Runner’s High Halloween Run – vitosen ennätyksiä vasemmalla kädellä

Ylimenokausi on sujunut kaksivaiheisesti Helsinki City Trailin rykäisyn jälkeen. Pääasiassa olen tyytynyt sohvalla makoiluun Greyn Anatomia –maratoneja katsellen. Lenkkarit saadessani jalkaan olenkin mennyt kovaa ja korkelta ja viikkoihin on mahtunut kaikkea Cooperin testistä (maastokisan jälkeen vielä väsyneenä 2950 metriä – kolme tonnia antaa odottaa itseään edelleen, arrgh!) Malminkartanon porrastreeneihin.

Malminkartanossa / kuva: Helsinki Half Marathon

Viikon parasta vauhtia tarjosi Runner’s High’n eliittiryhmän rapsakat Simon-päivä treenit, joihin eSimo Wannas oli laatinut niin yksityiskohtaiset ohjeet, että ainakin allekirjoittaneelta suttaantui melkein koko päivä treeniohjeita tankatessa. Ehkäpä ylämäkivedot, satasen rullailut, tonnin veto ja loppusprintit tulivat vedettyä suunnilleen oikeassa järjestyksessä. On väliin mahtunut muutama rennohko PK-höntsäilykin, mutta viikkokilometrimäärät ovat pyörineet noin 20-30 km välimaastossa, mikä tekee vain hyvää uutta treenikautta ajatellen.

PK-lenkit ovat menneet enemmän valokuvailuksi kuin juoksuksi :)

Pyhäinpäivän ratoksi osallistuin viimevuotiseen tapaan Runner’s High’n Halloween Runille, kun shoppaamaankaan en päässyt pyhäpäivän vuoksi. Kisa oli itselleni mielenkiintoinen välietappi, koska viime vuonna samassa kisassa uskalsin ensimmäistä kertaa juosta KOVAA ja Halloween Runin kympistä kehityskäyrä lähti käytönnössä pystysuoraan nousuun. Vuoden takaisessa kisassa ylitin monta näkymätöntä rajapyykkiä ja rikoin lukemattomia lasikattoja. Tämän vuoden juoksuun starttasi aivan eri juoksija kuin se, joka nähtiin lähtöviivalla vuonna 2014.

Valmistautumisen kisaan vedin rehellisesti sanoen vasemmalla kädellä. Perjantai-illan rutiineihin kuului manikyyri, kirppiskamojen lajitteluoperaatio ja pakkaaminen pikaiselle Levin visiitille. Lopulta laiskanpulskeana linnoittautuin sohvalle eikä illan kevyt verryttelylenkki kiinnostanut pätkääkään. Eliitin rankkojen treenien jälkeen kaksi täydellistä lepopäivää ei todellakaan ollut optimaalinen valmistautuminen, mutta henkisesti olen antanut itselleni luvan sluibata treenien suhteen tähän päivään saakka saakka. Syntymäpäivä on hyvä päivä aloittaa uusi treenikausi vuoden vanhempana, viisaampana (ehkä) ja vahvempana ;)

Alkuverkkaa / kuva: Runner's High

Yön nukuin sikeästi ja onnekseni myös arkiminäni viihtyi höyhensaarilla eikä herännyt aamukuudelta. Kahdeksalta lahnustin kohti Nespresson konetta ja siitä se päivä lähti käyntiin. Pakkailin matkalaukun iltapäivän reissua varten valmiiksi ja ennen aamupalaa kävin juoksemassa kevyen parin kilsan verkkailulenkin, jotta sain kroppaa hereille kahden lepopäivän jälkeen. Aamupalaksi sekoitin tavalliseen tapaan tuhdin Puhdistamon suklaasmoothien ja söin banaanin. Aikataulu venyi ja paukkui, kun onnistuin unohtamaan puhelimen kotiin. Kurvasin Heidin kautta hakemassa sporttikirppisvaatteet ja ilokseni Heidikin päätti lähteä todella ex tempore juoksemaan – starttiin oli 45 minuuttia! Kisakeskuksessa Talin urheilupuistossa kävin noukkimassa oman numeroni ja samalla jälki-ilmoitin Heidin kympin kisaan mukaan. Itselläni ohjelmassa oli vitonen, koska kesällä en juossut yhtään vitosta ja viimevuotinen ”ennätys” 22:30 Viikin vitoselta oli pahasti epäsuhdassa kympin ja puolikkaan enkka-aikoihin. Heidi kaasutti heti perässäni parkkipaikalle ja vaihdoimme nopeat tsempit. Lähtöön oli puoli tuntia ja verkat oli juoksematta. Vamos!

