Road to Berlin - "back to the basics"

Kevään puolikkaiden jälkeen treeni-into on ollut nollassa. Pään ja jalkojen välillä ei ollut minkäänlaista yhteyttä ja kaiken lisäksi Brooklynin jälkeinen lievä flunssa vei jalat umpikipsiin. Pelkästään henkisen jaksamattomuuden vuoksi passitin itseni parin viikon ylimenokaudelle kesän alussa. Höntsäsin sitä sun tätä pari viikkoa ja Helsinki Half Marathonin jänistelyn jälkeen lähdin viikon lomalle Nizzaan. Tulevan Alppi-reissun vuoksi pyyhälsin eräänä kauniina aaumuna vuorille ja siellä yksin polkuja tunkatessa koin suorastaan valaistumisen: jos puolikas ei kiinnosta niin vaihda matkaa. Tuntia myöhemmin WhatsApp keskustelun päätteeksi starttilupa oli saatu ja kisapaikkakin järjestyi kaverin kautta sopuhintaan.

Täältä sen alkoi - matka Berliiniin

Ranskalaisen pikkukylän kahvilan terassilta oli vielä pitkä matka ennen kuin pääsin aloittamaan maratreenit. Kesä-heinäkuun ultratunkkailut UTMB-reitillä vaativat ekstratarkat palauttelut ja parin viikon takainen kurvailu NUTS Ylläs –iltakisan poluilla ei suoranaisesti nopeuttanut palautumisprosessia. Syyskuun 25. päivä lähestyy ja kaksi viikkoa sitten oli viimeinen hetki hypätä marajunaan, jos sen kyytiin oli edes aikomus nousta. Takana on nyt kaksi viikkoa maratreeniä ja kuusi edessä. Juna on lähtenyt maltilla liikkelle ja sadan kilometrin viikkoja on allekirjoittaneelta ihan turha odottaakin. 

VIIKKO 1

Maanantaina lähdin hieman kauhunsekaisin tuntein juoksemaan. Vasemman polven IT-jänne veti herneet nenään Ylläksellä ja aikaisemmin vaiva on jäänyt kummittelemaan pidemmäksikin aikaa. Nyt puolen tunni hyötyliikuntahölkkä autokorjaamolle sujui ilman kiristäviä jänteitä ja sain noutaa tielle jättäneen Räyhän (totta kai autollani on lempinimi!) takaisin hellään huomaani.

Tiistaina suuntaisin Pirkkolaan Juoksuliikkeen pop-up –treeneihin. Koutsina Janne Ukonmaanaho ja valmennettavia noin 70. Huikean hieno aurinkoinen ilta. Kevyttä verkkaa, koordeja ja liikkuvuutta. 2 x 6 min vetoa, jotka yritin malttaa noin puolimaratonvauhtia vaihtelevalla menestyksellä. 9 x 30 sekunnin ylämäkispurttailut rennosti. Aivan mahtava fiilis treenin jälkeen! Ilokseni myös Brooklynin matkakaverini Nina oli treeneissä mukana ja sain kaivatun alkuboostin maratreeneille!

Mahtava fiilis!

Keskiviikkona suuntasimme Heidin kanssa Nuuksioon. Tavoitteena oli seurailla Nuuksio Classicin reittiä Haltialta Sarkkisen ja Suolikkaan lampimaisemiin. Kartanlukutaito oli sen verran ruosteessa, että väsyneillä jaloilla etanavauhtia edetessä päätimme tyytyä Orajärven rantoihin. Levottoman hauska ilta parhaassa seurassa ja täydellisen päivän kruunasi huikean hieno auringonlasku Kalastajantorpalla.

Tästä reissusta ei naurua puuttunut

Ihana vegebrugeri!

Upea auringonlasku!

Torstaina välipalaksi kevyttä palauttavaa höntsäilyä Sörnäisissä, Kalliossa ja Töölönlahdella.

Perjantai oli ihana vapaapäivä. Suuntasin hieman liian väsyneenä iltakahdeksaksi Lauttasaareen. Osallistuimme Heidin kanssa Twentyknotsin järjestämälle suppausretkelle Käärmeluodolle. Meri oli tyyni ja meloimme rauhallisesti keskellä sinistä hetkeä. Käärmeluodoilla teimme pienen maisemakierroksen saaren ympäri ja paljain jaloin tepsuttelu kallioilla oli parasta terapiaa. Loppuilta onnellista nuotioon tuijottelua ja maaginen paluu otsalappujen valossa keskellä merta ja keskellä yötä.

