kertyy reilut 30 metriä! Askeleen lyhennys, paino enemmän päkiälle ja askelfrekvenssin nosto – ja huiputus! Ylämäkijuoksijana olen keskiverto, mutta alamäkijuoksussa pystyin ohittamaan kilpasiskoja oikealta ja vasemmalta. Lantio ylös ja rullaava askel. Siinä kelpo keino napsia sekunteja pois loppuajasta.

Parhaat kidutukset: mile markers 3,4 ja toisella kierroksella 9 ja 10

Isompien mäentöppyröiden jälkeen kiusana oli vielä jatkuva sarja pienempi mäkiä. Hieman ennen puolimatkaa poikaystäväni oli tarjoilemassa minulle tuoreen satsin energiageelejä – tosin tuuletuksista päätellen energiasta ei ollut pulaa! Juoksu kulki helposti olemattomasta valmistautumisesta huolimatta. Aurinkoinen ilma, puistoa ympäroivät upeat pilvenpiirtäjät, kannustajat ja reippaat kanssajuoksijat antoivat huikeasti lisäenergiaa. Parhaan kannustajan palkinto menee tällä kertaa miehelle, joka toiveikkaana heilui radan varrella Free Kisses –kyltin kanssa. Myös kisan sponsorin Athletan kannustuskyltit ansaitsevat kunniamaininnan: Crush it!

Tuulettelua jo puolimatkassa!

Paras kannustaja -palkinto!

Crush it!!!

Toiselle kierrokselle lähdin reippain mielin ja jalatkin jaksoivat kevyesti. Kilometriajat pysyivät tasaisesti noin 5:00 / km tuntumassa. Yllättäen puiston pohjoisosan mäet sujuivat jopa kevyemmin kuin ensimmäisellä kierroksella. Neljä kilometria ennen maalia tajusin, että tässähän tulee uusi ennätys, jos en nyt totaalisesti tupella viimeisillä helpoilla kilometreillä. Kaksi kilometriä ennen maalia uskalsin jo hihkua poikaystävälle uudesta ennätyksestä.

19 km takana ja tässä vaiheessa uskalsin hihkua jo uudesta ennätyksestä

Vasta viimeiset kaksi kilometriä väsyttivät ja jouduin pinnistelemään säilyttääkseni vauhdin. Radan varrella juoksijoita opastavat ”marshallit” tekivät loistotyötä ja ohjasivat kävelijät ja juoksijat omille puolillensa rataa. Maalisuora aukesi hieman yllättäen, joten huippukiriä en ehtinyt kehittää – ja mokoma viimeinen suora oli ylämäkeä! Maalissa juoksijoille ojennettiin ensin avaruuslakana, sitten mitalli, Gatoradea ja vettä ja lopulta ruokatarjoiluna oli omenaa ja bagel. Erittäin tehokasta ja sujuvaa! Liukas liikenne selittyy sillä, että puisto vetää niin huikean määrän ihmisiä, joten 7000 juoksijaa olivat vain pisara meressä.

Maalissa!

Loppusuoraa

Gatorade feast

Maalialueella

1:47:07

Kisan jälkeen kävin fiilistelemässä pienen expoalueen ja NYRR:n teltalla pääsin jopa New York Road Runnersien haastateltavaksi. Pieni fiilispätkä löytyy TÄÄLTÄ. Nimeni on melkein oikein (täpinöissäni tavasin sen kuitenkin vähän sinne päin!) ja ennätysaikaan on livahtanut kymmenen sekuntia liikaa. New Yorkin maratonkin oli tarkoitus juosta tänä vuonna, mutta onni arvonnassa ei vain ollut suosiollinen. Ystäväni Mischa kuitenkin lohdutti viisaasti, että ”there is always next year”. Jos vain malttaisi!

Expoilua

Kokemus oli aivan uskomaton. Lähdin kisaan huonosti valmistautuneena. En odottanut mitään. Alkuperäinen tarkoitukseni oli vain juoksennella kisa läpi fiiliksen mukaan. Onneksi PT:ni Antti sanoi taas viisaita sanoja, ja käski kokeilla, mihin rahkeet riittävät tässä vaiheessa treenikautta. Ja voi jösses sentään - ne riittivät keskellä treenikautta juostuun omaan ennätykseen 1:47:07!

Aivan huikeaa! Nyt tietysti sydämeni sykkii entistä vahvemmin New Yorkille. Jokainen kerta, kun Verrazzano Bridge siinteli horisontissa, vuodatin sydämmessäni muutaman pienen kaipaavan kyyneeleen. Palo New Yorkin Marathonille on aivan mahdoton!

Jaksanko odottaa ensi vuoteen? Jaksaisitko sinä?

Upea keväinen Central Park pitkän ja kylmän talven jälkeen

Yes we do!

Loppuverkkailua

Tsemppiä nyt kevään treeneihin – ihanaa, että juoksukausi on nyt oikeasti startannut! Tuuletetaanko?!

Voittajafiilis!

Greetings from New York,

Laura 

Tässä vielä puolimaraviikon treenisaldoa:

Ma LEPO

Ti VR + 5 x 4' vedot / 2' kävelypalautuksella + VR 1.00 (8.6 km)

Ke Yogastretching 1.00 + Maraklubin treenit: koordit + juoksukuntopiiri 1.20 (5.8 km) + illalla hieronta 1.30

To LEPO

Pe Kevyt kävely-hölkkäilylenkki .40 (4 km)

La Lennon jälkeen kevyt kävelylenkki .20 (2 km)

Su Puolimarathon Central Parkissa 21.1 km + verkat (6 km)

Juoksua yhteensä 41.5 km

Seuraavaksi Helsinki City Run!