Huhuh, kympin ennätys on nyt 43:14!

Moi!

Lupasin edellisen postauksen päätteeksi kirjoittaa tämän vuoden kisasuunnitelmista. Mielessä pyörii kaksi polttavampaakin asiaa enkä tiedä kummasta aloittaisin: uudesta kympin ennätyksestä vai keskiviikkoisesta maraklubin kanssa vedetystä huipputreenistä (jossa ei tosin juostu metriäkään...)?

Edetään nyt kronologisessa järjestyksessä, jotta pulinoissa säilyisi edes jonkinlainen tolkku, ja aloitetaan Aktia Cupista. Viime viikolla osallistuin kauden 2014-15 neljänteen Aktia Cupiin. Treenikauden alussa päätin ottaa talven ohjelmaan kympin kisat testi- ja treenimielessä, jotta kevään kisojen kynnyksellä vauhdikkaampi juoksu ei tuntuisi yhtä tukkoiselta kuin viime vuonna ensimmäisissä kisoissa. Päätökseen vaikuttivat myös loppusyksyn piukea treeni-into ja vaihdikkaasti sujunut kymppi marraskuisella Halloween Runilla.

Aktia Cupin helmikuun osakilpailu. Kuva: Kimmo Rönnberg

Aktia Cup on aivan loistava tapahtuma. Kisakeskus sijaitsee vain reilun kymmenen minuutin ajomatkan päässä kotoa ja tason puutteesta kisaa ei ainakaan voi syyttää. Hyvälläkin juoksulla oman sarjan kärkeen on venynyt eroa lähemmäs kymmenen minuuttia. On se vain niin inspiroivaa nähdä Oikeiden Juoksijoiden juoksua! Cupin ensimmäiseen marraskuun osakilpailuun en osallistunut, koska takana oli kaksi peräkkäistä kisaviikonloppua Halloween Runilla ja Viikin Vitosella ja muutenkin minulla oli tuolloin pyhä tarkoitus viettää ylimenokautta. No, homma meni enemmän ylikuntokauden puolelle, mutta ei siitä sen enempää. Joulukuussa juoksin ystäväni Lauran kanssa uuden ennätykseni 44:22 ja tammikuussa Yassojen kurittamilla jaloilla liukastelin sohjossa itselleni kelpo ajan 44:39.

Viime lauantain kisaan lähdin ”fiilispohjalla”. Edellisenä viikonloppuna sohjossa taaperrettu pitkis oli rasittanut jalkoja tavallista enemmän eikä maanantain palauttava kevyt peruskestävyyslenkkikään sujunut lentävissä olosuhteissa. Kyseisellä  lenkillä minulla meni lopullisesti hermo jäisiin teihin ja sohjoisiin polkuihin. Onneksi maanantain pelasti hauska aamupäivä Suunnon koekaniinina ja vapaapäivän joogavenyttely Alexiumilla.

Test rabbit

Ei golfaamassa vaan venyttelemässä

Mielenosoituksellisesti suuntasin tiistaina Runner’s High’n viikkotreeneihin Liikuntamyllyyn heilumaan ohjelmaan merkityt liikkuvuustreenit siisteihin sisätilohin. Liikkuvuustreenien lisäksi juoksukoululla oli ohjelmassa myös Cooper, jonka olin juossut jo edellisellä viikolla, ja valmentajan houkuttelevasta tarjouksesta huolimatta tyydyin heilumaan radalla vähemmän vauhdikkaasti. Juoksin ensin kevyttä peruskestävyyttä, mutta lopussa oli pakko vetää viimeiset minuutit vauhtileikittelynä (50 metriä rennonkovaa – 50 metriä rennonhiljaa), kun valmentajamme Aki huuteli ruutuvihkonsa takaa kirjaavansa myös minulle tuloksen. Korvien väli ei antanut minun niitata kahden tonnin Cooper tulosta... 50 metriä kovaa ja 50 metriä rennosti konsepti oli oikeasti mielenkiintoinen, koska pysyin helpohkosti reilu 2700 metriä Cooperissa juosseen Katin perässä eikä oma juoksu tuntunut laisinkaan ikävältä. 


Keskiviikkona maraklubinkin treenit olivat Liikuntamyllyssä, jossa vedimme 800 metrin ja 400 metrin intervalleja lyhyillä palautuksilla. Jalat säästyivät loskalta, mutta Liikuntamyllyn kallistukset ja kova alusta todella tuntuivat jaloissa seuraavina päivinä. Intervallien jälkeen tehdyt gluteus medius- ja core-setit vain lisäsivät tuskaa tarakkaosastossa.