Lauantaiaamuna olo oli todella surrealistinen. Yöllinen suppausretki tuntui aivan epätodelliselta unelta. Meri rauhoitti ihanasti ja nukuin yön kuin tukki. Iltapäivällä kävin juoksemassa yhden suosikkitreeneistäni eli kiihtyvän vauhtikestävyystreenin. Vartti verkkaa, 35 kiihtyvä VK ja päälle kevyt loppuverkka. Alkumatkasta tekeminen oli tasaisen vahvaa ja juoksu pysyi kontrollissa aina vitosen km-vauhtiin saakka. Viimeinen kymmenen minuuttia oli melkoista tarpomista, kun kevyt kiristysyritys teki juoksusta todella väkinäistä. Alppi-reissun jälkeen olen kuunnellut kroppaa kuin piru lukee raamattua – jokainen pieni kolotus ja tukkoinen tuntemus on viite vääjämättömästä ylirasituksesta. Onneksi nyt maltoin pitää mölyt mahassa, paniikin aisoissa ja tyydyin vitosen jumittavaan vauhtiin.

Sunnuntaina suuntasin perinteiselle pitkikselle Heidin kanssa. Ohjelmassa oli kevyt puolipitkis ja kiersimme kauniin Laajalahden kierroksen. Alun maltoimme todella rauhallisesti, mutta puuduttavan asfalttisuoran Otaniemestä Munkkiniemeen juoksimme jo hieman reippaammin. Heidilläkin juoksuvire on tällä hetkellä todella mainio, joten juoksuseurasta ei tule olemaan puutetta syksymmällä.

Ma Kevyt PK .30 (4.3 km) + coretreeni

Ti Juoksuliike pop-up –treenit Pirkkolassa 1:20 (8.9 km)

Ke Kevyttä ulkoilua (juoksua, vaellusta, untia) Nuuksiossa 1:25 (9.7 km)

To Kevyt iltalenkki .40 (6.1 km)

Pe Suppailua noin 2h, muuten LEPO

La Kiihtyvä VK + verkat 1:00 (10.3 km)

Su Kevy puolipitkis 1:25 (13.1 km)

Juoksua yhteensä 52,4 km

VIIKKO 2

Maanantai oli ansaittu lepopäivä. Maaanantaisin töissä on kiireistä ja iltapäivästä olin ihan riittävän puhki. Palkitsin itseni uudella Wilfan blenderillä, kun entinen blenderi sanoi työsopimuksensa irti.

Tiistaina tein valmistelevan lenkin ennen seuraavan päivän yhteistreenejä. Kevyttä polkuhöntsää Uutelassa ja päälle rennot, lyhyet kiihdytykset. Valmistavasta treenistä vähän aavistelin, että seuraavan päivän treeniohjelmassa oli vetotreeni.

Just another night in Uutela

Keskiviikon osalta arvaus ei mennyt pieleen. Palasin lähes kolmen kuukauden tauon jälkeen Runner’s High’n Eliittiryhmän treeneihin, joissa vauhtia ei todellakaan puutu. 1:34 puolikkaan ajalla olen ryhmän hitaimpia juoksijoita, mutta selvästi itseäni kovemmassa seurassa treenaaminen on sopivan haastavaa. Pääsimme revittelemään Eltsua rullalle tuoreen Suomen mestarin Hannu Granbergin valmennuksessa. Tein jo puolittaisen kuoleman alkuverryttelyssä, kun juoksimme kaksi ratakierrosta vähän reippaampaa tahtia. Normaali puolimaratonvauhti oli allekirjoittaneelle melkein liikaa. Voitte vain kuvitella miltä varsinainen treeni tuntui! Kahden minuutin palautuksilla juoksimme lyhyitä intervalleja 600 metristä 100 metriin ja vauhti oli 1500 metrin ja 800 metrin kisavauhdin välillä. Itselläni kaikki vauhdit ovat ihan samaa puuroa kolmesta tonnista alaspäin ja parin ensimmäisen vedon jälkeen silmissä vain näkyi tähtiä. Satasen vetojen jälkeen edessä oli vielä lyhyt rento vauhtikestävyysveto, joka itselläni tyssäsi ensi metreillä molempien pohkeiden kramppiin. Sen siitä saa, kun ratatauko venyy 2,5 kuukauden mittaiseksi... En voinut kuin harmitella surkeaa vauhtiani, mutta onneksi treenikaverit tsemppasivat ja vakuuttivat, että vauhti kyllä löytyy nopeaan tahtiin. Ja näin uskon.

