Kohti kolmea tonnia Cooperin testissä!

Moikka!

Reipasta alkanutta viikkoa kaikille! Takana on jälleen yksi naseva treeniviikko: monipuoliset treenit ja juoksu kulki hieman takkuisen alkuviikon jälkeen rennosti. Lomaviikolla tuli syrjähdeltyä hiihtämään ja spinningpyörän päälle, joten viikonvaihteessa juoksu ei tuntunut maailman irtonaisimmalta. Onneksi edellisen viikon pitkä lenkki on vain puolitoistatuntinen ja alkuviikostakin lenkit olivat leppoisaa peruskestävyyden hinkkaamista, joten jalat ehtivät palautua viikon reippaampiin treeneihin.

Maanantaina edessä oli paluu arkeen loman loputtua. Töissä minulla oli tosi mielenkiintoinen viikko ja vaihtelevat päivät piristivät mieltä - lomalta paluu ei ollut laisinkaan ankea! Aamuisin on vielä pilkkopimeää töihin ajaessa, mutta iltapäivästä saa ajella valoisassa melkein jo kotiovelle saakka. Jee, kyllä se kevät sieltä vihdoinkin tulee!. Maanantaina tapasin ystäväni ”corenaisten maanantaiklubin” merkeissä ja kävimme juoksemassa kevyen peruskestävyyslenkin teemalla ”puhutaan enemmän kuin juostaan”. Tunnin jälkeen pudotin ystäväni kyydistä kotiovelle ja jatkoin vielä 20 minuuttia hieman reippaampaa lenkkeilyä. Juoksua tuli 1.20 ja kilometrejä maltilla 11.6 km. Kotona tein vielä Yoogaia kautta rankan coretreenin uinuville syville vatsalihaksille (kai ne vielä ovat tallella...) ja päälle kevyet venyttelyt.

Coreilua

Tiistaina oli selvästi palauttava päivä. Iltahämärissä juoksentelin kotimaisemissa vajaan tunnin höntsälenkin. Juokseminen oli raskasta. Alkumatkasta merenrannassa posotti jäätävä vastatuuli ja juoksu ei tuntunut etenevän mihinkään! Edes paluumatkan myötätuuli ei helpottanut henkistä angstiani. Loppuun tein parit rennonterävät rullaukset ja nakuttelin koordeja, jotta jalat eivät totaalisesti nukahtaisi.

Keskiviikon treenibaanaa

Keskiviikko olikin edessä tiukempaa settiä: COOPERIN TESTI. Itselleni juoksu on sitä jäätävämpää mitä lyhyemmästä matkasta on kyse. Maksimitonnit ovat pahin testi mitä tiedän. Cooperissa ehdin vähän päästä jo vauhtiinkin. Talvella Runner’s High’n Maraklubin testijuoksupaikkana on Liikuntamylly, jonne suuntasin kevyen työpäivän ja sohvavälikuoleman kautta. Tarkoitukseni oli tehdä herättelevää omatoimiverkkaa ennen klubin treenejä, mutta puoli Helsinkiä oli taas suunnannut Myllypuro Cityyn ja parkkipaikan metsästäminen teki hyvät verkka-aikeet turhiksi. Maraklubin ja viikottaisten juoksukoululaisten kanssa suuntasimme ensin ulos parin kilsan verkkalenkille ja megakassajonosta selvittyämme jatkoimme verryttelyä sisällä kevyillä venyttelyillä ja vähän reippaammilla koordeilla. Osa koordeista hapotti takareisissä oikein huolella, huh! Onneksi valmentajamme Aki jakoi testijuoksulaiset kahteen ryhmään ja into piukassa ilmoittauduin jälkimmäiseen: tarvitsin lisää armollista verkka-aikaa ennen 12 minuutin rutistusta.

Jo verryttelyssä paloi hihat ja savu nousi korvista, kun aikaisemmin sisätiloissa moitteetta toiminut Suunnon GPS heitti itkupotkuraivarivaiheen silmään. Yritin suostutella mittaria toimimaan kaikilla toiminnoilla indoor running/running/track running, mutta mikään ei auttanut. Minulla oli selvät suunnitelmat juosta ensimmäinen kilometri 4:10 ja sen jälkeen kiristää fiiliksen mukaan. Nyt sain lähteä heti alusta lähtien ”fiiliksen mukaan”. Onneksi klubikaverini Maija pelasti minut pulasta ja antoi ohjeeksi juosta 50 sekunnin kierroksia (200 m), jos tavoitteena oli noin 2800 metriä. Tämä kuulosti järkevältä aloitusvauhdilta.

