Helsinki Half Marathon - uusi reitti ja uudet kujeet

Henkisesti Helsinki City Runin jälkeinen viikko on mennyt kuin sumussa. En oikein tiennyt mitä minun olisi pitänyt ajatella juoksusta. Tapahtumaviikonloppu itsessään oli ihan mieletön flowmaniapläjäys, mutta juoksun osalta en kellunut yltiöonnellisissa endorfiinitäpinöissä. Positiivista kisassa oli ennakko-odotuksia nopeampi aika, mutta juoksu itsessään tuntui todella raskaalta ja jotenkin ilottomalta. Olen palannut viikon aikana toistuvasti kisaviikonlopun fiiliksiin ja viikolla ymmärsin, miksi juoksusta puuttui luottamus, rohkeus ja ilo. Etukäteen tiesin, että ennätyksen parantaminen vaatisi täydellistä tykkijuoksua, ja jo ennen lähtölaukausta olin alitajuisesti antanut itselleni luvan vaatia kovempia tuloksia vasta tulevissa starteissa. Luovutin reitin mäille ja mutkille jo kaksi viikkoa ennen kisapäivää.

Perusfiilis kisanjälkeisellä viikolla

Raskaasta juoksusta huolimatta palautuminen on sujunut pikavauhtia. Työvuoroista johtuen en edes koskenut lenkkareihin kolmeen päivään, vaikka jonkinlainen ”palauttava ulkoilu” oli ohjelmaan merkittykin. Olin päivystyksen jälkeen niin veto pois, etten jaksanut liikahtaa edes terassille makoilemaan (joka olisi hätätilanteessa käynyt hyvin palauttavasta ulkoilusta, toim. huom.). Kolmen totaalisen huilipäivän jälkeen sain hinattua itseni keskiviikkona Maraklubin treeneihin ja yllätyksekseni juoksu oli suorastaan rentoa, vaikka sika-Tapsa yrittikin nitistää nirrin pois tiukalla juoksukuntopiirillä. Viikkoon on mahtunut pari kevyttä PK-höntsälenkkiä ja jopa yksi salitreenikin. Berliinin reissun jälkeen meinasin kuukahdella lenkkireittien varteen vielä viikko startista.

Lähtökohdat kevään viimeiselle puolimaratonille ovat siis lupaavat. Seuraava startti on HELSINKI HALF MARATHON kesäkuun 6. päivä. Tapahtuman järjestäjinä häärivät juoksukouluni Runner’s High’n valmentajat ja tietenkin rakkaan maratonklubin hörhöt ovat ilmoittautuneet kisaan sankoin joukoin. Odotamme kisapäivää innolla ja ylimääräistä maniaa aiheuttaa legendaariset after runit, joissa mojito virtaa ja porukkaa sammuu jo viisi tuntia ennen valomerkkiä.

Into piukassa jo kaksi viikkoa ennen starttia. Kuva: Helsinki Half Marathon

Viimevuotinen startti sujui itseltäni flunssan jälkimainingeissa ja Pasilan viimeisiä nousuja kiroillen. Ilmeisesti muutkaan kanssajuoksijat eivät ihastuneet loppureitin tiukkoihin mäkiin, koska reitti on kokenut täydellisen renessanssin. Kävimme Laura-kaimani kanssa testailemassa reitin hyvissä ajoin ennen vappua ja tänään pääsin verestämään muistot vielä HHM Klubin yhteislenkillä, joten tässä tulee viiltävää analyysiä uudesta reitistä! Kuvia napsin molemmilla lenkeillä, joten osassa kuvia on aurinkoa ja osassa pilven peittämää taivasta.

