Juoksija suksilla - Ylläs on ykkönen!

Terveiset täältä Berliinin puolimaratonin viimeistelyleiriltä. Lappipostaukset tulevat parin päivän viiveellä, koska olen ollut liian laiska hankkimaan läppäriin nettiyhteyttä ja vielä laiskempi olen väsämään blogipostauksia iPhonella. Lappi on näyttänyt ehdottomasti kauneimmat kasvonsa ensimmäisten päivien aikana, joten kirjoittelen aikani kuluksi päivittäisistä hihtoretkistä maisemakuvia tursuavat postaukset. Oikein mitään muutakaan en kykene tällä hetkellä tekemään, koska kroppa navasta alaspäin on poissa pelissä hiihtomaratonin jälkeen.

Nokka kohti Ylläksen tuntureita!

Päivä 1: Kevyt alkuverryttelylenkki Kotamajalle

Lauantain Aktia Cupin jälkeen kävin auringosta nautiskellen tekemässä hyvän ja rauhallisen loppuverryttelyn, joten sunnuntaina heräsin jalat virkeinä. Sunnuntaiaamun kunniaksi availin silmiä arkiseen tapaan jo kuuden jälkeen eikä nukkumatti suostunut tekemään paluuta mankumisistani huolimatta. Hetken laiskottelun jälkeen päätin huitaista lyhyen aamulenkin Uutelassa ennen lentokentälle lähtöä. Aurinko oli juuri nousemassa puiden yläpuolelle ja meri oli tyyni. Juttukaverin sai kalastajamiehestä. Maisemat olivat melkein kuin heinäkuisilta aamulenkeiltä – mitä nyt puista puuttui lehdet ja lämpöasteita oli kaksikymmentä vähemmän. Ei puututa yksityiskohtiin illuusion säilyttämiseksi.

Aamulenkkimaisemat Uutelan rannoilla

Kovanen tuli noutamaan hiihtosankarittaren kahdeksan jälkeen ja pienen koukkauksen kautta saimme kyytiin vielä toisen kovakuntoisen hiihtäjän. Lentokentällä oli luksushiljaista: aamukoneet olivat jo lähteneet eikä lähtöselvityksessä tai turvatarkastuksessa ollut laisinkaan jonoa. Söimme Kirsin kanssa aamupalan kentällä ja sen jälkeen olikin aika ottaa kurssi kohti Kittilää. Lensimme hiihtokaverini kanssa eri lennoilla, jotta shampanja ei loppuisi kesken lennon viimevuotiseen tapaan. Juoksuturisti osasi onneksi jäädä pois koneesta oikealla pysäkillä, koska seuraava stoppi olisi ollut Ivalo.

Hiljainen Helsinki-Vantaa ja poroburgereita

Kittilässä sinivalkoisia siipiä tervehti sininen taivas ja kirkas auringonpaiste. Lämpömittari oli ehtinyt kivuta rotevasti plussan puolelle ja corenaisilla tuli kova kiire ladulle. Kurvasimme vauhdilla mökin kautta Jounin kaupalle. Kotiinviemisiksi kertyi pulkallinen ruokaa, jolla oletimme pärjäävämme seuraavat kaksi päivää. Ehkä. Iltapäivästä olimme jo ladulla.

Kohti Kotamajaa

Äkäslompolosta suuntasimme kohti Äkäshotellia ja sieltä edelleen Kukastunturin suuntaan. Kukastunturi on yksi upeimpia Ylläksen hiihtokohteita, mutta nousu Kukakselle on todella vaativa. Hiihtokilometrejä oli ehtinyt kertyä Etelä-Suomen idyllisessä ja talviurheilulajien harrastajia hellivässä talvessa kolmisenkymmentä, joten suosiolla jättäydyimme Kukaksen rinteille treenaamaan nousukestävyyttä ja hiihtelimme Kotamajan suuntaan leppeämpää nousua. Aurinko paistoi lämpimästi ja puolessa välissä nousua sain heittää takin pois ja jatkaa matkaa kyynärpäihin käärityin hihoin. Ihana kevätkeli!

Kolmen tunturin kurussa kevätkelissä

Kotamajalta ja kauniista Kukaksen, Lainion ja Pyhätunturin sylissä piilottelevasta Kolmen tunturin kurusta oli ihanaa, loivaa laskua seuraavat kolme kilometriä ja hohtavan valkoiset kilometrit taittuivat terhakkaasti noin 20 km/h keskivauhdilla. Väliin mahtui hieman huonokuntoisempaa ja tuulen roskaamaa metsälatua ennen Karhukotaa, mutta matkalla Latvamajalle saimme nauttia taas lennokkaasta menosta. Latu oli sliippaantunut satojen hiihtäjien ansiosta jäiseksi ränniksi, joten laskuosuudet sujuivat vauhdikkaasti. Latvamaja-Kesänki –väli oli sen sijaan kovettunut liiaksikin ja luisteluhiihto oli melkoista sivuluisuun sutimista. 

Ilta-aurinko ja Kellostapulin rinteet

Kauniissa ilta-auringossa oikaisimme Kesänkijärven jään yli takaisin Äkäslompoloon ja ihastelimme huikeita Kesängin ja Kellostapulin rinteitä. Iltahiihto olikin uusi kokemus, koska yleensä olemme ryysineet ladulla viimeistään aamukymmeneltä. Ilta-auringon lisäksi bonusta myöhäisessä hiihtoajankohdassa oli melkein tyhjät ladut. Täällä aamuruuhka alkaa kymmeneltä ja neljän ruuhka on tuntematon käsite – paitsi ehkä afterskissä.

Kesänkijärven jää - yleensä täällä on ruuhkaa kuin Länsiväylällä klo 16

Reitti: Äkäslompolo-Kotamaja-Karhukota-Latvamaja-Kesänki-Äkäslompolo

Pituus: 30 km

Nousua: 245m

Huippumesta: Kotamaja ja Kolmen tunturin kuru

Kesänki järven jäältä kuvattuna

Huomenna matka jatkuu kohti Totovaaraa ja Haavepaloa.

Hiihtoterveisin,

Laura <3