Pirullista pakaratreeniä Pirunkurussa

Heitetäänpä vielä viimeisen Lappi-päivän kuulumiset kovalevyltä pölyyntymästä. Suksimiset jäivät kahteen päivään, mutta juosten pääsin odotettua huikeammille seikkailuille pitkin tunturien rinteitä. Enjoy!

Kuva: Markus Kiili.

Päivä 4: Pirullista pakaratreeniä Pirunkurussa

Neljäs aamu ja neljäs auringonpaisteinen päivä. Eilen illalla taivas peittyi pilveen eivätkä unikeot jaksaneet kukkua puolille öin, jolloin pilvet olivat hälvenneet ja revontulet olivat valaisseet taivaan aina Etelä-Suomea myöten. Onneksi kylän pojat olivat ikuistaneet huikean väriloistokkaita kuvia Äkäsmyllyltä ja pääsin tutkailemaan edellisen yön revontulitusta kunnon somejuoksijan tapaan Facesta. FB:sta kannattaa käydä tsekkaamassa Life in Äkäslompolo -sivusto - sieltä löytyy aivan mielettömiä Lappi-kuvia!

Huikeaa ilotulitusta. Kuvat:Life in Äkäslompolo

Tässä vielä linkkinä videopätkä, miten huikeaa ilotulistusta aurinko sai aikaan Lapin taivaalla viime viikolla!

Nyt takaisin taivaallisista sfääreistä viikon treeneihin! Pettyneenä aamulla totesin, että nilkat olivat edelleen kosketusarat, iho vähän sinersi ja nilkan sisäsivuilta oli kadonnut osittain myös kosketustunto. Ehkä hiihtoreissu oli parempi jättää välistä, vaikka kieroutuneessa mielessäni pohdiskelin, olisiko aluetta mahdollista puuduttaa lidokaiinilla. Hmmm... Hetken kotitohtorointihetken jälkeen luovuin ajatuksesta (koska lidokaiinin hankkiminen olisi ollut todennäköisesti liian vaivalloista). Eilisen päivän maastojuoksupuolimarasta innostuneena aloin tosissani tutkia Äkäslompolon karttaa ja bongasin päivän täytteeksi sopivan haastavan reitin.

Klo 11 jälkeen starttasin kohti Ylläksen tuntureita. Höntsäilin pari ensimmäistä kilometriä loivaan alamäkeen ja Ylläsjärvelle johtavan tien varteen tullessani kurvasin kohti Kellokasta. Nousua riitti ja suurimman osan matkasta kävelin reippaasti ylämäkeen. Kellokkaalla pidin ensimmäisen stopin ja hetken pyörimisen jälkeen löysin Varkaankuruun johtavan lumikenkäreitin. Kaiholla kuolasin melkein pistämättömiä, valkoisena hohtavia hiihtolatuja, jotka olisivat vieneet minut kohti korkeuksia. Hieman vastahakoisesti tyydyin kohtalooni ja tarvoin vaellusvauhtia pehmeänupottavalla polulla kohti Varkaankurua. Kurusta olikin upeat näköalat kohti Ylläksen rinteitä. 

Seikkailua Varkaankurun maastoissa

Tein vielä pienen lenkuran tunturin rinteillä moottorikelkkauraa seuraten, kunnes suuntasin takaisin Kellokkaan pihaan. Sieltä jatkoin juosten tiiviiksi tampattua talvipolkua pitkin kohti Kesänginkeidasta, jonne sain lasketella pari kilometriä alamäkeen. Kesänginkeitaalla mittarissa oli reilu 10 km ja pidin ensimmäinen pidemmän tauon. Tarjolla oli niin Jekkua kuin minttukaakaota (joka on aivan sairaan herkullista!), mutta kesken lenkin tyydyin reippaana urheilija(?)nuorukaisena(?) kahviin ja Batteryyn. Omasta kuormasta pupelsin yhden energiapatukan.

Kohti Pirunkurua!