#HHM2015

Kisakeskuksena toimii edelleen Finlandia-talo. Starttipistooli paukahtaa Baanan alkupäässä. Oikeastaan reitin ainoa potentiaalisesti ruuhkainen kohta onkin lähtö, kun reilu 2500 juoksijaa sulloutuu Baanalle ja rynnistää kohti Ruoholahtea. Paras vinkki selvitä alkuruuhkasta onkin ottaa peesi tunnin jäniksestä. Tyytyminen nelosella alkaviin kilometriaikoihin puolikkaan alkumatkasta johtaa vain turhiin aikamenetyksiin alkumetreillä – ja todennäköisesti rotevaan katkeamiseen viimeistään 15 kilometrin tolpalla... Eli edelliseen neuvoon – ja yleensäkin tähän kirjoituksen - kannattaa suhtautua varauksella.

Lähtöviiva Pikkuparlamentin kohdalla 

Ruoholahdesta matka jatkuu Helsinki City Marathonin reittiä seuraillen kohti Meripuistoa ja Kaivopuistoa. Juotto- ja ravitsemuspisteitä on runsain mitoin tarjolla. Café Caruselista saa aamupalaa ja brunssia ja Mattolaiturille on mukava pistäytyä lasilliselle tai kahdelle. Ennen Café Ursulaa kisaajat joutuvat todennäköisesti lisäämään vauhtia, kun äkäinen hanhilauma hyökkäää kimppuun takavasemmalta. Ensimmäinen virallinen juottopiste on Yhdysvaltojen suurlähetystön edessä. Cheers!

Klubin yhteislenkillä

Kaivopuiston rannassa

Reitin ensimmäinen nousu on Olympiaterminaalin kohdalla. Jos juoksu ja maisemat alkavat ahdistaa, tästä voi hypätä Siljan sinivalkoiselle kannelle ja ottaa pakomatkan tois puol lahtea kulkematta maaliviivan kautta. Sisukkaimmille on tarjolla kimara Helsingin parhaita puolia matkan jatkuessa loivaa alamäkeä pitkin kohti Kauppatoria. Tuomiokirkkokin siintää horisontissa. Kauppatorilla on jälleen tarjolla hiukopalaa, jos omat geelit jäivät kotiin tai tankkaus muuten epäonnistui. Munkkirinkilä kädessä voi heilutella kaupungintalon ja presidentin linnan suuntaan sen minkä maisemien katselulta ehtii.

Sightseeing

We run Helsinki!

Uspenskin katedraalilta otetaan reipas kurssi kohti pohjoista. Pohjoisrannan suoran ja toisen juomapisteen jälkeen edessä on reitin toinen mäki eli nousu Hakaniemensillalle. Sillalta kurvataan tiukasti oikealle ja pudottaudutaan ihastelemaan Merihaan idyllistä kyläfiilistä ja innostavaa arkkitehtuuria. Kulttuurisauna tarjoilee väsyneimmille matkalaisille jälleen virkistystä. Merihaan aaltojen liplatuksesta jatketaan kohti Suvilahtea ja Kalasatamaa, jossa Laura&Laura -juoksijakaksikko olisi tarvinnut oman kartturin pysyäkseen reitillä. Klubitreeneissä mukana oli onneksi kartanlukijoina klubikoutsi Nummela ja Kenian ylängöiltä Suomeen eksynyt salaperäinen eSimo eli Simo Wannas. Selvisimme kunnialla uusilta hoodeilta Kulosaaren sillan alitse urbaaniin asfalttiviidakkoon, jossa ryhmä rämää odotti useamman routakauden rouhima tienpinta ja nenäänkin kantautui vieno kaatopaikan katku. Vähemmän inspiroivaa juoksumaisemaa kompensoi kympin väliaikapiste. Hermannin rantapuistossa juoksualusta on soratietä, jolle on eksynyt rasittavia kivenkappaleita. Nilkkojen kanssa on oltava tarkkana, mikäli ratamestari ei käy keräämässä kiviä pois ennen kisapäivää.