Keskiviikkoilta - vielä oli valoisaa kotiin tullessa! Kevättä kohden :)

 

"Iltalenkillä"

Torstai menikin levätessä pitkän työpäivän vuoksi. Perjantaillekin onnistuin haalimaan lisätöitä iltaan ja olin kotona vasta yhdentoista aikaan. Korvien väli kävi päivystyksen jälkeen vielä kierroksilla ja toisaalta jalat olivat tukkoiset alkuviikon ratarillutteluista. Hetken arpomisen jälkeen suuntasin ulos kevyelle jolkottelulenkille. Saatte ihan vapaasti ajatella, että olen päästäni vialla lähtiessäni lenkille mitä omituisempaan aikaan - olen kanssanne samaa mieltä! Lenkki hiljaisessa illassa oli kuitenkin odotuksia paljon parempi: pääsin tekemään tuttavuutta jopa pienen pöllön kanssa, joka liihotteli edestäni kesken kevyen VK-kiihdytyksen, ja jäi sitten istumaan kymmenen metrin päähän aidan reunalle. Näitä juttuja ei koe ”normaaliin” lenkkiaikaan! Epämääräiseen aikaan hölkkäilty jaloittelu teki hyvää ja kotiin päästyä uni tuli nopeasti.

Pikkupöllö aidan nokassa

Lauantaina heräsin reippaana vasta aamukymmeneltä. Olo oli levännyt ja öinen verkkalenkki osoittautui oikeaksi ihmeiden tekijäksi – edellispäivän tukkoisuudesta ei ollut tietoakaan. Kevyen aamupalan ja tujakan kofeiinitankkauksen jälkeen hyppäsin autoon ja suhautin kisapaikalle. Ajoin kisareittiä pitkin ja ilokseni koko reitti oli ainakin ajourien kohdalta sula. Kävin poimimassa kisanumeron pyykkinarulta ja kiinnitin ajanottohärpäkkeen nilkkaan. Olin himppasen viime tinkaan paikalla ja jo verryttelyssä taisi tulla vedettyä yksi alle kutosen kilometri hyvin levänneillä jaloilla. Herättelevien koordien ja avarien jälkeen suuntasin autolle vaihtamaan Adiokset jalkaan ja lähtöviivalla olin pari minuuttia ennen starttia.

Numeroiden haku pyykkinarulta

Perinteiset laskut kymmenestä yhteen ja paukusta liikkeelle. Aikaisemmissa kisoissa olen jumittanut loivaa alkupätkää häntäpäässä, mutta nyt starttasin tarkoituksella vauhdikkaammin liikkeelle. Taisin kuitenkin eksyä hieman liian eturiviin, koska parista kyynärpäästä tuli iloisesti kylkeen ohitustilanteissa. Vauhdikkaammasta aloituksesta sain hyvän draivin päälle. Kilometriajat pysyivät kirkkaasti alle 4:30:n. Kolmen kilometrin kohdalla kollegani ja Runner’s High –juoksukaverin Sannan selkä ilmestyi näköpiiriin takaoikealta ja pienessä juoksumaniassa sain päähäni seurata Sannaa. Päätös oli täysin grandioottinen, koska allekirjoittaneen ja reippaan jänikseni maratonajoilla on eroa noin puoli tuntia allekirjoittaneen tappioksi. Riskinotto kuitenkin kannatti, koska pystyin roikkumaan Sannan vauhdissa seuraavat kuusi kilometriä.

Alkuverkkaa

Rata oli onneksi viime kertaan verrattuna huomattavasti paremmassa kunnossa ja ainoastaan kääntöpaikalla tuli sudittua pari sivuluisuaskelta. Sulaa alustaa löytyi ainakin ajourien kohdalta. Puolimatkaan saavuin Suunnosta kaivettujen tietojen perusteella ajassa 21:45. Välillä vilkuilin kilometrivauhtia, mutta muuten en seurannut sykettä tai aikaa juoksun aikana – keskityin vain edellä menijöiden perässä pysymiseen. Kääntöpaikan jälkeen vastaan tulivat myös klubikollegat Maija ja Varpu hyvässä vauhdissa ja hetkeä myöhemmin myös Halloween Runilla minut uuteen ennätykseen jänistänyt Kaija. Kääntöpaikalla pystyin lisäämään jopa hieman vauhtia pienestä ylämäentyngästä huolimatta. Juoksu oli yllättävän vaivatonta, vaikka alitajuisesti pelkäsin rohkean aloituksen johtavan täydelliseen katkeamiseen.

Oikeasti en ole koskaan bonkannut kisassa ja uskon, että vuodenvaihteen melkeinpä epärealistiset ennätysparannukset johtuvat pitkälti siitä, että minusta on tullut juoksijana rohkeampi ja luottavaisempi. Olen oppinut juoksemaan kovaa ja ennen kaikkea USKALLAN juosta kovaa. Vitosen kilometrivauhti oli pitkään itselleni näkymätön muuri ja pitkäaikaisen tavoitteen saavuttamiskeino: tuolla vauhdilla juokset puolimaratonin 1:45. Vitosen kilometriaika riitti minulle, kunnes Halloween Runilla opin, että voin yhtä hyvin juosta 4:40 kilometrejä tai jopa alle. Edellisessä Aktia Cupissa 4:30 kilometriaika tuntui jopa siedettävältä. Tällä kertaa lähdin tarkoituksella liikkeelle ajatuksella NO LIMITS.