Viimevuotista vauhtia Liikuntamyllystä - Cooperissa pysyin sisäradalla :)

Onneksi 50 sekunnin kierrokset olivat täydellinen aloitus ja väliajat menivät ensimmäisten kierrosten osalta nappiin: 50” – 1.40” – 2.30” – 3.20”. Tuon jälkeen joko valmentaja tai juoksija sekosi kierroksissa eikä minulla ole lopuista väliajoista mitään muistikuvaa. Kahdeksan kierrosta pysyin laskuissa mukana ja sen jälkeen oli pakko luottaa kierroslaskijan ruksikirjanpitoon. Pystyin jatkuvasti kiristämään ja ensimmäisessä ryhmässä juosseet maalailivat jo kolmen tonnin ylitystä... Kiitti kaverit luottamuksesta! Syksyllä juoksin Cooperissa 2810 metriä, joten kolmen tonnin tulosta en todellakaan lähtenyt hakemaan! Futarijunnuja lukuunottamatta radalla oli hyvin tilaa. Ainoastaan kuiva sisäilma teki pieniä tepposia ja flunssan jälkeisessä elämässä oikea keuhko yritti kitistä tuskaansa. Kymmenen minuutin kohdalla aloitin loppukirin ja kiri oli ehdottomasti onnistunut, koska kahdesta viimeisestä ratakierroksesta ei ole kerrottavaa jälkipolville. Muistan vain pilliin vihellyksen ja pienen blackoutin maassa kontatessani. Olihan tuo taas jokaisen laktaattitipan arvoista, koska Cooper-ennätykseen tuli reilu sadan metrin parannus: 2925 metriä! Loppuun vielä tyytyväistä loppuverkkaa ja sitten kotiin etsiskelemään kadonneita unia... Sitä se klo 20 jälkeen juostu maksimiveto teettää!

Näillä sykkeillä kevyt 12 minuutin iltatreeni

Torstaina oli edessä LEPOPÄIVÄ treeneistä. Töissä oli tarkoitus tehdä kolmen tunnin iltapäivystys, mutta tunti ennen suunniteltua kotiinlähtöä alkoi tapahtua ja lopulta pääsin lähtemään kohti kotia vasta iltayhdeksältä. Olin melkein liian väsynyt nukkuakseni, joten lepopäivä ei mennyt ihan nappiin.

Perjantaina olin jättänyt treenisuunnitelmat avoimiksi. Alunperin olin kaavaillut ohjelman mukaisen palauttavan PK-lenkin jälkeen osallistumista Peterin joogatunnille, mutta lopulta työpäivän venyminen muutti suunnitelmat. Kauniissa poutaisessa illassa ajelin Alexiumin sijasta Pirkkolaan, jossa kävin ensin juoksemassa kevyen reilun puolen tunnin palautuslenkin ja sen jälkeen jäin Runner’s High’n Winter Coreen, joka poikkeuksellisesti pidettiin ulkona. Alkeverkaksi juoksimme pari kilometriä ja sen jälkeen jäimme taiteilemaan tasapainoa parantavien ja gluteus mediusta vahvistavien liikkeiden pariin. Pientä jäynääkin iltaan oli keksitty: Aki juoksutti corelaisia hangessa ja väliin teimme askelkyykkyä eri versioina ja muutamia tasajalkaloikkia. Hankijuoksun jälkeen ”sileällä” vedetyt rullaukset tuntuivat todella lennokkailta! Loppuun perinteiset hooverit ja kuin yhdestä suusta totesimme, että taas on haukkarit romuna Cooperin jälkeen... Juoksusta on ollut rentous kaukana, kun saimme hauikset kipeytymään juoksemalla.

