Alppipäiväkirjat: huippuhuhtikuun kunniaksi kohti vertikaalitonnia viimeisten lumien treenissä Swinghillissä

Pirttimäen belfie-iloittelun jälkeen jouduin pitämään kuukauden tauon Alppi-treeneistä. Maaliskuussa palauttelin Aktia Cupista ja huhtikuun ensimmäisen viikonlopun Nuuksio-rymyt missasin Berliinin reissun vuoksi. Huonosti menneen puolikkaan jälkeen motivaatio oli täysin kadoksissa. Onneksi Alppi-rymyryhmän mäkitreenit kiskoivat minut jälleen elävien kirjoihin :) 

Huhtikuun 9. päivä 2016

Heräsin aamulla suunnattoman väsyneenä. Olin edellisenä iltana päivystänyt klo 23 saakka ja kotimatkan jälkeen rauhoitun untenmaille vasta klo 01. Alle seitsemän tunnin yöunilla olin puolinukuksissa. Bonkattu Berliinin kisakin painoi mieltä. Päätin startata päivän mäkitreeniin vähän myöhemmin. Rauhassa pakkasin tuliterän juoksurepun ja upouudet vaellussauvat autoon ja suuntasin kohti Nuuksiota. 

Tuttu letka oli jo valloittannut Swinghillin rinteet ja liityin junan jatkoksi. Mielenosoituksellisesti en ollut juossut metriäkään Berliinin maaliintulon jälkeen eikä parituntinen mäkitreeni ollut helpoin aloitus uudelle treenikaudelle. Ylämäissä pärjäsin vanhasta muistista – hiihtäjille sauvarinne on tuttuakin tutumpi treenimuoto. Huippujengi-sarjasta kaukoviisastuneena pyrin tasaiseen ja rauhalliseen askellukseen. Alamäet olivatkin oma lukunsa, kun puolimaratonista väsyneet ja pitkästä levosta laiskistuneet reidet eivät ymmärtäneet alamäkijuoksun juonta laisinkaan. Koikkelehdin mäet alas kuin ensimmäistä kertaa jaloilleen noussut varsa - jalkojen hermotus oli ihan kuutamolla. Kertaalleen jalkaterä upposi syvälle upottavaan lumeen ja syöksyin kädet levällään rinteeseen. Harmi, kun paparazzit eivät osuneet kohdalle.

Ossi, Janne ja Pasi vauhdissa!

 

Ja sama kolmikko menossa ylöspäin :)

Tunkkausta Tanjan kanssa / kuva: Anna Marin

Parin tunnin talvisen mäkitreenin aikana ehdin huiputtaa mäen 14 kertaa ja nousumetrejä ehdin kerätä lähes 900 metriä. Ensimmäinen vertikaalitonni antoi odottaa itseään!

Mäkitreenin jälkeen suuntasimme koko porukalla syömään Haltian luontokeskukseen, jossa ruoka oli aivan huikaisevan hyvää: ihanasti suomalainen alkupalapöytä, porokeitto ja jälkiruokana mustikkahyvettä ja piimäpannacottaa. Huippudiili! Ensimmäistä kertaa kuuteen päivään huomasin taas nauttivani elämästä.

Into piukassa kurvasin varusteostoksille Varuste.net –myymälään. Olin arponut viikkokaupalla sopivia kenkiä. Salomonin S-Lab Sense Ultra –kengät on aivan ihanat, mutta epäilen, etteivät jalkani kestä keveissä kengissä 150 kilometrin urakkaa. Kakkosvaihtoehtona ovat S-Lab Wings ja kolmantena vaihtoehtona Inov8:n Terraclaw 250. Terraclaw’ta olin jo kertaalleen käynyt sovittamassa Intersportissa ja tykästyin kengän juostavuuteen. Varustenetistä löytyi vielä oikeankokoinen pari, joten jälleen yksi uusi lenkkariloota kainalossa kurvasin kotiin.

The recap: Kiitos seurasta - oli huippua palata treeneihin mukaan! Olen taas elossa!

Kesto: 2:15
Pituus: 9.3 km
Nousumetrit: 885m

Viimeinen nousu menossa!

Somekuvaaja työssään