What a weekend in London!

helmikuuta 22, 2015

What a weekend in London!

Huomenta!

Terveiset viime viikonlopun reissulta Lontoosta. Miniloma kesti vain kaksi päivää, mutta kotiin matkasin pää täynnä inspiraatiota, mieli levänneenä ja jalat kahdesta huippulenkistä onnellisina.

Lontoon matka oli puolittainen ex tempore –päähänpisto, joka pälkähti päähän parin viikon takaisella pitkiksellä. Edellisestä Amsterdamin viikonloppulomasta oli neljä kuukautta ja korvien väli alkoi toivoa treeneihin lisäinspiraatiota monen loskassa kahlatun ja liukkailla suditun juoksulenkin jälkeen.

Perjantai 13. päivä oli siis oikea onnen päivä, kun kotimatkalla sain koukata kehä kolmosen ruuhkaasta kohti lentokenttää. Matkailevan kollegan suostumuksella karkasin töistä jo hyvissä ajoin ja hiihtolomaruuhkasta huolimatta matka sujui joutuisasti. Saapuminen Heathrow’n kentälle oli superpositiivinen yllätys. Sähköisen passintarkastuksen ja Heathrow Expressin ansiosta portilta Paddingtonin asemalle ennätin 48 minuutissa. Beat that, HEL! Jouhevan matkateon jälkeen ehdin tehdä ikkunaostoskävelylenkin Oxford Streetilla ja kevyen iltalenkin jälkeen tapasin hotellilla matkakaverini Heidin, joka oli ehtinyt viettää Lontoossa jo neljä bootcampin ja joogan täyteistä päivää.

Perjantai

Lauantai alkoi turhan aikaisin, kun sisäinen suomalainen kelloni herätteli minut mukavasta sängystä jo ennen aamukuutta. Argh! Nälkäisinä odottelimme pari tuntia, kunnes läheinen Le Pain Quotidien –kahvila avasi ovensa. Aamu sai aivan ihanan aloituksen herkullisten skonssien, tuplaespresson ja crunola parfait’n kera. Aamulla olin suunnitellut osallistumista kehutulle Barry’s Bootcampille, mutta juoksuturisti ei ymmärtänyt tehdä tuntivarausta tarpeeksi ajoissa ja jäin odotuslistalle roikkumaan. Mielessäni olin kuitenkin tyytyväinen tilanteeseen, koska aamupalatankkauksen jälkeen olisin pyörinyt mahani kanssa juoksumatolla ja halusin säästellä parhaan treenivireen iltapäivän juoksulenkille.

Lauantaiaamun tunnelmia - kauniit kukat olivat Liberty's tavaratalon edessä

Heidin lähti aamupalan jälkeen koko päiväksi jooga-workshopiin ja minä suuntasin tietenkin ostoksille. Hengailin Oxford Streetin tuntumassa ensin ihanassa Liberty’s tavaratalossa ja sen jälkeen kävin ihmettelemässä Niketownia. Sattumalta onnistuin kävelemään Asicsin liikkeen ohi ja sieltä mukaan lähti sekä Racerit että uudet Nimbukset. Nimbukset olivat vielä NYC Marathon –special edition, joten pääsen ainakin juoksemaan maratonkengissä, jos NYC:n maratonarvonnassa maaliskuun alussa onnetar ei ole suosiollinen.

Niketown, Asics ja Galen :)

Asicsilta jatkoin shoppailureissua Covent Gardeniin ja Lululemonille, joka on urheiluvaatemerkeistä ehdoton suosikkini. Yhdysvalloissa koluan yleensä kaikki kaupungin Lululemonit läpi ja treenivaatteita tulee ostettua kerralla parin vuoden tarpeiksi. Vaatteet ovat todella laadukkaita ja esimerkiksi minulla on edelleen käytössä vuonna 2010 ostettu juoksupaita (joka ei siis ole nyppyyntynyt, kutistunut pesussa tai haise pahalle...). Euron rupuinen nykykurssi hillitsi pahimpaa shoppailumaniaa, mutta mukaan tarttui yhdet trikoot, shortsit ja juoksuhame. Happy Valentine’s Day to me!

I prefer athletic-induced endorphins!

Onnistuneelta ostosretkeltä suuntasin takaisin hotellille ja lähdin nauttimaan Lontoon loskattomista kaduista. Olin ihan into piukassa viikonlopun tulevista juoksutreeneistä ja ohjelmassa oli vielä kaksi hauskaa treeniä: lauantaina intervalleja ja sunnuntaina pitkis. Ihanaa!