Kofeiiniövereissä suuntasin kohti pohjoista ja todella mielenkiintoista reittiä: edessä oli haastava nousu Pirunkuruun. Polun alkupätkä oli mukavaa loivaa nousua, mutta kuruun päästyäni nousu jyrkkeni nopeasti hurjan jyrkäksi seinämäksi. Askel kerrallaan ähelsin ylöspäin. Samalla pohdiskelin pienessä mielessäni, miten alastulo onnistuisi. Liukuri olisi ollut kova sana. Matkalla ohitin pari lumikenkäilijää ja olallaan suksia kantavan hiihtäjän. Kaksi hurjapäätä laski metsässä lumilaudalla. Tiukimpaan kilometrin ähräsin 17 minuuttia ja kilometrin matkalla nousumetrejä tuli peräti 250! Siitä voi jokainen laskeskella nousukulmaa ;) 

Hurjapäät

Melkein perillä

Seinäjyrkän osuuden päätteeksi puut katosivat ympäriltäni ja viimeiset sadat metrin sain kävellä hohtavanvalkoisessa maisemassa. Ylhäällä maisemat olivat aivan käsittämättömät ja lopulta taapersin aina Kesängin huipulle saakka. Tarjolla oli jälleen kansallispuiston kaikki tunturin yhdellä silmäyksellä, valkoista maisemaa, tuulta ja ehdotonta yksinäisyyttä. Jouduin luopumaan hiihtämisestä, mutta sain tilalle jotain uutta ja ainutkertaista. Olin kiitollinen, etteivät jalkani olleet moksiskaan reilun 500 metrin tunturin huiputuksesta.

Kesängin huipulla

Trailrunning-selfie

Projekti ”Pirunkurua alas” olikin oma taiteenlajinsa, mutta auringon pehmentämällä rinteellä sain Nimbuksiin riittävän pidon. Matkalla tapasin isoisän, joka oli tullut jälkikasvunsa kanssa mittaamaan kuntoa Pirunkurun kanssa. Opin, että ainoa oikea tapa kiivetä Pirunkurun nousu on sukset jalassa. Tuijottelin Nimbuksieni kengänkärkiä enkä sanonut mitään. Kesänginkeitaalla tein lyhyen pysähdyksen edelleen ilman minttukaakaoon sortumista ja aiheutin pientä hilpeää ihmetystä, kun kanssalomailijat huomasivat, että olin liikenteessä ilman suksia.

Jatkoin kotimatkaa rauhallisesti juosten Kesänkijärven rantaa pitkin. Rannassa kulki hyväkuntoinen talvipolku, jota pitkin pääsin juoksemaan mukavaa PK-lenkkivauhtia. Matkalla tapasin hollantilaisen naisen, jonka tai chi –tyyppisen harjoituksen keskeytin rymytessäni moottorikelkkauraa pitkin. Juttelimme vartin verran triatlonista, polkujuoksusta, hiihdosta ja Lapin puhtaasta ilmasta. Lennosta annoin pari vinkkiä perinteisen hiihtoon ja opetin hollantilaisrouvalle yhden sanan suomea: naava.

Kotimatkalla 

Äkäslompolossa täydensin ruokaostokset maitopurkilla, jotta saisin vihdoinkin illalla sitä minttukaakaota, ja juomavyö ostoksista pulleana suuntasin kohti kotia. Hupaisasti tämänkin päiväiselle lenkille tuli pituutta puolimaratonin verran ja tänään sain tuhrattua vaellusvaihtiseen puolikkaaseen 3:15. Suurimmalla osasta puolimaratoneja minut olisi kerätty jo raatobussiin.

Huomenna on edessä viimeinen lomapäivä täällä tunturien keskellä. Hiihdosta en edelleenkään elättele minkäänlaisia toiveita, joten lumikenkäreittien juoksija suunnannee huomenna kohti kaunista Kukasta. Huomenna aurinko tosin tekee katoamistempun ja vaihdokiksi saamme räntäsadetta. Katsotaan pääsenkö sängystä koko päivänä ylös...

Reitti: Äkäslompolo-Kellokas-Varkaankuru-Kesänginkeidas-Pirunkuru-Kesänginkeidas-Äkäslompolo

Pituus: 21.2 km

Nousua: 518m

Huippumesta: Pirunkuru YEAH!

Treeniterkuin,

Laura

Unohtumattomat maisemat

Vain sukset puuttuivat!