Sairaan hyvä treeniviikko!

Aloin jo epävirallisesti tuskastua kevään rikkinäisiin treeniviikkoihin. Berliini-Rotterdam-HCR-HHM – viikot kuluivat kisoihin valmistautuessa tai niistä palautuessa. Ainoastaan huhti-toukokuun vaihteessa Rotterdamin kympin ja Helsinki City Runin välissä sain kasaan pari nasevaa treeniviikkoa. Kisaaminen on todella hauskaa puuhaa, mutta ensi vuoden kevään kisakalenterista aion pudottaa ainakin yhden puolikkaan pois. Kevättä on leimannut kisojen jälkeinen lievä väsymys ja samalla olisi kuitenkin pitänyt ladata akkuja seuraavaa koitosta varten. Olenkin nyt salaa helpottunut, kun kevään kisarumba on takana. Edessä on viikkokaupalla laadukasta treeniaikaa ja näistä neljä viikkoa pääseen harjoittelemaan kesälomalla ilman päivystystyön tuomaa lisärasitetta. Seuraava isompi koitos lienee edessä kahdeksan viikon päästä Helsinki City Marathonilla. Syksyn osalta kisakalenteri on vielä hieman pohdinnassa ja saattaa olla, että siirrän isot tavoitteet vasta lokakuun Münchenin puolikkaalle maratonin sijaan. 

Nizzan lomaviikon jälkeen treenit lähtivät rullaamaan omalla painollaan. Päivystin sunnuntai- ja maanantaiyöt, joten mihinkään herkkään menoon en alkuviikosta päässyt yövuorojen väsyttämillä jaloilla ja tukkoisella päällä. Maanantaina kävin kevyesti juoksentelemassa työvuorojen välissä kauniissa Liessaaressa, jonka upeat metsät ja kallioiset rannat tekivät minuun vaikutuksen ensimmäistä kertaa jo joulukuisella talvilenkillä.

Polkujuoksua Liessaaressa

Tiistaina höntsäilin kevyen iltalenkin. Unohdin itseni haahuilemaan Uutelan metsiin ja lopulta sain pistellä viimeiset kaksi kilometriä enemmän vauhtikestävyyden puolella, kun iltalenkkeilijällä tuli kiire postiin ennen sulkemisaikaa. Ainakin lopussa rullatut avarit lähtivät vauhdikkaasti.

Ihana iltalenkki Uutelassa

Keskiviikkona olin saanut karistettua pahimmat yövuorojumit kropasta, mutta uni oli rikkonaista eikä korvien väli halunnut taipua oikein mihinkään rytmiin. Tiistai-iltana uni ei tullut ja silti heräilin jo kahdeksan jälkeen onnettoman kuuden unitunnin jälkeen. Onneksi väsyneen aamun pelastus oli aivan ikkunan takana: aurinko ja sininen taivas! Aamulla kävin opettelemassa uusia coreliikkeitä PT:n ohjauksessa. Ennen treeniä hölkkäilin kevyen lämmittelyn matolla ja lämmittelyä jatkoimme vielä hyvillä dynaamisilla venyttelyillä ennen varsinaista lihaskunto-osuutta. Sainkin tosi loistavia vinkkejä kesän coreharjoitteluun peruslankkujen rinnalle.

Ilta olikin yhtä urheilun juhlaa. Pääsin osallistumaan tamperelaisen opiskelijan gradutyöhön. Tehtäväni oli kerätä kuvia, jotka mielestäni assosioituivat käyttämääni Suunnon Ambit-kelloon. Haastattelu oli aivan huikean mielenkiintoinen ja avasi ymmärrystäni todella paljon juoksuharjoittelun motiiveistani. Aiheesta kirjoitan varmasti jatkossa oman blogipostauksen, joka tulee olemaan jonkinlaista syventävää jatkoa huhtikuiselle tekstille ”Miksi juoksen”.

