Heiaheia, hauska treeniviikko!
Viime viikon treenit sujuivat parin viikon tukkoisen
kärvistelyn jälkeen mallikkaasti ja viikosta jäi tosi positiivinen fiilis.
Midnightrunin jälkeen olo oli aika epätoivoinen kaiken väsymyksen ja
reisitukkoisuuden keskellä. Elämän palaaminen normaaliin rytmiin on auttanut
hurjasti palautumista ja päivystysten loputtua olen saanut nukuttua yöt todella
hyvin. Vanha viisaus tuli taas todistettua todeksi: kunto kasvaa levossa. MOT.
Viikko starttasi todella kevyesti lepopäivällä. Illalla tein
lonkka- ja pakaravenytyksiä – muuten laiskottelin hyvällä omalla tunnolla sohvalla ja auringonlaskua ihaillen.
Tiistaina heräsinkin lepopäivän jälkeen virkeänä. Edellisiltana
Foreca oli luvannut aamuksi kaunista auringonpaistetta ja työmatkalla kurvasin
jo kuuden jälkeen Pitkäkosken ulkoilumajalle kameran kanssa. Tähän asti olen
ottanut kaikki kuvat iPhonella, mutta loppukesän aikana olen innostunut
kunnollisen kameran hankkimisesta. Toistaiseksi joudun pärjäämään kymmenen
vuotta vanhalla pokkarilla, kunnes olen tehnyt päätöksen uuden kameran
tärkeimmistä spekseistä. Järjestelmäkameran sijaan kallistunen pokkarikokoiseen
kameraan, koska suurimman osan kuvista otan juoksulenkeillä, vaelluksilla,
Lapin hiihtoreissuilla ja kaupunkimatkoilla – eli liikkuessa. Asiantuntevia
ehdotuksia aloittelijalle sopivasta kompaktikokoisesta kamerasta otetaan
ilomielin vastaan! Vanhalla kameralla pärjäsin aamun kuvaussession ja
maisemat olivatkin todella huikeisevan ihanat. Voisin postata näitä kuvia
vaikka kolmekymmentä! Olisin voinut jäädä näihin maisemiin koko aamuksi, mutta
lopulta minun oli luovutettava ja jatkettava matkaa töihin.
Kauniin aamun jälkeen keli ehti tehdä täyskäännöksen iltaan
mennessä. Iltatreeninä oli edessä lyhyt leffailta kavereiden kanssa eli Helsinki
Half Marathon Klubin aloitustreenit. Fiilistelimme ensin lyhytelokuvan verran
viime kesän Helsinki Half Marathonia – joka ei tosin allekirjoittaneelta sujunut ihan käsikirjoituksen mukaan – ja sen jälkeen suuntasimme synkkään ja
myrskyiseen iltaan pyramidi-intervallien ihmeelliseen maailmaan. Alkuverkka oli
itselleni turhan lyhyt, joten lyhyet rullailut eivät irronneet omista koivista
kovinkaan reteästi. Vedin treenin puolilla tehoilla, mutta silti juoksun
rentouden puuttuminen ärsytti suunnattomasti. Onneksi treenien jälkeen
suklaakohvehtikulhot olivat täynnä ja tarjolla oli herkullisia
minikolmiovoileipiä, joten reissu Espoon puolelle ei ollut ihan turha.
FIILISTELYVIDEON Helsinki Half Marathonilta voit käydä katsomassa Youtubesta!
Kino Tapiola |
Keskiviikko oli treenien puolesta palauttava päivä. Ajoin
töistä suoraan Paloheinään, jossa juoksin kevyen peruskestävyyslenkin. Askel
oli edelleen raskas eikä juoksuvire löytynyt millään. Kotona tein vielä lyhyen
coretreenin juoksun päätteeksi. Illalla selvisi sitten syykin väsyneeseen
lenkkifiilikseen. Maha turposi ihan palloksi ja keskellä yötä heräsin ikävään
vatsakipuun. Pari tuntia ehdin valvoessa miettiä kivistävän pallomahani kanssa
oliko kyseessä umpilisäkkeen- vai sappirakontulehdus. Aamulla ainoa motivaatio
mennä töihin oli mahdollisuus selvittää ultralla vatsakivun syy. Lopulta kaksin
kerroin raahustaessani asuntoa ympäri tajusin, että oli parempi pysyä kotona. Seuraavana
päivänä kuulinkin, että työkaveri oli sairastunut kunnon vatsatautiin
samanlaisilla vatsakivuilla. Itse selvisin onneksi puolen vuorokauden
kärvistelyllä.
Keskiviikon syksyisiä lenkkimaisemia Pitkäkoskella |
Perjantaina olo olikin täysin treenikuntoinen ja pääsin
juoksemaan torstain treenin päivän myöhässä. Ilta oli taianomainen, kun myrskyinen
tuuli ujelsi terassi-ikkunoissa ja ulkona tuuli suorastaan heitteli lenkkeilijää
kuin tyhjää jauhosäkkiä. Suurinta päänvaivaa aiheutti juoksureitin valinta.