Kympin kisat kulkevat melko vaivattomasti kasiin saakka. Aktiassa viimeiset kolme kilometriä ovat puuduttavaa tasaista junttaamista ja väsymystä vastaan taistelua. Lisäksi viimeinen kilometri on nousua – onneksi hyvin loivaa sellaista. Kasin kohdalla saavutin edelläni juosseen letkan ja sain erinomaista vetoapua junassa juostessani. Yhdeksän kilometrin kohdalla kiihdytin letkasta ohi eikä viimeiselle kilometrille riittänytkään kunnon kirikaveria. Sannakin oli ehtinyt parinkymmenen metrin päähän. Viimeinen puolikilometriä jäi jälleen kerran epämääräisen sumun peittoon. Muistan ainoastaan viimeiset sata metriä, loppusuoran ja riittämättömyyden tunteen, kun väsyneistä jaloista irronnut kiri oli kankea, tukkoinen ja ihan kauheannäköistä ”juoksua”. Tarkoitus pyhitti keinot ja maaliviivan yli rojahdin ajassa 43:14. Un-fookin-believable! Midnightrunilla elokuussa aikaa kului melkein viisi minuuttia enemmän ja euforisen Halloween Runin ajastakin olen onnistunut tiputtamaan kolme minuuttia pois. NO LIMITS, indeed.

Tulosparannukset ovat itselleni pieni mysteeri. Viime vuonna kauden päätteeksi asetin itselleni vuoden 2015 tavoitteeksi juosta kymppi alle 45 minuutin. Tavoite täyttyi jo joulukuussa 2014. Joulukuisen tasotestin perusteella kymppi kulkisi hyvänä päivänä 44 minuuttiin. Ennustus piti tietenkin osoittaa vääräksi, mutta kieroutunut kunnianhimoni ei selitä kokonaan tulosharppausta. Todennäköisesti parantuneet tulokset johtuvat siitä, että olen saanut muut juoksuun suorasti liittymättömät elämän osa-alueet järkevämpään tasapainoon. Vielä heinäkuussa viikkoni saattoi mahtua kaksi 26 tunnin päivystysvuoroa ja pahimmillaan ennen lomaa nelipäiväiset viikkoni olivat päivystyksistä johtuen 60-tuntisia. Ei siinä hirveästi tarvitse miettiä, miten jatkuva vasymys ja stressi vaikuttavat juoksukuntoon ja jaksamiseen. Onneksi jaksoin nauttia juoksemisesta ja juokseminen oli oikeastaan ainoa asia, joka auttoi jaksamaan kesän raskaiden viikkojen läpi. Nyt elämä on asettunut rauhalliseen pääsääntöisesti ”kasista neljään” –rytmiin – tai työmatkoineen ”seiskasta viiteen” –rytmiin - ja pidemmät työvuorot ovat enemmän poikkeus kuin sääntö. Maltillinen rytmi kuitenkin kiihtyy jälleen maaliskuussa, mutta olen päättänyt, että 26 tunnin oravanpyöriin en enää palaa – varsinkin, kun samanlaista revittelyä pitäisi jatkaa eläkeikään saakka.

Iltalenkillä Uutelassa

Uutela

Siinä yksi tulevien vuosien tärkeimpiä tavoitteita, mutta palataan syvistä vesistä taas juoksun pariin. Maalissa polviin nojaillessa minun ei tarvinnut kauan odotella kavereita: reilun kahden minuutin päästä  myös muu klubiedustus kirmasi maaliin. Kisanumeroiden palauttamisen ja urheilujuomatankkauksen jälkeen kävimme Varpun ja Maijan kanssa hölkkäämässä kevyen verryttelyn ja tein vielä lyhyet venyttelyt loppuverkan päälle. Tästä on muikeanhuikeaa jatkaa kohti kevättä! Maaliskuussa juoksen vielä Aktia Cupin viimeisen osakilpailun ja sitten onkin kisakauden ensimmäisen startin aika maaliskuun lopussa. Kyllä minä niihin kisakauden suunnitelmiin ehdin jossain vaiheessa, mutta nyt aion nauttia kaksi päivää loskattomista Lontoon kaduista!

Lontoo ja täydellinen juoksusää

Ihanaa viikonloppua ja iloista ystävänpäivää!

Laura <3

Viikon treenit:

Ma Joogavenyttelyt 1.15 + illalla kevyt PK .45 (6.5 km)

Ti RH juoksutreenit Liikuntamyllyssä: VR & koordit & liikkuvuus + juoksentelua (PK-VL) yht. 1.20 (5 km)

Ke Maraklubin treenit Liikuntamyllyssä: VR & lisää koordeja + 4 x 400 m & 4 x 200 m intervallit yht 1.10 (6 km) 

To LEPO

Pe Kevyt PK .40 (6 km), lopussa 5' VK-kiihdytys

La Aktia Cup 10K (43:14) + verkat

Su Hiihto PK 1.25 (19 km) + ip. kevyt PK juosten .45(6.1 km)

Juoksua yhteensä 47.5 km

Talven hiihtolenkki nro 2