My inspiration #suuntorun

Haastattelusta hölkkäilin suoraan Eltsuun, jossa edessä oli ehdottomasti viikon kovin treeni Runner’s High’n Eliittiryhmän kanssa. Olen kaksi vuotta harjoitellut saman firman Maratonklubissa, mutta mielettömän hauskasta treeniporukasta huolimatta kärsin talvella ja keväällä pienestä motivaatiopulasta viikottaisissa treeneissä. Pitkän pohdiskelun jälkeen ymmärsin oman henkisen alavireisyyden syyt: kaipasin kovempia treenejä. Valmennuspuoleltakin vaihdolle näytettiin vihreää valoa, joten toukokuun lopussa hyppäsin Eliitin treeneihin. Samalla klubin eturivin menijästä tuli altavastaaja eikä 2:45-maratoonareiden joukossa treeneistä todellakaan lopu vauhti kesken.

Keskiviikkona edessä oli vetotreeni, jonka sisältöä en onneksi tiennyt etukäteen: ”The Michigan”. Huh, nimi olisi yhtä hyvin voinut olla ”Alaska” – sen verran kylmää kyytiä oli tarjolla. Alkulätinöiden jälkeen olikin hiljaista, kun coach-Nummela paljasti treenin sisällön: 1600 m radalla – 5 min puolimaratonvauhtinen veto – 1200 m radalla – 5 min puolimaratonvauhtinen veto – 800 m radalla – 400 m radalla. Osioiden välissä kolmen minuutin hölkkäpalautus. Alkuperäisessä treenissä ratavetojen välissä juostaan maili noin minuuttia hitaammalla vauhdilla kuin radalla juostava ensimmäinen mailin veto, mutta treeniporukan tasoerojen vuoksi ratavetojen välinen veto oli yksinkertaistettu viiteen minuuttiin. Ehkäpä joku porukasta kiskaisi mailin viiteen minuuttiin, mutta minä en ainakaan! Kahden viimeisen ratavedon välissä edistyneemmät juoksijat voivat vielä juosta yhden mailin vedon, mutta säälistä meidät päästettiin tänään ”helpolla”.  

Tosi helpolla pääsimmekin. Ensimmäinen mailin rykäisy juostiin noin kolmosen kisavauhtia eli käytännössä itselläni se tarkoitti Cooper-vauhtia (6:26). Puolimaratonvauhtinen vetäisy tuntui jopa jolkottelulta (4:29/km). 1200 metrin vedossa pientä kiristystä (4:46). Toisessa puolimaratonvauhtisessa vedossa tuli käsky himmailla (4:31/km). Kasi meni ihmetellessä: yassojen lisäksi en ole kaseja juossut kuin viimeksi ala-asteen urheilukisoissa. Niiltä ajoilta ennätys 3:12 parani nyt lukemiin 3:06 hippasen vielä säästellen ennen viimeistä ratakierrosta. Nelosta ensikertalaisena en osannut juosta ollenkaan Jäin letkaan junnaamaan enkä noviisina ymmärtänyt, että loppukiri alkaa lähtöpaukusta. Viimeiset 150 metriä sentään ymmärsin kiristää, mutta enhän päässyt viimeisessä vedossa lähellekään oksut-suussa-kankihapot-jaloissa –fiilistä. ”Vetosarjan onnistuminen mitataan aina viimeisessä vedossa...” Niinpä niin. Treeni oli ehdottomasti rankimpia mitä olen koskaan tehnyt ja tälle vuodella ainoastaan tammikuinen Cooperin testi Liikuntamyllyssä kiilaa rankkuudessaan The Michiganin edelle.

Tästä vielä lisätietoa The Michiganista, jos joku ihan välttämättä haluaa käydä treenin testaamassa!

Jos keskiviikon treeneissä vedettiin rataa rullalle niin kyllä oli torstaina jalatkin aika rullalla. Aamulla pääsin ”palauttelemaan” Fatima Witickin joogavenyttelytunnille Alexiumiin. Harjoitusohjelmassa oli reilu tunnin PK-lenkki (juoksu tai muu aerobinen). Pyöräily houkutti juoksua enemmän, mutta en saanut itsestäni irti niin paljoa, että olisin lähtenyt sateeseen sotkemaan. Lopulta päädyin illalla todella rauhalliseen iltalenkkiin, jossa kävelin osan matkaa. Olin oikeasti väsyksissä ratatreenistä. Päätin ottaa päivän palauttavana ja lyhensin lenkin keston puoleen.

