Tänään alkaa Alppipäiväkirjat ja matkani kohti Mont Blancia!

Yo!

Nyt on kevään katupuolikkaat taputeltu ja blogi ottaa kurssin kohti ALPPEJA! Huhtikuun alussa kerroin lyhyesti kesän suuresta #prjctTdMB-proggiksesta eli kesäkuun lopulla lähden 11 muun polkujuoksijan kanssa kiertämään Alpeille Tour du Mont Blancin. Huhtikuussa lupasin valottaa pala palalta valmistautumistani kohti Alppeja ja palata talven ja kevään yhteistreeneihin, joihin kuulunut kaikkea puissakiipeilystä Nuuksion kallioilla rymyämiseen. Tästä se lähtee: Alppipäiväkirjojen osa yksi!

Ensiaskeleet kohti Alppeja tammikuussa / kuva: Janne Marin

Alppipäiväkirjat: Tammikuun 23. päivä 2016 - ensimmäinen tapaaminen

Ennen ensimmäistä tapaamista olin suorastaan lapsellisen innoissani. Projektissa yhdistyisi kutkuttavalla tavalla kaksi intohimoani ja harrastustani: matkailu ja juoksu. Pääsisin vihdoinkin Alpeille eikä minun tarvitsisi enää tyytyä vuoriston ihailuun lentokoneen ikkunan läpi. Samalla pieni osa mielestäni oli puoliksi kauhuissaan. Ensimmäinen tapaaminen järjestettiin Jannen ja Annan kotona Alppimentoreiden basecampissa, joka oli tullut minulle aikaisemmin tutuksi ultrajuoksublogien kautta ”Sysikallio100 – vuoden pimein ultra” –tapahtumasta. Mietin mihin olin oikein lupautunut. Lisäksi olin googletellut Ultra Trail du Mont Blancin reittiä ja todennut, että reitin läpivieminen vaatisi neljän maratonin juoksemista peräkkäisinä päivinä. Olin varma, että ryhmässä olisi yhdeksän kuivan kesän oravaa + minä ryhmän riippakivenä.

Jo esittelykierroksen aikana ryhmän henki alkoi muotoutua superenergiseksi. Maltoimme tuskin pysyä tuoleillamme ja esittelykierros venähti reilusti jatkoajalle - juttua todellakin riitti! Onneksi mentorimme Anna ja Janne Marin ovat ammatiltaan opettajia, joten ryhmässä säilyi lempeä kuri ja järjestys. Samanlaisesta ryhmän palavasta innosta olen viimeksi päässyt nauttimaan rakkaan Maraklubin ensimmäisellä tapaamisella elokuussa 2013 ja tämän ryhmän osalta loppu onkin historiaa. Ensimmäisistä minuuteista alkaen tunsin intuitiivisesti, että projektista tulee mieletön matka ja seikkailu. Taputin itseäni myhäillen olkapäälle osallistumispäätöksestä.

Pelkoni riippakiveksi joutumisesta osoittautui turhaksi: ryhmä rämään mahtuu polku(ultra)juoksijoiden lisäksi niin triathlonisti kuin pari katukisaajaakin. Iloisen esittelykierroksen jälkeen Janne tutustutti meidät kevään treeniohjelmaan, johon tulee koostumaan 2-3 yhteistreenistä kuukaudessa, henkilökohtaisista mentorointitapaamisista ja kaksipäiväisestä juoksuvaelluksesta Nuuksiossa. Lopulta pääsimme nauttimaan kirsikasta kakun päällä eli kuulimme vihdoinkin tarkemman reittisuunnitelman!

Chamonix on tukikohtamme, jossa tapaamme juhannuksen jälkeen. Lennot saamme järjestää itse, mutta oletettavasti olemme kaikki samalla tiistaiaamun lennolla Helsinki-Geneve. Pahoittelut jo etukäteen kanssamatkustajille matkarauhan säröilystä ;) Airbusia pienemmällä bussilla jatkamme kohti Chamonix'n kaupunkia, jossa vietämme ensimmäinen yön hotellimajoituksen luksuksesta nauttien. Keskiviikkoaamuna aamupalan jälkeen starttaamme neljän päivän juoksuvaellukselle Tour du Mont Blanc -vaellusreittiä seuraten.  

Ensimmäinen vaelluspäivä Chamonix - Refuge de la Croix du Bonhomme. 

Pysyttelemme vielä Ranskassa. Yöpyminen 2443 metrin korkeudessa noin 33 km päiväetapin päätteeksi.

Toinen vaelluspäivä Refuge de la Croix du Bonhomme - Rifugio Bonatti vie meidät Italian puolelle. Pisin päivämatka 42,5 km ja elämäni ensimmäinen virallinen ultra. OMG. Yöpyminen kahdessa tonnissa.

Kolmantena päivänä matka jatkuu Italiasta Sveitsiin Rifugio Bonatti - Relais d'Arpette. Luksusmajoitusta 1630 metrin korkeudessa puurajan alapuolella. Päiväetappi 38 km.

Viimeisenä päivänä Relais d'Arpette - Chamonix eli paluu takaisin sivistyksen pariin. Viimeisetkin luulot otetaan pois: luvassa on 3100 nousumetriä ja 3700 laskumetriä 34 kilometrin matkalla! Illalla vielä varmasti hurjaa illanviettoa. Ryhmämme jäsen Mira aikoo pakata iltapuvun ja korkokengät mukaan.

Näihin maisemiin neljän viikon kuluttua! kuva: Janne Marin

Pelkästään alppimaisemien näkeminen sai perhoset lentelemään vatsanpohjassa. Ja korkeusprofiilin näkeminen se vasta vatsanväänteitä aiheuttikin!

Yksi sana: OMG!

Parituntisen pulinasession jälkeen hyppäsimme lenkkareihin ja suuntasimme leppoisalle reilun tunnin polkulenkille Nuuksion laitamille. Lenkin aikana pääsin tutustumaan paremmin kaimaani Lauraan ja ryhmään toiseen somemuijaan eli Miraan. Talvisessa metsässä sain jättää kaupungin ruman harmauden taakse ja nauttia upeasta talvisesta satumetsästä.

Annan 4WD

Somemuijat vauhdissa! / kuvat: Janne Marin

Näissä fiiliksissä jatketaan juhannukseen asti kahdesti viikossa - Alppipäiväkirjat vain tällä kanavalla. Stay tuned! 

Let's go!
-Laura <3


*The recap: ”Kiitos! Projekti sai todella inspiroivan aloituksen - olen ihan fiiliksissä!”

*Kesto: 1:10

*Pituus: 8,0 km