Alppipäiväkirjat: kaksipäiväinen juoksuvaellus keväisessä Nuuksiossa ja polkujuoksuöverit

Jos metsään haluat mennä nyt niin takuulla yllätyt! Toukokuun alussa panokset kovenivat ja edessä oli viimeinen valmistava treeni Alppien valloittamiseksi: kaksi päivää Nuuksiossa, upea keväinen metsä, loputtomat kilometrit poluilla, Ossin temppukoulua ja leirielämää Solvallan urheiluopistolla. Alle vielä Bodom ja Sandis Trail Sprint - olin aika sekaisin kolme tykkipäivän jälkeen!

Alppipäiväkirjat: Toukokuun 5. ja 6. päivä 2016

Heräilin aamulla jalkojen fiiliksiä kuulostellen. Helatorstaina olin loikkinut Bodom Trailin kivien ja juurakoiden yli ja rennosta vauhdista huolimatta reissu meni enemmän tai vähemmän vauhtikestävyysalueella. En halunnut kuunnella järjen ääntä vaan upea aurinkoinen veti minua puoleensa magneetin lailla. Santahaminasta kuului vieno polkujen kutsu ja en malttanut käydä kipaisemassa 7 kilometrin rentoa aamulenkki upeilla rantakallioilla. Oli muuten todella upea kisa!

Onneksi soppatykki lauloi ja sain kakkossijan kaupanpäällisiksi ilmaisen lounaan. Makaronimättö oli täydellinen hiilihydraattitankkaus ennen Nuuksion poluille siirtymistä. Kodin kautta nollavaihto, suihku, uudet polkujuoksutamineet niskaan ja baanalle! Solvallassa nopea asettuminen taloksi ja pian olimme matkalla kohti ihania keväisiä polkuja.

Espoon korkein kohta valloitettu!

Jalat huusivat hapokasta valitusvirttä ensimmäisessä nousussa ja meinasin kantata jo ensikilometreillä. Juoksentelimme Nuuksio Classicin parhaita polkuja ja lampimaisemat olivat aivan huikeat! Itse tosin istuin myrtyneenä rantakalliolle, kun huomasin muistikortin jääneen kotitietokoneeseen. Argh!!! Innokkaimmat heittivät talviturkin jorpakkoon - itse tyydyin pupeltamaan Cocovin herkkuja toipuakseni muistikorttiunohduksesta. 

Matka jatkui ja vauhtia piisasi. Omat sykkeet pyörivät katossa ja loppumatkasta oma jaksaminen oli koetuksella. Onneksi tottuneet ultraajat tiesivät parhaat väsymyksenselätyskikat ja Laura-kaimalta sain pikatoipumisen takaavia noitapilli-karkkeja. 

Jotenkin selvisin Nuuksion metsistä yhtenä kappaleena. Viimeisenä rutistuksena edessä oli tietenkin Swinghillin mäki, jonka voittaminen vaati erityisiä valmisteluja :)

Swinghillissä otti koville...

Alaspäin oli aina kivaa tulla! Ingallsin Laurat vauhdissa!

Alppimentorin olivat järjestäneet meille ruuan valmiiksi Haltiaan. Kalakeitto ja leipä maistuivat taivaallisen hyviltä. Viinilasillisen jouduin jättämään pitkin hampain väliin, koska sain vielä ilta-ajella paikalliseen Giganttiin muistikorttiostoksille. 64 gigan kortti riittäisi pidemmällekin reissulle! Karkkipussin kera liityin leiriläisten seuraan ja fiilis oli kuin hiihtoleireillä aikanaan: telkkarista jääkiekkoa, venyttelyä, karkkien mussutusta. Illasta ei puuttunut kuin hervottomankokoinen pallo minttujäätelöä, joka oli Vuokatin leiri-iltojen kohokohta :)

Sosiaalinen hetki ja allekirjoittaneen someniska - argh!

Kesto: 3:55
Pituus: 24.3 km
Nousumetrit: 667m

Lauantaiaamuna edellispäivän raskas reissu painoi yllättävän vähän jaloissa: illan irtokarkkitankkaus oli onnistunut täydellisesti. Kävimme Haltiassa aamupalalla ja klo 09 suuntasimme takaisin poluille. Säiden haltia oli jälleen puolellamme ja aurinko helotti siniseltä taivaalta. Sää ei ollut kuitenkaan liian kuuma vaan täydellisen leppeä. Solvallan pihasta suuntasimme Nuuksion parhaimpiin rymyrinteisiin ja rassasimme jalkoja huolella: jyrkkää rinnettä ylös ja alas, ylös ja alas. Kilometrivauhti huiteli noin 3 km/h kiipeillessämme kallioiden väleistä ja raapiessamme epätoivoisesti tukea sammaleisista rinteistä. Kalliokiipeilyäkin ehdimme harrastaa Ossin temppukoulussa.

Rymyä isolla R:llä!

Todellinen alppinisti!

Alkumatka sujui todella kevyesti ja kepeä kulku yllätti minut täydellisesti raskaan eilisen päivän jälkeen. Alun nousurypäksen jälkeen jatkoimme hieman tasaisempaa menoa juurakkoisilla poluilla, jotka paikoitellen olivat satumaisen kauniita aurinkonsäteiden siivilöityessä puiden oksien lomasta. Neljän tunnin pusikoissa ja ryteiköissä rypesimen jälkeen saavuimme Pirttimäkeen, jossa meitä odotti keittolounas. Täytimme samalla vesipullot ja nappasimme suolatabletit paluumatkalle.

Kauniit naiset kalliolla ja huikeanupea polku

Lounaan jälkeen juokseminen oli aivan kamalaa. Ruoka jumitti mahaan ja jalat painoivat tonnin. Vauhti hyytyi hyytymistään ja tuppisuuna taivalsin porukan viimeisenä. Pelkäsin, että jos avaisin suuni, keittolounas lentäisi kaaressa poluille. Askel askeleelta könysin letkan peränpitäjänä. 

Onneksi ruoka laskeutui ja mieliala koheni huomattavasti talviturkin heitolla. Seuraavaksi saimme olla 112-sovelluksen koekaniineja ja hetken innostuneen odottelun jälkeen Rajavartiolaitoksen Super Puma -helikopteri tuli moikkaamaan meitä Nuuksion kallioiden yläpuolelle. Supersiistiä!

Todistetusti talviturkki jäi Nuuksioon!

Kolmen päivän aikana rymysin Nuuksion metsiä ja Santahaminan kallioita yhteensä 70 kilometriä ja pusikoissa vietin aikaa 12 tuntia. Kroppa oli harvinaisen sekaisin seuraavat kaksi päivää, mutta Nuuksion kaksipäiväinen treenirypistys oli loistava valmistautuminen Alpeille. Opin tuntemaan juoksukaverini paremmin ja itselleni oli todella opettavaista viettää laatuaikaa vähän väsyneen itseni kanssa. En halua opetella elämään uupuneen Lauran kanssa vasta Alpeilla.

The recap: "Kiitos! Mikä porukka, mikä sää, mitkä maisemat! Talviturkki jäi Nuuksioon ja toisen päivän kruunasi Super Puman moikkailut. 70 km ja 2400 nousumetriä olivat hurja haaste Eltsun vakkarikävijälle, mutta selvisin takaisin kotisohvalle."

Kesto: 6:05

Pituus: 26.9 km

Nousumetrit: 1314m