Kesäinen juhannuksen aatonaatto - mieli yhtä väsynyt kuin lenkkimaisemien värit

Lepäily kannatti ja perjantaina heräsin ihka uusien jalkojen kanssa. Nautin kiireettömästä juhannusaaton aamusta, luin viikon aikana postiluukusta tipahtaneet uudet sporttilehdet ja päivällä jatkoin ikuisuusprojektia eli tuhansien valokuvien läpikäymistä ja varmuuskopiointia. Alkuillasta suuntasin juhannuslenkille. Joskus kotikulmiltakin löytää ihan uusia lenkkimaisemia ja tällä kertaa päädyin Vuosaaren jätemäen rinteille. Olen pari kertaa aikaisemmin juossut mäellä syksyisessä sadekelissä eikä paikka todellakaan inspiroinut. Nyt kurvasin mäen päälle pohjoisrinteen kautta ja kukkien täyttämät rinteet, vanhat kiviaidat, kukkaistutusten jäänteet ja kapeat polut olivat aivan mahtava löytö. Uusissa maisemissa tossu nousi kevyesti ja kilometriajoista tipahti ihan itsesssään 15 sekuntia pois. Oli jälleen ihanaa juosta kevyin ja iloisin jaloin!

Keskikesä parhaimmillaan

Illaksi suunnistin jälleen töihin: edessä oli juhannushuumaa kahden yön verran jälleen päivystyksessä. Alkuilta oli melkoista pientraumahärdelliä, mutta vähitellen kiireinen alkuyö rauhoittui ja aamuyön tunnin olivat hiljaiset kuin huopatossutehtaalla. Lauantain lepäsin ja lauantain työyö sujui enemmän peruslauantaiyöfiiliksissä.

Sunnuntaina suunnistin kotimatkalla Nuuksioon. Päivystysputken jälkeen vaarana on jäädä sohvalle makoilemaan epämääräisessä väsyneessä ja turhautuneessa päivystysdarrassa ja päivä vaan lipuu sormien lävitse unen ja somen välimaastossa. Pummipäivän välttämiseksi sovin juoksutreffit klubikaverini kanssa Haukkalammelle. Pääkaupunkiseudun juoksupaikoista Nuuksio on ehdoton suosikkini, mutta kansallispuiston huikeissa maisemissa tulee juostua hävettävän harvoin. Iltapäivä kuluikin rennosti Nuuksion poluilla Korpin- ja Haukankierroksella polkujuoksufilosofoiden ja kertaalleen hieman eksyillenkin. Jalat eivät edes ehtineet huomata yötöiden väsymystä hyvässä seurassa.

Viikon treenit näyttivät tältä:

Ma Kevyt PK (osin polkujuoksua Liessaaressa) 1.05 (9.7 km)

Ti Iltalenkki + lopussa kaksi rentoa avaria .45 (6.7 km)

Ke ap. dynaamista liikkuvuutta + coretreeni ip. Eliitin treenit Eltsussa ”The Michigan” (12.3 km)

To ap. joogavenyttely 1.30 ip. iltalenkki .40 (5.7 km)

Pe Rento PK 1.15 (11.7 km)

La LEPO

Su PK 1.25 (10.5 km) polkujuoksua Nuuksiossa

Juoksua yhteensä  56.6 km

Kaikkinensa viikko oli henkisesti helpottava. Tekemiseen on parin viikon jälkeen löytynyt rentous ja punainen lanka ja ennen kaikkea juoksu on taas todella hauskaa. Tämä viikon kohokohta on ehdottomasti lauantainen Vierumäki Trail Marathon, jonne lähden juoksemaan 15 kilometrin lyhyemmän matkan. Lähden reissuun ilman mitään aikatavoitteita ja juoksu saa olla kaikkea rennon höntsän, rennonkovan ja rennon maksimin väliltä – annan päivän päättää! Palataan linjoille taas Vierumäen jälkeen.

Treeniterveisin,

Laura <3