Viikonlopun kunniaksi lauantaina oli edessä viikon ehdoton suosikkitreenini: kymmenen minuutin VK-intervallit kiihtyvänä. Tämäntyyppisistä treeneistä tykkään kuin hullu maksalaatikosta rusinoilla: lopussa saa rullailla rennonkovaa ja välissä kuitenkin parin minuutin välipalautus takaa hyvän tsempin treenin loppuun saakka. Verkkailin ja venyttelin alkuun vartin verran. Alusta lähtien juoksu tuntui helpolta. Kolme ensimmäistä kymmenen minuutin intervallia sujuivat kuin itsestään. Vasta viimeinen oli tukkoisempi, kun jouduin raastamaan Vuosaaren siltaa reippaaseen vastatuuleen. Vauhditkin nuukahtivat vitosen kilometrivauhdin pintaan, joten lopetus ei ollut paras mahdollinen. Mutta minkäs teet:

”Don’t run against the wind… Go with the flow!”

Viikon paras treeni!

Sunnuntaikin olisi ansainnut oman motivaatiolauseensa. Lauantain lumettomat kadut olivat peittyneet epämääräiseen harmaaseen moskaan, joka oli märkää ja kylmää ja ulottui nilkkaan asti. Onneksi tällaisia treenipäiviä varten on olemassa ystävät ja ystävien kanssa sovitut treenitreffit. Ja onneksi kyseinen ystävä on samanlainen kuin minä: sovittuja treenitapaamisia ei peruta huonon sään vuoksi!

”Kaikki syyt, jotka ovat ulkoilua vastaan, ovat tekosyitä.”

”Kaikkihan sen tietävät, että ei ole huonoja kelejä – on vain vääriä asenteita ja huonoja varusteita.”  

Asenteella tarvoimme sohjossa eteenpäin. Kahden sadan metrin jälkeen lenkkarit olivat märät ja juostessa sohjo lensi reisiin saakka. Vaativat olosuhteet vaativat tietysti rankat lenkin aikaiset huvitukset ja jotenkin puolessa tunnissa olimme kalenteroineet jo yhteisen inspiraatioviikonlopun Lontooseen. Oh dear, jos Lontoossa joutuu kahlaamaan lumessa kahden viikon päästä! Onneksi lenkkarit voivat kastua vain kerran ja kaikkeen tottuu – myös tavallista raskaampiin, litimärkiin Nimbuksiin. Lopulta lenkille kertyi mittaa HCM-reitin ja Hietsun maisemissa reilu kaksi tuntia ihan treeniohjelman mukaisesti. Yksin juostuna lenkki olisi ollut kyllä todella kalsea, joten kiitos Heidille treeniseurasta!

Hietsussa vähän paremmalla baanalla

Kovia kokeneet tossut ja valkoinen maisema

Palautusjuomaa ja masterchefin herkkuja

Tässä vielä viikon treenisaldo:

Ma PK 1.20 (11.6 km) + Core + venyttelyt

Ti Kevyt PK .50 + lopussa parit avarit ja koordeja (7.4 km)

Ke Maraklubi: Cooper ja muuta juoksentelua yhteensä 1.20 (10 km) + venyttelyt

To LEPO

Pe Kevyt PK & koordeja 1.05 (8.6 km) + Core ja muu hangessaryömiminen .40

La VR + 4 x 10’ VK-vedot kiihtyvänä + VR yhteensä 1.20 (13.5 km)

Su PK 2.05 (18.6 km)

Juoksua yhteensä 69.7 km

Pitkiksen saldoa. Oli niin huonot kelit, että maisemien sijaan kuvailin sykemittaria #kymppimeininki

Tällä viikolla edessä on pahaa enteilevä Maraklubin ”intervalliyllätys”, joka voi pitää sisällään ihan mitä simputusta tahansa. Lauantaina pääsen testaamaan taas kympin kuntoa Aktia Cupissa. Aktia menee jälleen fiilispohjalta hyvänä kovana treeninä ja pöljän päivän sattuessa tulostauluun voi nasahtaa hyvääkin tulosta. Jännä ja vauhdikas viikko siis tiedossa! Mitenkäs teidän treeniviikko sujui? Meniko hermo loskan kanssa? Mikä oli viikon paras treeni?

Seuraavaksi yritän väsätä vähän asiapitoisempaa tekstiä vuoden kisasuunnitelmista!

Treeniterveisin,

Laura

Kevään suunnitelmia!