Heiaheia, hauska treeniviikko!

Viime viikon treenit sujuivat parin viikon tukkoisen kärvistelyn jälkeen mallikkaasti ja viikosta jäi tosi positiivinen fiilis. Midnightrunin jälkeen olo oli aika epätoivoinen kaiken väsymyksen ja reisitukkoisuuden keskellä. Elämän palaaminen normaaliin rytmiin on auttanut hurjasti palautumista ja päivystysten loputtua olen saanut nukuttua yöt todella hyvin. Vanha viisaus tuli taas todistettua todeksi: kunto kasvaa levossa. MOT.

Viikko starttasi todella kevyesti lepopäivällä. Illalla tein lonkka- ja pakaravenytyksiä – muuten laiskottelin hyvällä omalla tunnolla sohvalla ja auringonlaskua ihaillen.



Tiistaina heräsinkin lepopäivän jälkeen virkeänä. Edellisiltana Foreca oli luvannut aamuksi kaunista auringonpaistetta ja työmatkalla kurvasin jo kuuden jälkeen Pitkäkosken ulkoilumajalle kameran kanssa. Tähän asti olen ottanut kaikki kuvat iPhonella, mutta loppukesän aikana olen innostunut kunnollisen kameran hankkimisesta. Toistaiseksi joudun pärjäämään kymmenen vuotta vanhalla pokkarilla, kunnes olen tehnyt päätöksen uuden kameran tärkeimmistä spekseistä. Järjestelmäkameran sijaan kallistunen pokkarikokoiseen kameraan, koska suurimman osan kuvista otan juoksulenkeillä, vaelluksilla, Lapin hiihtoreissuilla ja kaupunkimatkoilla – eli liikkuessa. Asiantuntevia ehdotuksia aloittelijalle sopivasta kompaktikokoisesta kamerasta otetaan ilomielin vastaan! Vanhalla kameralla pärjäsin aamun kuvaussession ja maisemat olivatkin todella huikeisevan ihanat. Voisin postata näitä kuvia vaikka kolmekymmentä! Olisin voinut jäädä näihin maisemiin koko aamuksi, mutta lopulta minun oli luovutettava ja jatkettava matkaa töihin.






Kauniin aamun jälkeen keli ehti tehdä täyskäännöksen iltaan mennessä. Iltatreeninä oli edessä lyhyt leffailta kavereiden kanssa eli Helsinki Half Marathon Klubin aloitustreenit. Fiilistelimme ensin lyhytelokuvan verran viime kesän Helsinki Half Marathonia – joka ei tosin allekirjoittaneelta sujunut ihan käsikirjoituksen mukaan – ja sen jälkeen suuntasimme synkkään ja myrskyiseen iltaan pyramidi-intervallien ihmeelliseen maailmaan. Alkuverkka oli itselleni turhan lyhyt, joten lyhyet rullailut eivät irronneet omista koivista kovinkaan reteästi. Vedin treenin puolilla tehoilla, mutta silti juoksun rentouden puuttuminen ärsytti suunnattomasti. Onneksi treenien jälkeen suklaakohvehtikulhot olivat täynnä ja tarjolla oli herkullisia minikolmiovoileipiä, joten reissu Espoon puolelle ei ollut ihan turha.

FIILISTELYVIDEON Helsinki Half Marathonilta voit käydä katsomassa Youtubesta!

Kino Tapiola 


Keskiviikko oli treenien puolesta palauttava päivä. Ajoin töistä suoraan Paloheinään, jossa juoksin kevyen peruskestävyyslenkin. Askel oli edelleen raskas eikä juoksuvire löytynyt millään. Kotona tein vielä lyhyen coretreenin juoksun päätteeksi. Illalla selvisi sitten syykin väsyneeseen lenkkifiilikseen. Maha turposi ihan palloksi ja keskellä yötä heräsin ikävään vatsakipuun. Pari tuntia ehdin valvoessa miettiä kivistävän pallomahani kanssa oliko kyseessä umpilisäkkeen- vai sappirakontulehdus. Aamulla ainoa motivaatio mennä töihin oli mahdollisuus selvittää ultralla vatsakivun syy. Lopulta kaksin kerroin raahustaessani asuntoa ympäri tajusin, että oli parempi pysyä kotona. Seuraavana päivänä kuulinkin, että työkaveri oli sairastunut kunnon vatsatautiin samanlaisilla vatsakivuilla. Itse selvisin onneksi puolen vuorokauden kärvistelyllä.