Reitin urbaaninpaa osuutta

Juoksuturistin painajainen :)

Maastojuoksupätkää ennen Arabianrantaa

Onneksi juoksuturistin silmääsärkevät koettelemukset ovat parissa kilometrissä ohitse ja reitti johdattelee juoksijat puolimatkan krouviin ja siitä edelleen Arabianrannan kultahammasrannikolle. Arabianrannassa reitti seurailee viimevuotista reittiä pitkin aina juoksun logossakin näkyvälle Matinkaaren sillalle. Sillan jälkeen kurvataan tiukka U-käännös, ihastellaan Vanhankaunginlahden maisemia vielä toistamiseen ja palataan rannansuuntaista kevyenliikenteen väylää kohti keskustaa. Uukkarin jälkeen monella kisaajalla käy varmasti mielessä aloittaa tiukka loppurutistus kohti maaliviivaa, mutta loppukirin kanssa kannattaa malttaa vielä hetki – loppureitille on punottu yksi hapottava, suorastaan sikatapsamainen jäynä...

Maisemareitillä

Kohti kääntöpistettä

Chillailua kesken pitkiksen

Sörnäisten rantatien ylityksen jälkeen juoksijat pääsevät nauttimaan hetkeksi Kumpulan siirtolapuutarhan idyllistä, kunnes pari lausetta sitten mainitsemani jäynä lopettaa rennon laskettelun kuin seinään. Tällä kertaa Pasilan kiukkuinen nousu on korvattu Märskyn uimakeskuksen vielä äkäisemmällä nousulla, joka jatkuu ja jatkuu Mäkelänkadun ylityksen jälkeen vielä Pasilan kerrostalojen keskelle. Nousu on pitkä ja salakavala ja viimeistään puolessa välissä tekisi varmasti mieli koukata Märskyn kylmäaltaan kautta. 

En edes yritä olla tämän nousun kanssa kaveri

Onneksi kitunyppylän jälkeen ei ole loputonta tasaista osuutta vaan reitti laskettelee Teollisuuskadun varteen ja sieltä edelleen asuinalueen läpi sompaillen viimevuotiselle reitille pääradan varteen. Pasilasta onkin edessä parin kilometrin rento raastosuora radan vartta pitkin aina Helsinginkadulle saakka, josta vihdoinkin pudottaudutaan Töölönlahden vehreille rannoille ja viimeiselle kilometrille. Maali sijaitsee Finlandiatalon takana ja tänä vuonna maaliin pääseminen ei edellytä raastavan sakkoringin kiertämistä vaan Töölönlahdelta saa spurtata urku auki suorinta tietä maaliin.

Viimeinen raastosuora

Reitti on selvästi parempi ja helpompijuoksuisempi kuin viime vuonna. Suurin osa reitistä on asfalttia ja varsinkin ensimmäiset seitsemän kilometriä tarjoilevat Helsingin parhaita merellisiä paloja. Isoja nousuja ei ole oikeastaan kuin yksi, joka viimeisille kilometreille sijoitettuna tulee kyllä olemaan melkoisen hapottava koettelemus eikä nousun jälkeenkään ole luvassa rentoa rullailua viivasuoraan alamäkeen. Ainoat potentiaaliset hasardit ovat Baanan mahdollinen ruuhkautuminen ja Hermannin rantapuiston epätasainen alusta. Omien tavotteiden osalta minun tekisi mieli sanoa 1:40, koska kyseisen ryhmän jäniksenä juoksee tuleva Pekingin MM-maratoonari ja Mount Everestin valloittaja Anne-Mari Hyryläinen. Kisafiilis on kuitenkin sen verran kohdillaan, että tällä hetkellä mielessä siintelee 1:35 jommalle kummalle puolelle kellahtava loppuaika.

L&L -approved

Seuraavan kerran Helsinki Half Marathon Klubin yhteistreeneihin voi hypätä keskiviikkona Eltsussa, jossa klo 07 starttaa ”eSimo Morning Bash” –aamutreeni Simo Wannaksen johdolla. Mukaan pääsee HHM-ilmoittautumisella tai 15 euron kertamaksulla. Suosittelen ensimmäistä vaihtoehtoa!

HHM Klubi perhepotretissa. Kuva: Helsinki Half Marathon