Torstaina kävin hölkkäämässä heti työpäivän päätteeksi lyhyen palauttavan lenkin Tikkurilassa. Työpäivä venähti kiireisen iltapäivän vuoksi turhan pitkäksi ja olin aikamoisen naatti. Suunnitelmani oli jatkaa iltaa vielä Step Upilla syvävenyttelytunnilla, mutta kurniva maha otti ylivoimaisen voiton.

Perjantaina ajattelin käydä ihastelemassa kaunista iltaa lyhyellä verkkalenkillä. Toinen kiireinen työpäivä perään muutti kuitenkin suunnitelmat. Olin perjantaina edellisiltaan verrattuna vielä naatimpi ja suuntasin suoraan töistä Aleksanterinkadulle hurvittelemaan. Ensimmäinen pysähdys: Minna Parikka. Toinen pysähdys: kaupungin ihanin kauppa Lavli Living Room Galleria Esplanadilla. Astan kanssa höpötellessä kului hetki jo toinenkin ja samalla mukaan lähti kassillinen ihania salivaatteita. Lavli Living Roomia en voi kuin suositella! Kolmas stoppi: Akateeminen kirjakauppa ja kasa ruotsalaisia dekkareita. Neljäs stoppi: oma terassi. Inspiroivasta illasta reipastuneena otin itseäni niskasta kiinni ja päätin lähteä seuraavana päivänä Hämeenlinnan kaupunkimaratonille juoksemaan kympin kisan!

Ihana Lavli Living Room 

Lauantaina suuntaisin siis Hämeenlinnaan. Työ+treenikaveri Paula tuli hakemaan minut aamupäivällä ja huristelimme uudenkarhealla autolla kohti Hämettä. Paulan kanssa lähdemme Berliinin, joten Hämeenlinna oli virallinen ”Road to Berlin” –kick-off. Hämeenlinnassa järjestelyt toimivat, sade viilensi sopivasti helteisenhauduttavaa ilmaa ja sain juosta erittäin hyvän treenin kauniilla kaupunkireitillä. Ohjeena oli maravauhtinen treeni ja Berliinin lähden juoksemaan 3:20-3:25 aikaa. Juoksin kympin kisa 4:45/km vauhdilla ja sijoituin ajalla 47:46 naisten sarjan seitsemänneksi. Vauhti tuntui helteisessä kelissä kovalta viimeiset kaksi kilometriä, joten 3:20 mara-aika tuntuu tällä hetkellä todella utopistiselta. Onnekseni juoksu pysyi hyvin kasassa ja pitkästä aikaa pää ja jalat olivat lenkillä samaan aikaan.

Kisapäivän aamulenkki Uutelassa

Parhaassa seurassa! Team Urpo ja Turpo aka tupla-Laura

Sunnuntaina en juossut pitkistä, koska lauantain treeni oli kohtuullisen vaativa. Pitkis on edessä huomenna aamulla työmatkajuoksuna ja alkuvalmisteluina ajoin auton työpaikalle ja juoksin osan matkaa takaisin kotiin kevyesti hölkäten. Kroppa oli palautunut hyvin edellisen päivän kovasta treenistä ja loppumatkasta juoksu lähti rullaamaan todella rennosti. Huomenna edessä onkin ensimmäinen kunnon pitkis moneen viikkoon: reilu kahden tunnin lenkki! Illalla vielä venyttelyt ja viikko on paketissa.

Lenkkimaisemaa

Ma LEPO

Ti Iltalenkki + kevyet kiihdytykset .45 (6.2 km)

Ke Eliitti Eltsussa: intervallitreeni, juoksua yht 1:30 (10.7 km)

To Kevyt PK .45 (7 km)

Pe LEPO

La ap. aamulenkki (4.3 km)  ip. Hämeenlinna kaupunkimaraton 10 km 47:46 (+ verkat), juoksua yht 14 km

Su Kevyt PK .50 (8 km) + venyttelyä

Juoksua yht. 50,2 km

Nyt vielä Berliinin lennot varaukseen ja sitten nukkumaan!

Mitä kisasuunnitelmia teillä on syksylle?

-Laura