Keskiviikon syksyisiä lenkkimaisemia Pitkäkoskella


Perjantaina olo olikin täysin treenikuntoinen ja pääsin juoksemaan torstain treenin päivän myöhässä. Ilta oli taianomainen, kun myrskyinen tuuli ujelsi terassi-ikkunoissa ja ulkona tuuli suorastaan heitteli lenkkeilijää kuin tyhjää jauhosäkkiä. Suurinta päänvaivaa aiheutti juoksureitin valinta. Edessä oli neljä kahdeksan minuutin VK-vetoa enkä todellakaan halunut juosta viimeisiä vetoja vastatuuleen! Forecan ja Google Mapsin avulla reittikin lopulta selvisi ja illan hämärtyessä olin ulkona. Ihmettelin hetken hurjaa tuulta merenrannalla ja sitten hyökkäsin vetojen kimppuun. Toisessa vedossa sain jopa seuraa farkkuihin pukeutuneesta miehestä, joka lähti Vuosaaren sillalla minulle jänikseksi. Ihonvärin perusteella kaveri taisi olla kotoisin Kenian ylängöiltä, joten ex-tempore –lenkki 4:30/km vauhtia näytti sopivan kaverille oikein hyvin. Kaverin luuritkin olivat viimeisintä lenkkimuotia. Viimeisen vedon sain kevyesti puristettua alle 4:30/km ja oli kyllä aivan mahtavaa juosta taas vähän vauhdikkaammin ilman, että jalat hirttivät kiinni yli 170 sykkeillä tai suolet tuntuivat menevän solmuun pienessäkin ylämäessä. Juoksu ei todellakaan ollut vielä kepeää tai kevyttä, mutta lupaavantuntuista kuitenkin!

Oli synkkä ja myrskyinen yö


Lauantaina harjoitusohjemassa luki aina kuritonta käyttäytymistä aiheuttava ”Lepo tai jumppailupäivä aktiivisena lepona”. Siis minähän olen vanha hyppyripeppuinen jumppapupu, joka reilu kymmenen vuotta sitten käytännössä asui steplaudan päällä tai tanssisalin lattialla. No, vuoden tauon jälkeen perusaskeleet menivät ihan kivuttomasti, mutta tunnin sekaan ujutetut sykkeennostatut osiot askelkyykkyhyppyineen olivat suorastaan salakavalat. Seuraavien päivien tarakkajumin takasi core-tunnin curtsy lunge –sarjat. Oli siinä gluteus medius ja piriformis kavereineen ihmeissään.

Salilta suoraan ikkunaostoksille...


Iltapäivästä ajelin vielä Espoon rantamaratonin reitille kannustamaan puolikkaan ja kokonaisen juoksijoita. Tuttuja oli tavallista vähemmän liikenteessä, mutta onneksi Katrin onnistuin bongaamaan PK-maralta.

Parhaat kannustukset!

3:30 jänöt


Katri ja marapomppu <3


Sunnuntaina pääsin piukeista pakaroistani huolimatta sängystä ylös. Aamu oli jälleen taianomainen eikä minua harmittanut yhtään startata auton nokka kohti Haltialaa aamuseitsemältä. Maisema oli usvainen ja lopulta aurinko jäi pilvien taakse. Maisema oli unenomainen ja kuvia tuli napsittua taas urakalla varsinkin Ruutinkosken rannoilla.






Iltapäiväksi sovin lennosta juoksutreffit Heidin kanssa ja treffasimme kesäsuosikkimme Regatan pihassa. Olin käynyt juoksemassa perinteisen Munkka-Lehtisaari-Kuusisaari-Kaskisaari-Lauttasaari –saarihyppelyn edellisenä viikkona Lauran kanssa, joten nyt Heidin kanssa suuntasimme Laajalahden kierrokselle. Reitti on yksi suosikeistani Helsingissä kotikulmieni Uutelan ja Kallahden lisäksi. Varsinkin pitkospuuosuudet olivat aivan ihanat kauniissa syysauringossa! 


Yksi syksyn suosikkijuoksukuviani feat Heidi <3


Otaniemessä kiristin vauhtia vauhtikestävyyden puolelle ja rennosti kiihdyttäen juoksin viimeiset 40 minuuttia 5:28/km (avg) vauhtia. Edeltäneestä puolitoistatuntisesta peruskestävyyshinkkauksesta huolimatta tossu nousu kepeästi ja vähän vajaa kasi kulki kuin siivillä. Lenkin päätimme ansaitusti Regattaan kaakaolle ja karjalanpiirakoille.




Kaikkinensa viikko oli kaksijakoinen. Alkuviikosta juoksu oli tahmeaa kun taas loppuviikosta joku tulppa aukesi ainakin henkisellä puolella ja juoksu oli taas iloista ja jopa kepeääkin sunnuntain pitkiksellä. Hyvä näin, että spiraalin kierre on kohti myrskypilven hopeareunaa. Edessä nyt kaksi viikkoa Münchenin puolikkaalle – aika kunnon esiinkaivamiseen riittää jos on riittääkseen.

Ma LEPO (venyttelyä)
Ti ap. kevyt kävely-hölkkälenkki Haltialassa (4 km) ip. HHM Klubin avajaiset: lyhyet intervallit pyramidiharjoituksena 1.00 (7.1 km)
Ke Kevyt PK .50 (7.7 km)
To LEPO (semi-sairaspäivä)
Pe VR + 4 x 8 min VK – VK/MK intervallit nousevana sarjana + VR yht 1.10 (12.5 km)
La Jumppaa ja corea 1.00 ja illalla venyttelyä
Su aamu: kevyttä kävelyä Haltialassa (6 km) ip. PK pitkä 2.10 (lopussa 40 min kiihtyvä VK) (20.5 km)


Juoksua yhteensä 51.8 km 

Heiaheia!
-Laura <3 


Kommentit

Suositut tekstit