Lähtövalmiina / kuva: Runner's High

Juoksentelin vartin verran rentoa verkkavauhtia ja tein kevyitä dynaamisia venyttelyjä ja koordeja. Kymmenen minuuttia ennen starttia luikin autolle heittämään ylimääräiset vaatekerrat takakonttiin ja ehdin huudella hermostuneenpikaiset tsempit myös Tanjalle. Hipsuttelin lähtöviivalle noin 200 muun juoksijan seuraksi. Eturivissä oli vahva edustus maajoukkuejuoksijoita, joten otin hyvän peesipaikan treenikaverini Paulan takaa kolmannesta rivistä. Aikuisten oikeasti en pysynyt Paulan peesissä kuin sata metriä, mutta yritys oli kova!

Viimevuotinen trio koossa: Tanja, minä ja Heidi :)

Juoksu oli kaikkinensa vaivatonta ja pienissä ylämäissä pystyin jopa pieniin rytminvaihdoksiin. Treenikamuista Niinan ja Marin selät olivat loistavat kiintopisteet ja lopulta löyttäydyin kisassa Batmanin eli klubikaverini Jaakon seuraan. Välillä Batman viritteli huiviin viritettyä Sonyn kameraansa ja pääsin pari metriä edelle. Seuraavassa hetkessä lepakkomies liihotteli kevyesti spurtaten ohitseni ja jäin katselemaan Batmanin viitanhelmoja. Kilometriajat olivat siedettävät, vaikka Suunnon syövereistä kaivetun datan perusteella hiekkatiepätkä oli sujunut todella verkkaista tahtia:

4:06

4:13

8:38 (2-4 km...hidastelua hiekkatiellä eikä kierrosnappulankaan painelu onnistunut)

4:08

Keskisyke oli entisissä puolimaraton sykkeissä 181/min ja maalisuoralla sain hilattua maksimit kunnioitettavaan 191/min. Maaliviivan ylitin ajassa 21:06 ja jälkikäteen ajatellen olisin voinut kyllä juosta saman tien alle 21 minuuttia, kun tuokin rajapyykki oli melkein tarjottimella. Hämärän rajamaat jäivät liian kauaksi tästä juoksusta. Suhtauduin turhan lunkisti kisaan, koska ensisijainen tavoitteeni oli vain parantaan vitosen ennätystä, ja siihen olisi riittänyt puolimaratonvauhtinenkin lauantailenkki. Ensi vuodelle olisin voinut asettaa reteästi 20 minuutin alituksen tavoitteeksi, mutta nyt taidan tyytyä 21 minuutin alituksen tavoittelemiseen... 

Onnelliset juoksijat / kuva: Heidi Tainio

Heti juoksun jälkeen kävin vaihtamassa kuivat vaatteet päälle ja lähdin hölkkäämään kevyen loppuverryttelyn. Kannustin kympin kärjen maaliin ja reitin varrella ehdin tsemppaamaan treenikavereita, joita näissä Runner’s High’n karkeloissa riittää oikealla ja vasemmalla. Ilokseni olin sivulauseessa onnistunut houkuttelemaan myös kollegani Ninan juoksemaan edellispäivän työnmatkalla höpöttäessäni juoksujuttuja. Heti Ninan perässä Heidi tuli tosi reippaalla askeleella maaliin, joten ”viidessä minuutissa yökkäristä juoksutrikoisiin” –valmistautuminen oli toiminut jälleen loistavasti.

Kympin ykkösen Jarkko Järvenpään vauhtia

Olisin tarvinnut pirun tökkimään lisää vauhtia!

Verkkailun jälkeen hiippailin palloiluhalliin, jonka inva-WC:n muutin kahden naisen meikkistudioksi. Tähtireportteri Tanja ja ammattimalli/meikkaaja Laura tekivät aivan fantastista jälkeä niin kameran edessä kuin takana. Mutta tästä pikkuprojektista lisää parin viikon kuluttua – stay tuned!

Hohdokas pukuhuone :) / kuva: Tanja Piha

Nyt kisat on kisattu ja kausi 2015 on virallisesti paketissa. Seuraava startti lienee vasta joulukuun Aktia Cupissa. Ylimenokausi on tehnyt tehtävänsä ja mahanpohjassa pyöriskelee jo innostunutta kutinaa aloittaa treenit kohti uutta kisakautta.

Treeni-intoa!

-Laura

Sunnuntain lenkkimaisemat :)