Päivän treeneihin suuntaisin Regent’s Parkiin, koska liikenteen seassa intervallien juoksemisesta ei tietenkään tulisi mitään. Tein hyvät alkuverryttelyt ja lyhyt sadekuurokin ehti onneksi loppua ennen kuin se oikeastaan ehti alkaakaan. Ensimmäiset kolme neljän minuutin vetoa juoksin maltilla noin kympin kisavauhtia, koska vetojen välissä oli vain minuutin palautus. Viimeisessä kolmessa kiristin vauhtia ja viimeisen vedon tein Instagramista inspiroituneena Primrose Hillin päälle. Primrose Hill oli aika kevyttä kamaa verrattuna Paloheinään... Loppuverryttelyt tuli juostua hölkätessäni takaisin hotellille. Lenkin lopetin paikalliseen Ruohonjuureen eli Planet Organiciin, jossa oli aivan mahtava valikoima mehuja, superfoodeja ja muita hippihärpäkkeitä. Hotellille hipsin kassi täynnä Solgarin magnesiumia ja B12-vitamiinia.

Intervalleja ja Planet Organicin herkkuja

Suihkun ja välipalan jälkeen steppailin hetken hotellihuoneessa ja lopulta päätin suunnata tsekkaamaan vielä King’s Roadille pari viikkoa sitten avatun uuden Lululemonin liikkeen. Covent Gardenista löysin ihanat kevättrikoot, joista ei kuitenkaan ollut sopivaa kokoa jäljellä. Ah, mikä ihana tekosyy uudelle shoppausreissulle. Ystävänpäivän kunniaksi liikkeessä oli sydämellinen pöhinä päällä ja henkilökunta todella osasi vetää oikeista naruista: ovella lasi Proseccoa käteen LOL! Reissu ei todellakaan ollut turha ja löysin kuohuviinin lisäksi liikkeestä ne pastellit kevättrikoot vuoden ensimmäiselle caprilenkille.

Heidi oli jo palannut joogapäivän päätteeksi hotellille ja ostossaalispäivitysten jälkeen suuntasimme läheiseen italialaisravintolaan päivälliselle. Söin alkuruuaksi todella ihanaa grillattua munakoisoa ja pääruuaksi herkullista kurpitsakeittoa. Unta ei tarvinnut kovinkaan kauaa etsiskellä.

Sunnuntaina onnistuimme nukkumaan jo seitsemään ja kahdeksan tunnin sikeiden yöunien jälkeen olo oli todella virkeä. Olimme päättäneet lähteä sunnuntaipitkikselle aikaisin aamulla, joten aamupalaksi olimme hakeneet suosikkikahvilastamme Crulona Parfait –herkun ja huoneessa keitimme vain aamukahvit. Olimme Lontoon hiljaisilla kaduilla jo puoli kahdeksalta. Sää oli pilvinen ja hiukan tuulinen, mutta onneksemme ei satanut. Juoksimme rennon reipasta vauhtia Regent’s Parkiin ja sieltä edelleen ihailemaan sumuista horisonttia Primrose Hillin huipulle. Jubilee Greenwayn ja Edgware Roadin kautta jatkoimme Hyde Parkiin. Päivän nähtävyydet kuittasimme juoksulla ohi Buckingham Palacen ja Big Benin.

Primrose Hill, Jubilee Greenway, Hyde Park, Buckingham Palace

Westminsterin ruuhkasta pujottelimme Thamesjoen rantaan, jossa jatkoimme matkaa Tate Modernille saakka. Tässä vaiheessa Heidi päätti suunnata takaisin hotellille – Heidillä oli takana hurja treeniviikko Lontoossa ja itse olin valmistautunut Lontoon reissuun kolmella lepopäivällä – ja itse jatkoin pienessä keväisessä juoksumaniassa vielä Tower Bridgelle saakka. Juokseminen oli vain niin ihanaa ilman jäätä ja loskaa. Lisää tätä, kiitos!

Thamesin rannat ja yksi yltiöonnellinen juoksija

Lopulta pitkikselle kertyi mittaa reilu 24 kilometriä. Olisin voinut jatkaa juoksua vaikka kuinka pitkään, mutta en halunnut pitkittää lenkin kestoa hirveästi yli ”sallitun” eli mitä harjoitusohjelmaan oli merkitty. Juoksu oli kevyttä ja todella nautin jokaisesta kilometristä. Talvi on ihanaa aikaa, jos on oikeasti talvi, mutta nilkanmurtajaliukkaat saisivat jo riittää! Hotellilla pakkasin viikonlopun ostokset ratkeamispisteessä olevaan matkalaukkuun ja toivoin, ettei lentokentällä ketään kiinnostaisi ylipainoinen matkalaukkuni ja kaksi pienempää nyssäkkää. Huoneenluovutuksen jälkeen suuntasimme brunssille jälleen Le Pain Quotidienneen eikä päivän menuvalinnat hirveästi poikenneet edellispäivän herkutteluista.