Edessä oli neljä kahdeksan minuutin VK-vetoa enkä todellakaan halunut juosta
viimeisiä vetoja vastatuuleen! Forecan ja Google Mapsin avulla reittikin
lopulta selvisi ja illan hämärtyessä olin ulkona. Ihmettelin hetken hurjaa
tuulta merenrannalla ja sitten hyökkäsin vetojen kimppuun. Toisessa vedossa
sain jopa seuraa farkkuihin pukeutuneesta miehestä, joka lähti Vuosaaren
sillalla minulle jänikseksi. Ihonvärin perusteella kaveri taisi olla kotoisin
Kenian ylängöiltä, joten ex-tempore –lenkki 4:30/km vauhtia näytti sopivan
kaverille oikein hyvin. Kaverin luuritkin olivat viimeisintä lenkkimuotia. Viimeisen
vedon sain kevyesti puristettua alle 4:30/km ja oli kyllä aivan mahtavaa juosta
taas vähän vauhdikkaammin ilman, että jalat hirttivät kiinni yli 170 sykkeillä
tai suolet tuntuivat menevän solmuun pienessäkin ylämäessä. Juoksu ei
todellakaan ollut vielä kepeää tai kevyttä, mutta lupaavantuntuista kuitenkin!
Oli synkkä ja myrskyinen yö |
Lauantaina harjoitusohjemassa luki aina kuritonta
käyttäytymistä aiheuttava ”Lepo tai jumppailupäivä aktiivisena lepona”. Siis
minähän olen vanha hyppyripeppuinen jumppapupu, joka reilu kymmenen vuotta
sitten käytännössä asui steplaudan päällä tai tanssisalin lattialla. No, vuoden
tauon jälkeen perusaskeleet menivät ihan kivuttomasti, mutta tunnin sekaan
ujutetut sykkeennostatut osiot askelkyykkyhyppyineen olivat suorastaan
salakavalat. Seuraavien päivien tarakkajumin takasi core-tunnin curtsy lunge –sarjat.
Oli siinä gluteus medius ja piriformis kavereineen ihmeissään.
Salilta suoraan ikkunaostoksille... |
Iltapäivästä
ajelin vielä Espoon rantamaratonin reitille kannustamaan puolikkaan ja
kokonaisen juoksijoita. Tuttuja oli tavallista vähemmän liikenteessä, mutta onneksi
Katrin onnistuin bongaamaan PK-maralta.
Parhaat kannustukset! |
3:30 jänöt |
Katri ja marapomppu <3 |
Sunnuntaina pääsin piukeista pakaroistani huolimatta sängystä
ylös. Aamu oli jälleen taianomainen eikä minua harmittanut yhtään startata
auton nokka kohti Haltialaa aamuseitsemältä. Maisema oli usvainen ja lopulta
aurinko jäi pilvien taakse. Maisema oli unenomainen ja kuvia tuli napsittua
taas urakalla varsinkin Ruutinkosken rannoilla.
Iltapäiväksi sovin lennosta juoksutreffit Heidin kanssa ja
treffasimme kesäsuosikkimme Regatan pihassa. Olin käynyt juoksemassa
perinteisen Munkka-Lehtisaari-Kuusisaari-Kaskisaari-Lauttasaari –saarihyppelyn
edellisenä viikkona Lauran kanssa, joten nyt Heidin kanssa suuntasimme
Laajalahden kierrokselle. Reitti on yksi suosikeistani
Helsingissä kotikulmieni Uutelan ja Kallahden lisäksi. Varsinkin pitkospuuosuudet
olivat aivan ihanat kauniissa syysauringossa!
Yksi syksyn suosikkijuoksukuviani feat Heidi <3 |
Otaniemessä kiristin vauhtia
vauhtikestävyyden puolelle ja rennosti kiihdyttäen juoksin viimeiset 40
minuuttia 5:28/km (avg) vauhtia. Edeltäneestä puolitoistatuntisesta
peruskestävyyshinkkauksesta huolimatta tossu nousu kepeästi ja vähän vajaa kasi
kulki kuin siivillä. Lenkin päätimme ansaitusti Regattaan kaakaolle ja karjalanpiirakoille.
Kaikkinensa viikko oli kaksijakoinen. Alkuviikosta juoksu
oli tahmeaa kun taas loppuviikosta joku tulppa aukesi ainakin henkisellä
puolella ja juoksu oli taas iloista ja jopa kepeääkin sunnuntain pitkiksellä. Hyvä
näin, että spiraalin kierre on kohti myrskypilven hopeareunaa. Edessä nyt kaksi
viikkoa Münchenin puolikkaalle – aika kunnon esiinkaivamiseen riittää jos on
riittääkseen.
Ma LEPO (venyttelyä)
Ti ap. kevyt kävely-hölkkälenkki Haltialassa (4 km) ip. HHM
Klubin avajaiset: lyhyet intervallit pyramidiharjoituksena 1.00 (7.1 km)
Ke Kevyt PK .50 (7.7 km)
To LEPO (semi-sairaspäivä)
Pe VR + 4 x 8 min VK – VK/MK intervallit nousevana sarjana +
VR yht 1.10 (12.5 km)
La Jumppaa ja corea 1.00 ja illalla venyttelyä
Su aamu: kevyttä kävelyä Haltialassa (6 km) ip. PK pitkä 2.10
(lopussa 40 min kiihtyvä VK) (20.5 km)
Juoksua yhteensä 51.8 km
Heiaheia!
-Laura <3
Kommentit
Lähetä kommentti